torstai 31. lokakuuta 2013

Nimilappua vailla

Olen viimeaikoina tehnyt laiskanläksyjä eli viimeistellyt kesällä tekemiäni tilkkutöitä.  Nyt ompelin reunakaitaleet Punatulkku-työnön.  Signeerauskin on paikoillaan, mutta nimilappu ja ripustuskuja puuttuvat.  Kiinnintin reunakaitaleen kokonaan koneella. Ompelin sen ensin takapuolelta ja sitten edestä.
Reunakaitaleen kiinnitin edestä siksak-ompeleella, jonka alle laitoin kaksi helmilankaa.  Siksak-lankana on etupuolella näkymätön eli läpinäkyvä nailonsiima = monofilament.  Helmilangat ovat ikivanhasta varastostani ja hieman erisävyiset. 

Olen yleensä ommellut nimilappujen tekstit koneella.  Näin pieneen työhön ei kangasnimilappu tunnu oikealta ratkaisulta.  Punatulkun takana on tikkaamaton alue, johon haluaisin kirjoittaa nimilapun tiedot.
Nyt ihmettelen, millä nimilapun tiedot kannattaisi/uskaltaisi kirjoittaa, jotta ne eivät vuotaisi läpi oikealle puolelle.  Kerrosten välissä on puuvillavanu.  Ehdotuksia?

maanantai 28. lokakuuta 2013

Sukat ja taidenäyttelyjä

Syyskuussa aloitin villasukkaparin, joka valmistui juuri äsken.  Sukkien neulominen on siksi kivaa, että työ helpottuu loppua kohden.   Kun aloittaa perinteiseen tapaan varresta, päättyy sukka kärkikavennukseen.  Kärkikavennuksessa puikoilla olevat silmät vähenevät ja kerrokset valmistuvat hujauksessa. Meni päiviä/viikkoja kun en neulonut puikollistakaan, mutta valmistuivat.
Lankana on Novitan Nalle.  Puikoilla oli 14 silmää.  En ole ennen tehnyt Nallesta sukkia ja oli vaikeuksia arvioida langan menekkiä.  Varret jäivät varovaisuussyistä turhan lyhyiksi. Lankaa olisi riittänyt pitempiinkin.  Väritys on kuin keväisessä koivussa: valkoharmaa runko ja kevyen vihreät lehdet.  Neulomistuntuma oli tällä langalla mukava.

Amos Andersonin taidemuseossa
Olin juuri käynnistänyt ompelukoneeni alkaakseni kiinnittää reunakaitaletta tilkkutyöhön, kun  Helsinkiin matkalla ollut tytär soitti junasta ja pyysi kanssaan katsomaan näyttelyä Amos Anderssonin museoon.  Työ seis ja kiireen vilkkaan keskustaan täältä kehän tuntumasta. 

Museossa oli näyttely taiteilijoiden omista kuvista.  Joko taiteilijat eivät olleet uskaltaneet hymyillä peiliin tai sitten suomalaisilla taiteilijoilla on ollut totiset ajat kautta vuosikymmenten ;)  Varsin erilaisilla tyyleillä oli kuvia tehty ja ne olivat mielenkiintoisia.

Samassa museossa oli myös metsäaiheinen näyttely.  Hyviä töitä kaikki tyynni.   Esillä oli myös von Wrightin veljesten täyttämiä lintuja, joita he olivat käyttäneet malleina maalauksissaan.  1800-luvulla ei räpsitty digikameralla kuvia metsoista ja kyyhkysistä vaan ne ammuttiin ja täytettiin malleiksi.  Lisäksi oli kolme täytettyä lumikkoa.  Uskomattoman pieni eläin, jonka jälkiä löydän välillä talvisin meidän pihasta, mutta otusta en ole onnistunut näkemään.  Odotan kovasti, että AA saa toteutetuksi museohankkeensa vanhan linja-autoaseman paikalle. Heidän näyttelynsä ovat aina mielenkiintoisia ja laadukkaita.

Designmuseo
Olimme Eijan kanssa sopineet menevämme johonkin näyttelyyn ja valitsin Designmuseon, koska graafinen suunnittelu on aina jotenkin kiehtonut.  Näyttelyn nimi oli "Don't shoot the messenger." Suunnittelijat olivat useasta maasta ja näyttelyssä oli paljon selityksiä.   Ei mennyt jakeluun.  Yksi työ oli ylitse muiden: huone, jonka seinissä näkyivät eri kuvat kun huoneen valaistusta muutettiin led-lamppujen avulla.  Siinä oli jotain tätä aikaa.   Yhdistän taiteeseen aina korkean tason teknisen osaamisen osana teosta.  Muissa töissä sitä ei oikein tullut esille.
Pohjoismainen nykykoru-näyttely oli sekin arvoitus.  Mikä on koru? Näissä koruissa oli sama ilmiö kuin grafiikassa eli korkean tason teknisen osaamisen puute/tahallinen vähättely.  Yhden taiteilijan 2 kaulakorua olivat ylivertaiset sekä teknisesti että veistoksina.

Menkää ihmeessä katsomaan niin tulette silmät pyöreinä ja suu ymmyrkäisenä ulos.

Kävimme syömässä hyvän lounaan ja tulimme meille katsomaan pari jaksoa The Quilt Show:ta. Meillä oli oikein mukava päivä.

Syyringin tuleva näyttely
Kävimme Eijan kanssa katsastamassa Laakson sairaalan kahvilan näyttelytilan.  Olemme varanneet paikan ensi toukokuuksi Syyringin näyttelyä varten. Syyringillä oli siellä näyttely muutama (=8) vuosi sitten.  Näyttelytilassa oli aivan valtavasti vitriinejä, joten kassit ja pussukat tullaan tällä kertaa saamaan esille paremmin kuin koskaan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Joulunpunaiselle pari

Tein toisenkin kattaustabletin joulun punaisesta kankaasta. Tikkauslankana oli taas sama keltainen.  Varioin vähän sulkakuvioita.
Tässä näkyvät tikkaukset.  Tavoistani poiketen kanttasin jo molemmat liinat.  Kanttauksena on samaa punaista kangasta.  Ompelin kanttauksen kiinni kokonaan koneella.  Kiinnitin ensin taustapuolen ja käänsin päälle.  Näin pystyin kontrolloimaan sitä, miltä kantti näyttää päältä päin.  Kantin päiden yhdistäminen on aina yhtä hankalaa ja lopputuloksena saan aina 2-3 mm liian pitkän kantin. Seuraavassa työssä täytynee mittaamisen jälkeen lyhentää joku milli, jotta tulee oikenpituinen.

Teki mieli käyttää liimaa kulmissa, mutta hylkäsin ajatuksen sittenkin. Olen viimeaikoina katsonut aika monta videota, jossa reunakanttien onnistumiseen käytetään estotta liimaa.  Liimattu kantti ei karkaile ompeluvaiheessa.  Ihan maailman huipputilkkuilijat näyttävät käyttävän liimaa apuna kiperissä paikoissa. Vaikka käytän applikoinnissa liimaharsoa, niin liimapuikon käyttäminen tuntuu vielä aika vieraalta.

Sain suomalaisbrittiläisen kangasvaihdon kankaat.  
Todella haasteelliset napsahti minulle.  Yksi on sellainen että sen käyttäminen jopa sohvatyynyn sisätyynynä olisi minulle hyvin vaikeaa.  Saati sitten, että se olisi esillä tilkkutyön pinnassa.  Sitä ei voi edes tikkaamalla vaimentaa.  Olikohan säännöissä kielletty tyllin tai organzan käyttäminen? Yksi on helppo ja ne kaksi muuta kuvioltaan ok, mutta värisävy harvemmin nähty.  Moni muu on facebookissa kehunut saaneensa kivat kankaat.  Voi tietysti olla että Britanniassa koetaan samanlaisia ajatuksia lähettämistäni kankaista.  Arpapeli on arpapeliä.  Birminghamin näyttelyyn kelpaavan työn tekeminen vieraista kankaista on todellinen haaste.

torstai 17. lokakuuta 2013

Joulunpunaista

Nyt on lokakuu ja puissa on vielä lehtiä, mutta punainen kangas houkuttaa tekemään siitä jotain.  Se on vuosia sitten ostettua joulunpunaista.  Onneksi kankaat eivät mene pilalle vuosien myötä. Kädet syyhyivät taas tikkaamisen pariin. Ninpä leikkasin kankaasta kaksi kattaustabletiksi sopivaa palasta.  Ensimmäisen tikkasin tänään.
Mietin ensin jotain oikeasti jouluista kuviota, mutta päädyin tekemään sulkakuvioita. Käytin BSR-jalkaa ja taas oli vaikeuksia erottaa lopputuloksesta kumpi on oikea ja kumpi nurja puoli.  Tikkauslankana on Aurifilin no 40 puuvillalanka.  Ai että juoksee ihanasti.  Harmi, että käsiä särkee koko ajan. Siitä johtuu horjahteluja ja siksi on parempi tehdä kuvioita, joita ei ole piirretty liian tarkasti.

Viikon lintukuvassa on tilhi.  Miten onnistuinkaan eilen saamaan noin täydellisen profiilikuvan.  Tilhet liikkuvat niin vilkkaasti, että on vaikeaa saada niitä kuvaan. Eikös vaan tukka ole todella hyvin, vähän niinkuin Leningrad Cowboys-töyhtö, mutta niskaan päin.
Seurasaaressa oli pieni tilhiparvi. Valitettavasti olivat niin varjoisassa paikassa että en saanut värejä onnistumaan.  Tänään oli hesarissa, että niillä nurkilla on hiiripöllö.  Piti oikein tarkistaa viimeviikkoinen haukkakuvani, ettei siinä sittenkin ole hiiripöllö, mutta edelleenkin se näyttää haukalta ja Lean mukaan se on todennäköisimmin varpushaukka.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Tyynyliinat ja hurvittelua koneella

Meillä on ihanat untuvatäytteiset jättityynyt, mutta isoista tyynyliinoista on ollu pulaa pitkään. Valmiina ostetut ovat niin knafteja, että niiden sisään tungettu tyyny muuttuu kivikovaksi. Kaapissa on kankaita vaikka kuinka. Tämä on ollut hyvin vaikea yhtälö, mutta tänään vihdoin sain aikaan kaksi reilunkokoista tyynyliinaa, jotka värinsä puolesta sopivat suosikkilakanoihin.
Hohhoijaa, olipa suuritöistä ;D Taisi mennä kokonainen tunti näiden tekemiseen. Hankalinta oli, kun kangaspala ei ollut suora.  Koska kangas oli pesty jo kahdesti taitoin sen niin, että en leikannut aivan lankasuoraan vaan suorassa kulmassa hulpioon.  Toivottavasti tein fiksusti. Nyt ainakaan kangas ei vedä mihinkään suuntaan. 

Koska tällainen ompeleminen on varsin monotonista, leikin samalla nopeudensäätimen kanssa.  Se on semmoinen likusäädin koneen edessä.  Ompeluvauhtiin ei koneessani vaikuta vain polkimen painaminen vaan myös tämä säädin. Jos säädin on asetettu hitaalle, niin polkimen painaminen pohjaan asti ei nopeuta ompelua yhtään.  Säädin on yleensä puolivälin vaiheilla enkä koske siihen kuin harvoin.  Kun säädin ompelua nopeammalle nousi koneen äänikin kovemmaksi.  Se ei ollut kivaa kuultavaa.  Kun ompelee maltilla ei tule ongelmia.

Oikeanpuoleinen noista harjoitustilkuista oli mukanani Syyringissä ja siihen kokeili useampi vapaata konetikkausta keltaisella langalla.  Valkoiset ompeleet syntyivät eilen kun oli henkinen pakko tikata, mutta ei oikein kohdetta.  Vasemmanpuoleinen on kokonaan omaa aikaansaannosta.  Eilen tikkasin vanhojen tikkausven väliin ja vähän päällekin tavallisella jalalla.  Oli pakko harjoittaa sitäkin tapaa,  kun Lea vihjasi viime viikolla että tikkaustaitoni ovat kokonaan BSR:n varassa.  Kaikille tiedoksi: BSR-jalka ei liikuta kangasta vaan tikkauksen muoto syntyy ompelijan ohjauksella.  Se vaikuttaa vain pistojen pituuteen.

Jännitys tihenee suomalais-brittiläisen kangasvaihdon suhteen.  Brittikankaat ovat jo Suomessa ja odottelen haastepakettiani.  Sitä työtä ei saa esitellä blogissa.  Harmi.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Muodonmuutoksia ja vihaisia lintuja

Tilkkutöissä ei näytä syntyvän mitään oleellista.  Tilkkulehdelle lähetin yhden jutun. Tänään päätin nauttia kauniista ilmasta ja menin taas Seurasaareen lintuja katselemaan.  Olihan siellä sillanpielessä kaikenlaisia.
Tukkasotkauroshan tässä.  Ilmeisesti tämän kesän poikanen on muuttumassa urokseksi. Kylki alkaa muuttua valkoiseksi ja tukkakin on jo kasvanut. Pari viikkoa sitten näkemälläni linnulla oli vielä pystytukka. Olikohan sama yksilö?
Tämä kirjava lintu on muuttumassa urostelkäksi.  Vatsanalus oli aivan valkoinen.  Poskessa on urostelkän tunnusmerkki eli valkoinen täplä.

Kalalokin poikasen selkään alkaa muodostua aikuisen harmaata.  Lokin poikasten valkobeigeväritys on varmaan kauneimpia valkobeigen ilmentymiä luonnossa.  En ruokkinut, vaikka noin kauniisti katsoi suoraan silmiin.
 Harmaalokin poikaset kuukausi sitten. Taaempana kalalokin poikanen.
Yhtäkkiä rauha rikkoutui ja varikset ja sorsat muuttuivat hysteerisiksi. Toisella kerralla onnistuin saamaan näin vauhdikkaan kuvan.  Varis ajaa takaa haukkaa. Valitetavasti haukka lensi pois enkä saanut kuin tämän kuvan.  Kooltaan haukka näyttää olevan saman kokoinen kuin varis. Lajia en pysty tunnistamaan, kun tämä oli elämäni toinen kuva vapaasta haukasta. Sen toisen haukan kuvat ovat Päivän luontokuvat postauksessani.

Ajankäyttöni on kärsinyt kahdesta ärsyttävästä jutusta.  Päivitin yhden tietokoneohjelman syyskuussa. Perjantaina tuli valmistajalta ilmoitus, että heidän verkkokaupastaan on viety asiakkaiden tiedot. Niinpä jouduin kuolettamaan luottokorttini ja vaihtamaan salasanan.  Perjantaina alkoi aivan hillitön roskapostitus yhteen sähköpostiosoitteistani.  Virittelin palvelimella sen minkä voin, mutta en pystynyt torjumaan läheskään kaikkea, vaikka suuren osan sain suodatetuksi pois.

Parempaa viikkoa kaikille ja iloisia tilkkuiluja.