maanantai 30. syyskuuta 2013

Punaisia

Lähes koko kesän olen miettinyt paperiompelulinjalla jatkamista. Mutta niin vaan aika on kulunut, eikä ole syntynyt mitään.  Jumituin pohtimaan kahta eri tekniikkaa ja eihän siitä sitten mitään ole tullut.  Tavoitteenani on tehdä punavalkoinen työ.  New York beaty mallin kokeileminen koukuttaa ja toisaalta tulin hankkineeksi Judy Mathiesonin erinomaisen kirjan aiheesta ja se sisältää kompassimalleja.

Tässä työtä varten pesemäni kankaat.  Kaapissa on myös yksivärisiä punaisia ja ainakin yhtä pinkkiä tarvitaan tuon yksinäisen pinkin kaveriksi.

Katsoin eilen ties kuinka monennen kerran The Quilt Showsta jakson, jossa Mathieson näyttää tekniikkaansa. Kiitokset taas kerran Hannelelle.

Mathiesonin tekniikka perustuu freezer paperin käyttämiseen ja tilkkujen leikkaamiseen muotoon ennen ompelua.  Langansuunta on hallinnassa muotoon leikatuissa paloissa ja niiden käyttämisessä syntyy varmuus siitä että tilkku on riittävän kokoinen peittämään alan.  Lisäksi voi vielä vaikuttaa saumavarojen suuntaan.    Erinomaista tarkkuutta siis.

Yritän löytää harppia tästä huushollista.  Se ei ole helppoa. Laatikoita penkoessani törmään aina johonkin muuhun unohtuneeseen tavaraan ja alan hoitaa sille fiksumpaa paikkaa. Harppia tarvitsen siis omien NYB-mallien piirtämiseen. Asensin tietokoneeseeni ilmaisen piirtelyohjelman, mutta se ei ole kovin mukava käyttää, joten yritän piirtää paperille tai ainakin suunnitella ensin paperilla. 

Tyytyväisyyteenkin on aihetta.  Olen onnistunut myymään täältä käytettyä tavaraa yli 800:lla eurolla tänä vuonna.  Pääasiallisesti kirjoja.  Luulisi, että kirjahyllyissä olisi runsaasti tyhjää, mutta ei. Osa kirjoista on tyttären kirjahyllystä eli vapautunut tila on jakaantuntunut kahtaalle.  Keittiön astiakaappien sisältökin kaipaa harvennusta.  Tarvitsisikohan kukaan valkoisia Arctica kahvikuppeja alustoineen?  Olisi tusinan verran + sokerikko ja kermakko.  Myös ruskeita Arabian Teema kahvi- ja teekuppeja löytyisi.  Myyn edullisesti. Täytynee pistää nekin huuto.netiin.

Googlen Picasa-diaesitykset toimivat taas.  Toimii - ei toimi tilanne on täysi mysteeri.  Syyringin tilkkunäyttelyjen kuvia vuosien varrelta voi siis ainakin tänään syyskuun viimeisenä päivänä katsella.

P.S. tarkastin kangaslaatikkoni ja nyt pyörii toinen koneellinen punaisia pesussa. Osa niistä oli ehkä aiemmin kutistettuja, mutta ei kai toinen pesukerta vielä hyvälaatuisia puuvilloja pilaa. Olipa punaisia yllättävän paljon. Kun ovat kaappien kätköissä lajiteltuna vähän lajeittain, niin totuus ei ole paljastunut aiemmin.



lauantai 28. syyskuuta 2013

Läpipiirtäjä

Kehotin  Tilkkulehden 3/2013 artikkelissani "Liimaharson avulla valokuvasta kangaskuva" käyttämään vain itse otettua valokuvaa, tai kuvaa jonka käyttämiseen saat luvan kuvan oikeuksien haltijalta.  Jotta jälkeen päin ei syntyisi mitään oikeusongelmia, kannattaa tilkkuilijoiden noudattaa tiukasti tuota neuvoa.
Viime päivinä on noussut kohu kangasmallista, jossa on käytetty luvatta toisen ottamaa valokuvaa ja jätetty ilmoittamatta esimerkiksi kilpailutuomaristolle, että kuvakulma ei ole "taiteilijan" oma.  Taiteilija on "inspiroitunut" kirjassa julkaistusta valokuvasta ja piirtänyt siitä läpi ja lähettänyt teoksen kilpailuun.  Kynänjäljestä tulee aina aivan erilainen, kun piiretään läpi verrattuna vapaaseen piirtämiseen ja se näkyy.  Vapaasti piirrettäessä joitakin yksityiskohtia korostaa automaattisesti ja kuvan osien mittasuhteet muuttuvat, halusi tai ei. Usko suomalaiseen design-osaamiseen on nyt koetuksella.

Koen omat piirtämistaitoni puutteellisiksi ja siksi teen kuvia, jotka perustuvat omiin valokuviini ja mekaaniseen läpipiirtämiseen.  Kun haluan kuvan hanhesta, niin menen kamerani kanssa hanhien luokse.  Sehän onnistuu helposti noin puolen vuoden ajan. Kun mietin tilkku- tai tikkaustyön tekemistä tuomiokirkosta, kiipeän Tähtitorninmäelle ja zoomailen kamerallani sieltä kirkkoa kohti ja siirryn hieman toiseen paikkaan saadaksen toisenlaisen kuvakulman.

Olen siis itse otsikon tarkoittama läpipiirtäjä. Läpipiirtäminen on rentouttavaa ja mekaanista.  Se on näppärä konsti siirtää kuvainformaatiota seuraavaa työvaihetta varten. Läpipiirtäminen myös kehittää käden vakautta vapaaseen konetikkaukseen.  Läpipiirretty kuva ei tunnu itsenäiseltä taideteokselta.  Se "taidevaihe" syntyy vasta silloin, kun teen kangasapplikaation piirroksen perusteella tai tikkaan vapaasti ompelukoneella piirrokseni mukaan.  Ehkä olen väärässä ja olisi sittenkin pitänyt pyrkiä taiteita opiskelemaan, kun kopionti tulkitaan vain "inspiroitumiseksi". 

Olen puuhastellut hiljaisuudessa kilpailutyön kanssa.   Siinäpä oli haasteita joka käänteessä. Opin paljon ja tämä itsensä haastaminen on hyvin kehittävää. Ehkä joskus paljastuu lisää työstäni.  Nyt en ole voinut julkaista siitä mitään.

Demosin BSR-tikkauslaitetta Syyringin kokouksessa torstaina. Marle ja Lea ja Tiina uskaltautuivat kokeilemaan ja heidän käsissään syntyi kukkia, kirjoitusta ja kissan kuva sekä erittäin siistiä mutkatikkausta. 

Huomasin, että Syyringin sivuille tekemäni Picasa-diaesitykset lakkasivat toimimasta viime viikolla. Samoin kävi tämän blogini diaesitykselle.  Sitten ne yht'äkkiä alkoivat toimia itsekseen.  Nyt näköjään ne eivät taaskaan toimi.  Syy on Googlella.  Olen kokeillut eri selaimilla. iPadissa ei ole tukea flashille, joten sillä ne eivät ole koskaan näkyneet.  Jospa tietäisin, onko toimimattomuus Googlen todella tarkoittamaa, niin ryhtyisin tekemään asialle jotain, mutta en tiedä.

Jälkivalitus
Kävin haukkaamassa raikasta meri-ilmaa ja kuvaamassa lintuja Ryssänkärjessä.  Siellä on ulkona "taidenäyttely".  Nyt olen entistä huolestuneempi taideopetuksen tilasta.  Tässä pari esimerkkiä, joiden tekijöistä tuskin on Suomi-designin pelastajiksi.
Olen aina ajatellut, että taiteen tekemiseen kuuluvat myös hyvät kädentaidot.  Surullista nähdä, että joku kuvittelee olleensa nokkela, visuaalisesti lahjakas ja muutenkin etevä saatuaan puetuksi muutamalle puunrungolle paidan.  Ihan niinkuin pikkulapset pukevat vaatteita perheen koiralle.
Tämä ei ole huonoa metsänhoitoa vaan "3D Visiontrack II."  Siis, jollain Anulla on pokkaa sanoa tätä taideteoksekseen.  Kun olen lapsesta asti noissa maisemissa kulkenut ja katsellut merelle, uinut ja hiihtänyt ja melonut siellä ja nähnyt maiseman kaikissa säissä, niin on kurjaa, että joku täysin ymmärtämätön kiinnittää puuhun lapun ja väittää maisemaa omaksi taideteoksekseen. Ryssis on aina ollut moniuloitteinen.

Joo, olen täysin amatööri sekä tilkkuilun että taiteen suhteen.


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Tikkaajan tarvikkeita

Eilen tuli paketti, jossa oli tikkaustarvikkeita.  Lankesin taas ostamaan hyvästä tarjouksesta. Paketti tuli kerrankin niin nopeasti että en oikein edes osannut odottaa sitä.
Tikkaushanskat ja Supreme Slider minulla oli jo ennestään, mutta taannoin toheloin sliderin kanssa.  Irroitin ensin koneesta tikkausjalan ja sitten vasta sliderin ja slideriä nostaessani se tarttui vapaana sojottavaan neulaan ja slideriin tuli pitkä halkeama.  Se toimii vielä, mutta pelkään halkeaman leviävän käytössä. Olin aluksi sitä mieltä, että en huomannut juuri eroa ilman slideriä tikkaamisen kanssa, mutta nyt täytyy myöntää että tilkkutyö liikkuu huomattavasti kevyemmin, kun se on tällä liukkaalla alustalla. 

Noita DVD-pakkauksia en ole vielä kerennyt avaamaan.  Toivottavasti niistä on hyötyä ja iloa. 

Tänään oli taas työväenopiston tilkkukurssi.  Siellä oli tavanomaisen mukavaa ja sain Ullalta pari kaipaamaani vinkkiä.

Päivän vinkki
Huomasin taannoin, kun jouduin purkamaan ommelta, että sellaisesta pyörivästä teippiharjasta on hurjasti hyötyä purkamisessa syntyneiden langanpätkien keräämiseen työstä. Niitähän hirveän työlästä nyppiä yksitellen.  Teippipintaan ne tarttuvat hyvin ja vain muutaman sinnikkään joutuu nyppimään sormin.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kohtuulliset ostokset

Kävin eilen lauantaina Eijan kanssa Kädentaitomessuilla Vanhassa Satamassa.  Menimme heti kymmeneksi, niin hengitysilma ei ollut vielä ehtinyt muuttua veitsellä leikattavaksi, vaikka kuumahan siellä tuli, kun syyspäivän aurinkokin porotti lasikaton läpi.  Väkeä oli paljon.

Tilkkutarhan kojusta löytyi tarvitsemani pieni viivotin pyöritettävällä alustalla käytettäväksi.  Lisäksi ostin pinkkiä kangasta työhön, joka on suunnitteilla.  Yhdistän sitä kaapistani löytyviin muihin punaisiin, joten tuo pala riittää mainiosti.  Liimaharsoa ostin myös.  Miettiessäni liimaharso-ongelmaani haluaisin tietää, minkä merkkistä liimaharsoa minulla on ja mitä ostan.  Tämä ostamani oli merkitön tuote.  PeeKaa:n tiskistä löytyi pari hyvää vihreää, joille ei ole sen tarkempaa suunnitelmaa.   Kaipaamani freezer paperia en nähnyt missään, joten täytynee tilata sitä ulkomaisesta verkkokaupasta.

Kaikki myyntikojut taisivat olla samoilla paikoilla, kuin viime keväänä - tuli vähän hassu deja vu -tunne.    Katajanokka on aikamoinen pussinperä kaupungin luoteisosassa asuvan kannalta ja toivoisin messuille keskeisempää sijaintia.

Eijan kanssa on aina kiva käydä näyttelyissä ja messuilla.  Nytkin meillä oli hauskaa.


perjantai 13. syyskuuta 2013

Liimaharso-ongelma

Juuri kun kuvittelee, että hommat menevät hienosti rutiinilla, niin tulee yleensä vastaisku.  Olen tehnyt monta liimaharsoapplikaatiotyötä ilman ongelmia.  Käyttämäni liimaharso loppui kuitenkin ja otin käyttöön vanhempaa liimaharsoa.  Kaikki meni hienosti, mutta nyt kun ompelen kankaiden reunoja pykäpistoin, niin työ irtoileekin taustakankaasta.  Liima ei yksinkertaisesti pidä.  Syy on joko 1) liimaharson laadussa tai 2) siinä, että se on liian vanhaa tai  3) siinä, että käytän tekniikkaa, jossa kokosin applikaation ensin leivinpaperin päälle ja siirsin valmiin kuvan taustakankaan päälle, jolloin silityskertoja tuli useita. Palat tuleva nyt pysymään paikoillaan pelkästään ompeleen ansiosta.  Työ, jota teen ei ole tässä vaiheessa julkistettavissa.
Eilen kävin nauttimassa upeasta säästä, merestä ja auringosta. Tämä kuva on eteläisintä Helsinkiä eli Lauttasaaren Ryssänkärjestä.  Luodolla seisova mustavalkoinen lintu on merilokki, mutta tuosta rusehtavasta poikasesta en ole varma, harmaalokki tai selkälokki.  Ryssiksessä oli muitakin hitaasta elämäntyylistä nauttivia, kukaan ei juossut eikä hosunut. Ihmiset istuivat rannalla tai penkeillä kasvot kohti merta ja auringon hyväilyä.

Tilkkulehti tuli tänään.  Siinä on kirjoituksinani neljä lentävien hanhien perusohjetta ja liimaharsoapplikaatio-ohje - tietenkin valkoposkihanhet aiheena.  Meneeköhän lehden lukijoilta tässä vaiheessa päiväkahvit nurin? Tiina ja Soile ovat tehneet hirsimökkiblokeista syvällisen analyysin.

Huomenna on Vanhassa Satamassa Kädentaitomessut.  Olen tehnyt jo tarvikelistaa. Nyt täytyy lisätä liimaharsokin listalle.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Rva Punis tikattuna

Naaraspunatulkkua esittävä työni sai tikkaukset samalla mallilla kuin uros.  Teki mieli tikata jollain toisella tavalla, mutta sitten ajattelin että pari on paremman näköinen samanlaisilla tikkauksilla.  Vilkaisin seinälleni ja siellä riippui 3 lintutyötä odottamassa tikkaamista.  Voin tehdä niihin toisenlaiset tikkaukset ja lintujahan pystyn tekemään lisää vaikka kuinka paljon. Aika outoa, että tällaiseenkin asiaan kehittyy rutiini, kun vaan tekee riittävän monta otusta.
Kuvasin taas ilman salamavaloa, jolloin tikkauksen uurteet näkyvät paremmin. Puniksessa (anteeksi slangini, mutta systeri jonka ottamasta kuvasta tuo on tehty, kutsui lintua punikseksi) ei ole trapuntovanua, vaan pullistelu johtuu tiheästä tikkauksesta.  Silmä puuttuu vielä ja tietysti kaikenlaiset muut loppuhuolittelut kuten reunakaitale, nimilappu ja ripustuskuja.

Vein keltaoranssin Vastapäivään työni näytille työväenopiston tilkkutyökurssille.  Opettaja Ulla luuli ensin, että olin tikkauttanut sen Soilella, mutta uskoi sitten että olen ihan omalla kotikoneella tehnyt nuo tikkaukset ja kehui ihmettelijälle, että olen treenannut tikkaamista.

Tiinalle tiedoksi: avain on nyt Lealla ja kaikki kunnossa.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tikattu punatulkku

Huolittelin punatulkun palojen reunat käyttäen yksinkertaista pykäpistoa #45.  Se sopii mielestäni paremmin lintuun kuin tiklissä käyttämäni kaksinkertainen pykäpisto #46.  Ompelulankana käytin erivärisiä Madeiran raionlankoja.  Ne kiiltelevät kauniisti, mutta eivät anna yhtä kylmää vaikutelmaa kuin metallilangat.
Tikkaukseen käytin vaaleanharmaata raionlankaa.  Kuvasin sisällä ilman salamavaloa, jotta tikkauksen varjot erottuisivat edukseen.  Kangas on oikeasti valkoista, mutta tikkausten näkyvyyden takia jätin kuvan vähän harmaaksi.

Tikkausjalkana käytin taas BSR-jalkaa ja täytyy tunnustaa, että sen käyttö tuntuu joka kerta mukavammalta.  Ilmeisesti täytyy sisäistää vapaa konetikkaus aika hyvin ensin tavallisella jalalla ennen kuin tuon hypetysjalan kanssa osaa toimia.  Nyt tikkauksen käynnistäminen ja pysäyttäminen napista painamalla sujuu kivasti.  Ja pysäytellähän tällaisessa kuviossa täytyy, kun pitää vaihtaa suuntaa tämän tästä ja suunnitella mihin suuntaan tikkaa seuraavaksi.  Innoissani unohdin taas jättää tilan taideteoksen tärkeimmälle asialle eli signeeraukselle ;=) Signeeratut työthän ovat aina arvokkaampia kuin signeeraamattomat.  Nimilappu (kun se joskus valmistuu) työn takana, varmaan korvaa signeerauksen puuttumisen.

Näytän hyppelevän työstä toiseen.  Tänään oli päivä, joka vaati mekaanista työskentelyä.  Luovuus ei oikein nyt kukoistanut.  On hyvä, kun suunnitteluseinällä roikkuu eri vaiheissa olevia töitä ja voi valita inspiraatioon sopivan edistettäväksi.  Nyt näitä reunakaitaletta vailla olevia näyttää kertyvän.

Työväenopiston kursi alkaa keskiviikkona.  Mitäköhän siellä pitäisi saada aikaan.  Menemme Neula&Puikon Lean kanssa samaan päivähoitoryhmään, kuten hän asian ilmaisi.

Eilen tuli sähköpostilla tarjous Quilting Daily Shopista, jossa oli tikkaustarvikkeita hyvään hintaan.  Harmi vaan, että tarjouksessa oleva linkki johtaa sivulle, jota ei ole.  Olin jo valmis tilaamaan, mutta en voikaan. Toivottavasti joku lähettää toimivan linkin pian.  Viime vuonna törsäsin C&T Publicationsin alennusmyynnissä 9 kirjan verran.  Nyt säästyi rahat, sillä en löytänyt alelistalta yhtään sellaista, jota ehdottomasti haluaisin.  Pari vähän kiinnostavaa löytyi, mutta tulin siihen tulokseen, että jätän välii, vaikka halpoja ovatkin.