keskiviikko 28. elokuuta 2013

Oranssin työn tikkaukset

Tikkasin keltaoranssin Vastapäivään-tilkkutyöni.  Koska blokkeja on pariton määrä sekä pysty- että vaakasuunnassa, tikkasin kahdella eri kuviolla niin, että pyörylät muodostavat keskelle ristin ja sulkakuviot ikäänkuin lähtevät keskeltä kohti nurkkia.  Pyörylöiden sisällä on paisley-kuvioita. 

Kun kuvasin ulkona luonnon valossa, niin kuvio näkyisi paremmin. Salaman avulla kuvattaessa, kuva lytistyi.  Ulkona kuitenkin tuli varjoja kuviin.

Boordin lentävät hanhet tikkasin hyvin vapaalla sulkakuviolla, joka  näyttääkin sydämiltä.
Tässä työssä on saumoja kerrakseen ja saumojen yhtymäkohtia.  Tikkasin käyttäen BSR-jalkaa 2-moodissa.  Silloin ei tarvinnut käyttää poljinta ollenkaan ja tikeistä tuli samanpituisia lukuisista esteistä huolimatta.  Paksut saumakohdat saivat koneen voihkimaan, mutta jälki on siistiä.

Reunakaitaleen ajattelin tehdä samalla tavoin kuin 9 varista työssäni eli laittaa siihen valetereen.  Varastossani sattuu olemaan keltavalkoraidallista Aita-kangasta.  Reunakaitale saa kuitenkin nyt odottaa hieman ja työstän mahdollisesti jotain muuta tässä välillä.  Teen sitten putkessa useamapaan työhön reunakaitaleita.

Lentäviä
Vaikuttaa siltä, että Helsingin city-hanhet eli valkoposkihanhet ovat kasvaneet lentäviksi hanhiksi ja siirtyneet ilmateitse etelämmäksi.  En ole nähnyt niitä ainakaan viikkoon. Kanadanhanhia on meressä runsaasti, mutta ne viipyvätkin vielä jonkun kuukauden ja palaavat, kun meri on vielä jäässä.  Tänään kuvasin tiiran lentoa ja yhtäkkiä kameran etsimessä olikin haikara.  Sain siitä 2 lähes siedettävää kuvaa ennen kuin se lensi tiehensä.  Tarkempi laji on harmaahaikara.  Tämä oli toinen kerta, kun onnistuin näkemään harmaahaikaran Helsingissä.

Pääskysetkin ovat jo kokoontumassa lentääkseen etelään.

 Syksy pukkaa päälle auttamatta.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Oranssi työ tikkausvaiheessa

Liitin reunuksen oranssiin työhöni ja kulmapalatkin ovat nyt paikoillaan.  Lentävät hanhet kiertävät vastapäivään ja ajattelen antaa nimeksi "Vastapäivään".  Kokosin työn kerrokset ja aloitin tikkaamisen.  Taustakankaana on todella räväkkä kangas.  Päällisen koko on 90 cm x 90 cm
Työ on tässä kuvassa osittain tikattuna.  Tikkauslankana on vaaleankeltaista pätkävärjättyä Sulkyn puuvillaa.  Osassa ruuduista on ympyröitä ja niiden sisällä paisley-kuvioita.
Tänään ei ollut hyvä tikkauspäivä.  Toivottavasti huomenna menee paremmin.   Neula irtosi kesken tikkaamisen, olin kiinnittänyt sen ilmeisesti sen verran kevyesti, että hurja tikkaaminen varisti sen irti.  Kiristysruuvissa ei ole ruuvarin koloa vaan se pitää pyörittää sormin kireälle.  Jos kierrän kireälle, sitten en tahdo saada auki.  Onnistuin myös irrottamaan BSR-jalan koneesta työtä käännellessäni.  Se ei irronnut kokonaan, mutta alkoi heilua.  Mitään vahinkoa ei käynyt sille.  Tikkaamani kuviot eivät juurikaan eroitu valokuvassa.  Kun saan valmiiksi, niin sitten ota lähikuvia tikkauksesta.

Tilkkkuyhdistyksen suomalais-brittiläinen kankaanvaihto
Postitin jo omat kankaani Pirjolle.  Hänen postipoikansa saa polkea tavallista rivakammin kun kangaskirjeitä kertyy reilusti yli sata.  Minun kirjeeni painoi 256 g.  Siinä on kankaat, palautuskuori, kortti.  Lokakuussa sitten pitäisi tulla minulle haastekankaat.  Saapa nähdä, mitä saan.  Lähettämäni kankaat olivat 2 marimekkoa, 1 kangastus ja yksi jonka valmistajasta en ole varma.  Aika täyteläiset värit, eli vastaanottaja joutuu etsimään kevyempiä omista laareistaan. 

Kommentit
Lukijoiden kommentit ovat yleensä aivan ihania, mutta nyt laitoin tilapäisesti eston anonyymeille kommenteille.  Kyllästytti, kun yhteen keväiseen postaukseen tuli jatkuvasti anonyymejä englanninkielisiä roskakommentteja.  Niillä kommenteilla ei ollut mitään tekemistä postauksen sisällön kanssa. Sitä postausta pommitetaan USA:sta lukuisia kertoja päivässä, enkä ymmärrä miksi juuri sitä.  Pommitus tulee ilmeisesti jostain robotista ja esimerkiksi Analytics jättää ne huomiotta, vaikka Blogger näyttää ne.  Olen siis edelleen erittäin ilahtunut jokaikisestä oikean ihmisen jättämästä kommentista. 

maanantai 19. elokuuta 2013

Tikkasin tiklityön

Oranssi työ odottaa edelleen loistoideaa.  Tänään tuntui siltä, että olisi taas aika tikata jotain.  Koska tiklini on liian iso yhdistettäväksi muihin lintuihin, sai se toimia tikkaamisen kohteena.  Virittelin koneeseen BSR-jalan ja tein pientä verryttelyä varsin täydelle koetilkulle.  Ihan kylmiltäni en lähde tikkaamaan varsinaista työtä.  Katselin ikkunasta pihlajaa, jonka lehdet ovat jostain syystä käpertyneet kuperiksi.

Pihlaja toimi kuvion valinnan inspiraationa.  Tikkauslankana on beige Mölnlycken puuvillalanka, joka on aavistuksen verran tummempaa kuin tiklin pohjakangas.  Liimaharsoapplikaationa tekemäni tiklin huolittelin pykäpistoin.  Tämä kolminkertainen pykäpisto teki kuvasta vähän jäykän ja kun vertasin tulosta siksakilla huolittelemaani sinitiaiseen, niin sinitiaisen huolittelu tuntuu kivammalta.  Ompelin pykäpistot Madeiran ohuilla raionlangoilla ja silti tuli tönkkö.

Esittelin viime viikolla Syyringin kokouksessa kesän aikana tekemiäni tikkauksia.  Martta sanoi niin kauniisti: "Olet edistynyt aivan valtavasti tikkauksessa."  Kovan harjoittelun takana nämä tulokset todella ovat olleet.  BSR-tikkauksen siistiä kääntöpuolta ihailtiin joukolla.  BSR säätää piston pituuden, mutta tikkauskuvio syntyy käsin ohjaamalla.  Vasemmassa kädessä oli tikkaushanska, oikean alla liukuestematosta tehty rulla, työn alla oli Surpreme slider.  Nyt alan oppia jo, että en yritä painaa poljinta vaan käynnistän ja sammutan koneen painikkeesta.  Tikkasin hitaasti ja rauhallisesti, niin sain pyöreyttä lehviin.  Kun joskus 15 vuotta sitten yritin ensimmäisiä kertoja vapaata konetikkausta, niin kaikissa kohdalleni osuneissa ohjeissa kehotettiin tikkaamaan nopeasti. Nyt mestarit kehottavat hidastamaan. 

Reunakaitaletta en vielä aloittanut.  Taidan tehdä taas sellaisen valetereellisen kaitaleen kuin sinitiaistyössä on. 

lauantai 17. elokuuta 2013

Syksyn sävyissä

Kaivoin keskenräisten tilkkutöiden laatikosta esille oranssikeltaisen työn.  Se kaipaa selvästi vielä jotain ja on siksi ollut pysähdyksissä jonkun vuoden.  Susellani ( = suunnitteluseinä = design wall) roikkuu keskeneräisiä monessa kerroksessa, mutta silti otin tämänkin esille, jotta keksisin mitä tähän lisäisin.
Kulmapalat puuttuvat selvästi,  mutta muutenkin työ kaipaa jotain. Varista / hanhea / pikkulintuja / terettä?  Mitä ihmettä lisäisin?  Tämä on seinävaate, joten pestävyydet yms. eivät ole ongelma.  Koska suse oli täynnä, teippasin tämän vaatekaappien oviin kuvausta varten ja ovenkahvat estivät roikkumasta suorana. 
Tämä on varsinainen palapeli, sillä olen koonnut sen tasakylkisistä kolmioista järjestäen kunkin blokin palat yksilöllisesti ennen ompelemista.  Oranssien kankaiden perässä ajoin pitkin kaupunkia kangaskaupasta toiseen, mutta lopulta sain hyvän valikoiman kasaan.

Syyrinki
Syyskauden ensimmäinen Syyringin kokous oli torstaina.  Tilkunviilaajalle tuli joku yllätysmeno ja tuurasin häntä kokouksen vetäjänä.  Peräti neljä jäsentämme oli Izumi Tatenon konsertin vuoksi poissa.  Yritin innostaa syyrinkiläisiä osallistumaan Tilkkuyhdistyksen suomalaisbrittiläiseen kankaidenvaihtoprojektiin.  Siitä löytyy sekä yhdistyksen sivuilta että facebookista.  En tiedä, montako vielä mahtuu, mutta viime viikolla Pirjo kuulutti lisää osallistujia. Jos olet jäsen ja kiinnostunut asiasta niin toimi heti ohjeen mukaisesti. Itse olen ilmoittautunut mukaan.

Valtaajaat
Otin tänään aamukävelylle kameran sijasta sauvat ja kameralla olisi ollut paljon käyttöä. Näin fasaanipoikueen, citykanin, karanneita kukkia ja paljon pikkulintuja.
Kultapiiskut ovat karanneet kasvimailta ja vallanneet laajoja alueita Mätäjoen tuntumassa.  Se ei todellakaan ole lempikukkani, koska sen kukinta tarkoittaa kesän loppumista.  Katkoin muutaman varren tien vierestä, mutta tuhansia olisi ollut kitkettäväksi.
Jättiläisbalsamit ovat täysin ryöstäytyneet. Nyppäsin pari ja ne irtosivat juurineen märästä maasta kuin olisivat olleet valmiiksi irti.  Koska en keksinyt, minne olisin kitketyt kasvit laittanut, jätin kitkemisen siihen.  Niissä oli valtavasti kimalaisia ja muita hyönteisiä ja kukkivia kasveja oli tuhansia.  Aika ristiriitaista näiden tulokaslajien kanssa.  Toisaalta tulokaskaveista on hyötyä esim. hyönteisille, mutta ne vievät alkuperäislajien kasvutilan. Citykaneihinkin olen niin tottunut, että ne tuntuvat kuuluvan tänne. Fasaanit ovat komeita ja nekin ovat istutettuja.

Työvis
Ilmoittauduin samalle tilkkutyökurssille, jolla olin viime talvena. Siellä oli niin mukavia ihmisiä, että tein päätökseni sen perusteella.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Turistina kotikaupungissa

Viime lauantaina osallistuin sukuseuran retkelle kotikaupungissani Helsingissä. Lähin yhteinen sukulainen sukuseuran jäseniin on syntynyt 1700-luvulla :o  Sain kutsun ja tartuin tilaisuuteen.  Kävimme Suomen kaartin jalanjäljillä. Sukuun on kuulunut muutama kaartilainen ja yhden avioliiton kautta on myös kytkös kaartiin.
Suomen kaarti oli keisarin henkivartiosto ja sen majapaikka oli Kasarmin torin laidalla tuossa keltaisessa talossa ja sen takan olevissa rakennuksissa. Talo pihoineen on puolustusvoimien aluetta eikä sinne voi mennä ilman kutsua.  Edessä näkyvä Kasarmintori oli kaartin harjoituskenttä 1800-luvulla.
Kaartin pihalla on Gornyj Dubnjakin taistelun 1877 muistomerkki, ja siinä lukee taistelussa kaatuneiden nimet.   Keisari vei Kaartin taistelemaan ottomaaneja vastaan. Isäni isosetä oli yksi kaatuneista.  Olen tiennyt muistomerkistä vuosikausia, mutta en ole ennen päässyt sen lähelle.  Muistomerkille jätettiin kukkatervehdys ja lauloimme kaartilaisten laulun "Oi kallis kotimaa".   Bussimatkalla Kaartin hautausmaalle loistava oppaamme osoitteli monia rakennuksia, jotka olivat olleet Suomen Kaartin käytössä. En ollut koskaan tajunnut, miten näkyvä tuo kaarti on ollut 1800-luvulla. Keisari Aleksanterilla on päällään Suomen kaartin univormu kun hänet on kuvattu Senaatin torin keskellä olevaan patsaaseen.
Kaartin hautausmaalla on kaikkien kaartilaisten muistomerkki ja oppaamme vei  taistelussa kaatuneen sukulaisen sisaren haudalle. Sisar oli naimisissa toisen kaartilaisen kanssa.  Lisäksi löysin toisenkin sukulaisen haudan.  Vaikka jouluisin on ollut tapana käydä hautausmaalla, niin tähän nurkkaan en ollut ennen osunut.  Hietaniemen hautausmaa-alue on todella iso.
Kävimme myös Senaatintorin maisemissa.  Säätytalon kultaukset loistivat auringossa.
Museoratikka oli liikenteessä, kun sää oli hyvin lämmin niin matkustajat tarkenivat. Räntäsateella kyyti ei varmaan olisi hauska.
Kävimme vielä Santahaminassakin. Enpä ollut sielläkään aiemmin käynyt.  Matkailu avartaa, vaikkei kotikaupunkiaan kauempana kävisi.  Olipa mahtava retki ja kivoja ihmisiä.

Suomenlinna
Joku viikko aiemmin kävin Suomenlinnassa.
Ehrensvärdin muistomerkki on Ruotsin vallan ajalta, mutta kaartilaisten muistomerkissä oleva kypärä on selvä toisinto tästä kypärästä.
Suomenlinnan lautalta sain otetuksi tämän postikorttimaisen kuvan Tuomiokirkosta ja kauppatorista. Sanokaa, mitä sanotte, mutta Helsinki on kaunis.

Purjelaivat
Helsingissä järjestettiin isojen purjelaivojen purjehdus.  Tosin purjeita ei juuri näkynyt eivätkä kaikki laivat olleet isoja etenkin verrattuna Tallinnan lauttaan, joka asustelee samassa satamassa.
Pettymyksekseni paatit eivät nostaneet purjeita vaan purjehtivat moottorivoimalla. Taustalla näkyy Suomenlinnan kirkon torni / majakka.

Tässä kootut selitykset, miksi ei ole uusia tilkkutöitä esiteltäväksi.

lauantai 3. elokuuta 2013

Punatulkkupari

Punatulkkujen kuvat ovat olleet jo ainakin kuukauden verran työstettynä ja toisen palat piirrettynä liimaharsolle.  Silti pukkasi hanhia.  Tänään punatulkut vihdoin muuttuivat kankaisiksi.  Yleensä teen vain omista valokuvistani, mutta nämä ova sisareni otoksista. Hänellä kun on lintulauta keittiön ikkunan takana ja nämä väripallot vierailivat siellä talvella.

Tuo vaaleampi on naaras.  Oikeastaan sen kuuluisi olla vielä beigempi, mutta kangasvarastostani ei ihan oikeaa sävyä löytynyt.  Toisaalta, tämähän on taiteilijan näkemys eikä enää valokuva. 
Vaikka olen leikannut lintujen valkoiset osat eri kankaasta kuin taustan, niin ne ovat liian samanvärisiä.  Seuraavissa kuvissa täytynee löytää paremmin erottuvat kankaat.  Naaraspunatulkun vatsaan käyttämäni kankaan kuviot näkyvät valokuvassa paremmin kuin luonnossa.  Kunhan tikkaan ja koristelen näitä, niin varmaan saan nuo valkoisetkin alueet erottumaan paremmin.  Linnuilta puuttuvat silmätkin vielä.

Mielessäni on työ lintulaudan linnuista, mutta haluan tehdä tiput pienempinä kuin nämä.  Sellaisten kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen menee jo vähän hankalaksi.

Kävin nauttimassa ihanasta kesäisestä säästä Larun Ryssänkärjessä (= Helsingin Lauttasaaren Särkiniemessä).  Meressä oli uimareita, vaikka oli aika tuulista, eikä kukaan näyttänyt palelevan.  Olisin halunnut ottaa kuvia haahkoista, mutta niitä ei näkynyt meressä, kun oli niin tuulista.  Kotona sitten äkkäsin että kuvaamani luodolla makaavat  linnut taitavat olla haahkoja.  Tosin luodolla on myös pari kanadanhanhea ja valtavan isoja lokinpoikasia.
Tuo kuva on siis lähes täyteen rakennetusta pääkaupungistamme, jossa onneksi on näitä rakentamattomia niemiä ja saaria.  Merellä oli käynnissä joku purjehduskilpailu ja kovin pienillä jollilla siellä näköjään seilattiin aikamoisessa puhurissa.