tiistai 30. heinäkuuta 2013

Liian sopiva kangas

Olen törmännyt hassuun ongelmaan. Minulla on liian sopiva kangas valkoposkihanhen selkäpalaan.  Sitä kangasta ei tosin voi juuri muuhun tarkoitukseen käyttää.  Mutta se rajoittaa selvästi luovuuttani ja yleensä aina päädyn valitsemaan sen.  Sen takia en osannut ostaa yhtään mustavalkoista kangasta käydessäni kangaskaupassa Lahdessa.
Kankaan kaaret muodostavat samanlaisen kuvion kuin hanhen siipisulat.  Näiden hanhien ei ole tarkoitus olla valokuvan kaltaisia kopioita hanhista.  Valokuvan perusteella toki teen.  Tekniikkana on liimaharsoapplikaatio.
Tässä toinen hanhi.  Nyt olen tehnyt 3 hanhikuvaa samalle vedenvihreälle taustalle.  Taustakangasta näyttää olevan vielä toista metriä täysileveänä.  Se taitaa olla lakanakangasta. Värjäys on vähän epätasainen ja pinta myös. Ei hyvää lakanaksi, mutta toimii hyvin hanhikuvissa. Kolmas hanhi eli hanhipariskunta löytyy aiemmasta postauksestani.

Tilkunviilaaja kommentoi hanhien tikkauksia.  Tikkaussuunnitelmaa ei ole vielä, koska en tiedä mihin nämä kuvat taas johtavat.  Kokeilin, mikä olisi mahdollisimman sopiva lanka viimeistelemään hanhien reunat pykäpistoin.  En vielä keksinyt.  Muodostin punaiselle kankaalle hanhista ylijääneistä valmiiksi liimaharsolla varustetuista paloista kukkaset.  Jouduin tietenkin muotoilemaan paloja, ei ne ihan tuollaisina irronneet hanhikankaista.  Toinen pala odottaa vielä pääsyä testaukseen.
Aina ei tämä liimaharson kanssa leikkiminen mene ihan nappiin.  Onnistuin tartuttamaan puolen kämmenen kokoisen palan liimaa pienen silityslaudan päälliseen.  Jatkoin silittämällä  sen jälkeen niin, että välissä oli leivinpaperia.  Tänään laitoin silityslaudan päällisen, joka on liian pieni lattialla seisovaan silityslautaani, tuon pöydällä seisovan laudan päälle.  Silittäminen sujui ihan näppärästi, mutta päällisen alapinnalla oleva superlon tarttui tietysti tuohon liimakohtaan.  Nyt on siis pilalla pienen laudan päällinen ja tämä koditon päällinen.  Varovaisuutta siis liimaharsoprojekteihin. Ilman leivinpaperia ei saa silittää!

Tiedättekö mikä ääni on todella inhottava?  No, se kun katua kaivetaan poikki.  Sen kuullessaan tietää, että taas on kuukausien ajan kärsittävä poikkinaisesta kadusta ja huonosta korjauksesta.  Nyt tuo ääni kuuluu avonaisesta ikkunasta ja näen keltaisten valojen vilkkuvan ja työmiehiä.  Meille johtavan kadun alkupää kaivettiin kesäkuun alussa auki. Juhannuksen alla kaikkinainen toiminta lakkasi ja katu on ollut auki siitä saakka. Autot joutuvat ajamaan yhdistettyä kävely- ja pyörätietä ja kaikkia sapettaa.  Pari metriä syvä kuilu odottaa, että joku eksyy sen kitaan.

4 kommenttia:

  1. Hienot hanhet! Entä jos vapauttaisit luovuuttasi niin, että tekisit välillä vaikka violettisävyisen hanhen? Niin että mikä nyt on mustaa, olisi hyvin tummaa violettia, ja niin edelleen. Sitten voisit taas siirtyä käyttämään liian sopivaa siipisulkakangasta!

    VastaaPoista
  2. Aivan ihania nuo hanhet sanoo tämä eläinhullu. Ja tuo siipipala on tosiaan sopiva paikalleen.
    Öinen koirien haukunta melkein voittaa katujen poraamisenkin. Taistelen jo kolmatta vuotta öiseen metelöintiin!

    VastaaPoista
  3. Upeat hanhet jälleen kerran! Mustavalkoisuus tekee niistä tyylikkäät.

    VastaaPoista
  4. Ihan tommosia samanlaisia näin tänään Vanhankaupungin lahdella. Olivat niin tottuneita ihmisiin, että melkein nilkasta nappasivat ohi kävellessä. Odottelen, mitä noista hanhista kehittyy.

    VastaaPoista