tiistai 30. heinäkuuta 2013

Liian sopiva kangas

Olen törmännyt hassuun ongelmaan. Minulla on liian sopiva kangas valkoposkihanhen selkäpalaan.  Sitä kangasta ei tosin voi juuri muuhun tarkoitukseen käyttää.  Mutta se rajoittaa selvästi luovuuttani ja yleensä aina päädyn valitsemaan sen.  Sen takia en osannut ostaa yhtään mustavalkoista kangasta käydessäni kangaskaupassa Lahdessa.
Kankaan kaaret muodostavat samanlaisen kuvion kuin hanhen siipisulat.  Näiden hanhien ei ole tarkoitus olla valokuvan kaltaisia kopioita hanhista.  Valokuvan perusteella toki teen.  Tekniikkana on liimaharsoapplikaatio.
Tässä toinen hanhi.  Nyt olen tehnyt 3 hanhikuvaa samalle vedenvihreälle taustalle.  Taustakangasta näyttää olevan vielä toista metriä täysileveänä.  Se taitaa olla lakanakangasta. Värjäys on vähän epätasainen ja pinta myös. Ei hyvää lakanaksi, mutta toimii hyvin hanhikuvissa. Kolmas hanhi eli hanhipariskunta löytyy aiemmasta postauksestani.

Tilkunviilaaja kommentoi hanhien tikkauksia.  Tikkaussuunnitelmaa ei ole vielä, koska en tiedä mihin nämä kuvat taas johtavat.  Kokeilin, mikä olisi mahdollisimman sopiva lanka viimeistelemään hanhien reunat pykäpistoin.  En vielä keksinyt.  Muodostin punaiselle kankaalle hanhista ylijääneistä valmiiksi liimaharsolla varustetuista paloista kukkaset.  Jouduin tietenkin muotoilemaan paloja, ei ne ihan tuollaisina irronneet hanhikankaista.  Toinen pala odottaa vielä pääsyä testaukseen.
Aina ei tämä liimaharson kanssa leikkiminen mene ihan nappiin.  Onnistuin tartuttamaan puolen kämmenen kokoisen palan liimaa pienen silityslaudan päälliseen.  Jatkoin silittämällä  sen jälkeen niin, että välissä oli leivinpaperia.  Tänään laitoin silityslaudan päällisen, joka on liian pieni lattialla seisovaan silityslautaani, tuon pöydällä seisovan laudan päälle.  Silittäminen sujui ihan näppärästi, mutta päällisen alapinnalla oleva superlon tarttui tietysti tuohon liimakohtaan.  Nyt on siis pilalla pienen laudan päällinen ja tämä koditon päällinen.  Varovaisuutta siis liimaharsoprojekteihin. Ilman leivinpaperia ei saa silittää!

Tiedättekö mikä ääni on todella inhottava?  No, se kun katua kaivetaan poikki.  Sen kuullessaan tietää, että taas on kuukausien ajan kärsittävä poikkinaisesta kadusta ja huonosta korjauksesta.  Nyt tuo ääni kuuluu avonaisesta ikkunasta ja näen keltaisten valojen vilkkuvan ja työmiehiä.  Meille johtavan kadun alkupää kaivettiin kesäkuun alussa auki. Juhannuksen alla kaikkinainen toiminta lakkasi ja katu on ollut auki siitä saakka. Autot joutuvat ajamaan yhdistettyä kävely- ja pyörätietä ja kaikkia sapettaa.  Pari metriä syvä kuilu odottaa, että joku eksyy sen kitaan.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Neutraaleja ja räikeitä

Neutraaleja
Kävin eilen Lahdessa kyläilemässä ja nauttimassa uusista perunoista ja muista tuoreista puutarhan herkuista kuten keltaisista vadelmista. Samalla piipahdin tuon tilkkuilevan ystäväni kanssa Wexlerin kangaskauppaan. Olin kuullut siitä ja täytyihän se nähdä.  Siellä oli valmistajittain hyvässä värijärjestyksessä pakkoja poikineen.  Alkoi vähän huimata.  Pitäydyin suunnitelmassani eli ostin neutraaleja kankaita, vaikka pinkit ja turkoosit huutelivat kovasti.  Ehkä vähän turhan suuria paloja, kun lintukuviin menee loppujen lopuksi korkeintaan kämmenen kokoisia paloja.  Muuten pysyin kohtuudessa.
Seuraavalla kerralla täytynee tehdä mallikortti olemassa olevista kankaista helpottamaan oikeiden värisävyjen valintaa.  Olen muutaman kerran juossut ympäri Helsinkiä mallikortin kanssa etsiessäni tekeillä olevaan projektiin oikean väristä täydennystä ja joutunut toteamaan että ei tuottanut tulosta.
Jokin aika sitten katsoin The Quilt Showsta, miten tilkkutaiteilija meni kangaskauppaan värimallien kanssa.  Silloin tuntui, että se ei ikinä onnistuisi Suomessa, mutta tässä kohtaa täytyy nyt iloisena myöntää että olinpahan taas väärässä.

Räikeitä
Neuloin sukat.  En tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun lankakerä taas jekutti.  Kaapistani löytyi yksi kerä pinkkiä Fabelia. Fabel on suosikkilankani sukkien neulomisessa.  Päätin tehdä siitä varret.  Kesken varren neulomisen tuli vastaan solmu.  Ja kas kuinka ollakaan solmun jälkeen langan kuvio juoksi päinvastaiseen suuntaan.  Koska harmonia oli menetetty, tein terät toisesta projektista jääneistä keränlopuista.  No kotona näitä käytän, vierailijat laittakoon aurinkolasit päähän.  Ihmettelen, miten olen onnistunut aiemmin tekemään ko. langasta sukkapareja, joissa olen jopa etsinut saman kohdan alkuun ja nyt on osunut näitä, joissa on katkoksia ja päinvastaiset kuvion suunnat.


tiistai 23. heinäkuuta 2013

Värikynätestausta

Elokuun Quilting Arts lehti tuli yllättävän aikaisin.  Siinä on juttu Inktense-värikynien käyttämisestä tilkkutyön värittämiseen.
Kaapissani on muhkea 72 värin setti noita värikyniä.  Käytän niitä harvoin, sillä värisävyt eivät oikein ole kolahtaneet.  Nytkin etsin pinkkiä tai jonkinlaista vaaleanpunaista, mutta ei oota tuli vastaan. Pidän ehtottomasti enemmän värikynistä, joissa koko varsi on samaa väriä kuin väriaine.  Näissä on tummansiniset varret ja päässä pieni alue merkkaamassa kynän väriä.   Tietysti terässä näkyy väriä, mutta kovin vähäistä se on värin valintaan.
Värikynällä rajauksen piirtäminen tavalliselle puuvillakankaalle sujui ihan kivasti.  Alueen värittäminen kuivana osoittautui aika tahmeaksi.  Kun kastelin vesiväripensselillä värittämäni alueen, ei väri levinnyt ihan odottamallani tavalla.  Mutta kun väritin kynällä märkää kangasta, niin johan lähti väriä tarttumaan kankaaseen ja se levisi pehmeästi.  Lehden artikkelin mukaan väri voi vuotaa vähän rajojen yli.  Minulla punainen väri lähti heti vuotamaan.  Vihreä huomattavasti hitaammin.  Ominaisuus voi olla ihan ok, kunhan siihen osaa varautua.
Värin pitäisi muuttua pysyväksi kuivumisen jälkeen.  Koetilkkuni ovat kovin pienet 3" x 3".  Käytin taas sellaisia paloja, jotka odottivat työpöydällä, mitä keksin tehdä niille.  Ehkä testaan värien pitävyyden tilkassa vettä, kunhan kuivahtavat.

Mielessäni on lintuaiheinen työ, joka ei ole lähtenyt oikein lentoon.  Liimaharsoapplikaationa syntyi kuitenkin kuva hanhipariskunnasta.  Käytin trapuntotyynynpäällistä varten piirtämääni kuvaa pohjana, mutta lisäsin siihen värialueita.  Kun kaikki tulostamani kuvat ja niistä tehdyt piirrokset ovat nyt hyvässä järjestyksessä mapissa, tuntuu että kuvan tekeminen on ihan leikkiä.  
Helppoa oli siksikin, että asetin pienen silityslaudan työpöydälle ja kaikki tarvikkeet sen ympärille.  Kun istuin työtuolissa oli leukani melkein silityslaudan tasolla eikä palojen kohdistaminen  rasittanut selkää.

Kirjoitin Tilkkulehteen tukun artikkeleita yhden asian ympäriltä.  Vielä olisi tukku aiheeseen liittyvää pääkopassa, mutta liika on liikaa.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Päivän luontokuvat

Joskus käy tuuri, kun kamera on valmiina parin askeleen päässä ja räkätit toimivat apureina ilmoittamalla komeasta kävijästä pihakuusessa.  Olin ripustamassa pyykkejä parvekkeella ja vilkaisin, mikä hermostutti räkättejä.


Taitaa olla kanahaukka. Saalis tosin ei ole lintu vaan orava. Tällaisia kohteita ei juuri kameraan satu, kun asuu Kehä ykkösen sisäpuolella.  Olin eilen tyytyväinen, kun sain hyviä lähikuvia harmaalokista ja meriharakoista, mutta tämä vie voiton niistä.

P.S. Pari lintuharrastajaa on vahvistanut tämän nuoreksi kanahaukaksi Accipiter gentilis.  Nuoren erottaa vanhasta rinnan juovien suunnasta. Nuorella pystyssä, vanhalla vaakasuunnassa. Onhan se mukavaa, kun tällainen lintu tulee omalle pihalle ja odottaa että siitä otetaan hyvät potretit.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tyynyn kääntöpuoli

Tein sohvatyynylle kääntöpuolen. Se on nyt valmiiksi tikattu, mutta tyynyn kokoaminen ei ole vielä alkanut.  Tämän puolen keskelle ompelin hanhiparin trapuntona.  Niiden taustalle tein toisiinsa yhtyvistä viivoista ruohoisan maiseman.  Tuo kuvio toimiikin oikein hyvin trapunton kanssa, koska siitä ei synny kilpailevaa kuvaa trapuntokuvalle.  Hanhet ovat taas stadin rantojen valkoposkihanhia.
Kokovalkoisen kohteen esittäminen valokuvana on aika vaikeaa.  Säädin kuvaa miten tahansa, se tuntui menevän huonompaan suuntaan.  Valo tulee sivulta ikkunasta ja korostaa tikkauksien kuvioita.
Käytin tikkaamisessa BSR-jalkaa.  Sillä oli taas vaikeuksia liikkeelle lähdettäessä ja muutenkin se teki muutaman hyppytikin.  Kuitenkin sillä syntyvä tikkausjälki on erittäin tasaista verrattuna tavallisella jalalla tikattuun.  Nyt olen saanut hyvän tuntuman BSR:ään ja taidan jatkaa sen hyödyntämistä. Kaikki havaitsemani ongelmat johtuvat käyttämästäni kiiltävästä puuvillasatiinista.

Hanhien piirtäminen työhön sujui nopeasti, kun käytin valmista kuvaa, joka löytyi hyvin järjestetystä mapista hetkessä.  Kuvien kaikki versiot ovat muovitaskuissa.  Kuvat olen käsitellyt ja tulostanut A4 kokoon pääsääntöisesti.  Joitakin A3-kokoisia ja vähän isompia on joukossa ja ne jouduin taittelemaan, jotta mahtuivat taskuihin.  Kun työstän omista valokuvista niin ei tarvitse kantaa huolta oikeuksistani kuviin.
Sorruin ostamaan muutaman kangaspalan.  Ne ovat Tilda-kankaita. Valitsin poistolaarista ns. neutraaleja, tai ehkä tuo pinkki ei ihan neutraali ole, melko hillitty kuitenkin.  Tuo vihreä oli minun silmääni aivan kamala, eli se oli pakko ostaa.  Arvelisin käyttäväni sitä viherpeipon kuvaan.  Tässä on kangasta satoihin peippoihin :)

Soilea Töölön Tilkkupajasta vaivasin ompelulankatarpeellani.  Tarjolla oli juuri tarvitsemiani valkoista ja beigeä.  Samalla pääsin taas näkemään yhden ihanan peiton, joka oli tikkauskoneessa työn alla ja tietysti rupattelemaan aina niin iloisen Soilen kanssa.
Olin laittanut parkkimittariin tunnin verran pysäköintiaikaa pitääkseni visiitin kohtuudessa.  Muutenhan olisin saattanut unohtua häiritsemään Soilen työn tekoa pitkäänkin. 


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Hanhi ja trapunto

Tikkaamisen hinku iski jälleen.  Päätin tehdä omalle sohvalle tikatun tyynyn.  Ensimmäinen puoli on nyt valmiina ja toisen puolen keskikuva valittuna.  Päätyyn tulee vetoketju.  Vetoketju siksi, että saan kaksi isoa pintaa tikattavaksi.  Muu tekninen ratkaisu veisi hyvää tikkaustilaa ;D
Keskellä oleva hanhi perustuu cityhanhesta (=valkoposkihanhi) ottamaani valokuvaan ja olen aiemmin tehnyt siitä liimaharsoapplikaatiotyön.  Trapuntovanu antaa hanhelle pyöreyttä.     Hanhen ympärillä on tylsää muurahaisenpolkua, mutta se toimii muita malleja paremmin trapunton kanssa.  Hanhen vieressä näkyy neljässä kentässä viime viikolla omaksumani sulkakuvio. On aika vaikeaa löytää vapaan konetikkauksen kuvioita, jotka ihan oikeasti eroavat toisistaan ja joihin käteni taipuu.  Tähän löysin yhteensä kuusi kuviota, jotka näyttävät erilaisilta.  Halusin käyttää nimenomaa tiheitä kuvioita.

Tikkasin käyttäen BSR-jalkaa.  Sen tavat alkavat nyt käydä tutuiksi.  Kun tikkauksessa täytyy pysäyttää terävän kulman aikaansaamiseksi, käsien asennon muuttamiseksi ja milloin mistäkin syystä, on BSR vähän kranttu lähtemään uudelleen liikkeelle.  Tulee helposti pitkä pisto. Eteenpäin se ei nirsoile, mutta taakse ja suoraan sivulle eivät ole sen mielijuttuja.  Osa BSR-jalan sokeudesta liikkeellelähdössä voi johtua käyttämästäni valkoisesta puuvillasatiinista.  Kangas on kaunista, mutta sen kiilto ehkä vähän sokaisee konetta.
Suuri möhkälemäinen jalka estää näkyvyyttä. Sen huomasin ns. McTavish-kuvion kohdalla, jossa peruutetaan jo ommellun viivan vierestä, välillä ompeleet osuivat toisiinsa, kun en nähnyt edellistä. 

Viime viikolla  näin varmaan tuhat hanhea Kaivopuistossa.  Niitä näytti olevan aikaisempia vuosia enemmän.

Linnuista ja muista otuksista ottamieni valokuvien tulosteet piirroksineen ovat olleet muovitaskuissa ja kuminauhakansioissa. Nyt kokosin kaikki yhteen mappiin.  On paljon helpompi selata sitä kuin availla kuminauhakansioita ja katsoa minkä projektin aineisto on siellä.  Valokuvan työstäminen tilkkutyön tai tikkaustyön pohjaksi on aikaa vievää hommaa ja siksi kannattaa käyttää samaa kuvaa useammassa työssä.