perjantai 7. kesäkuuta 2013

Voitin kukkaron - kiitos Minna

Osallistuin Minnan Neulanviemää -blogissa arvauskilpaan. Arvasin väärin, mutta silti voitin näppärän korttikukkaron.  Sille on käyttöä, kun olen miettinyt missä säilyttäisin jäsenkortteja ja muita kortteja, joita en kuljeta joka päivä mukanani.

Vesiliukoinen ompelulanka = Watersoluable thread
Mustekalatrapuntopostaukseeni tuli kommentteja, joissa ihmeteltiin mitä on vesiliukoinen ompelulanka.  Se on tavalliselta rullalla olevalta ompelulangalta näyttävää lankaa, joka liukenee veteen. Minulla on kahta laatua, jotka molemmat olen ostanut jo lopettaneesta liikkeestä, joten en voi antaa ostopaikkasuositusta.  Toisessa laadussa on valmistaja vain japanilaisin merkein, joten se on arvoitus minullekin.  Juuri se laatu on se, jolla onnistun paremmin.  Madeiran lanka katkeili minulla.

Vesiliukoista lankaa käytetään koneella harsimiseen eli kiinnittämään tilapäisesti esimerkiksi trapuntovanu työhön.  Vesiliukoista lankaa käytetään yleensä vain ylälankana ja alalankana käytetään tavallista ompelulankaa, joka saa jäädä trapuntotöissä kerrosten väliin. 

Kun työn varsinainen ompelu on tehty, niin lanka liotetaan pois ja sen avulla tilapäisesti tehty kiinnitys on jäänyt tarpeettomaksi.
Liottamisen voi tehdä eri tavoin:
1) kastetaan työ kokonaan veteen tai pestään se pesukoneessa. En ole koskaan nähnyt aiheelliseksi tehdä näin, sillä välttelen turhia pesukertoja tilkkutöilleni.
2) harjataan käyttämättömällä lasten hammasharjalla ja vedellä langanpätkät pois.  Olen käyttänyt tätä konstia ja todennut toimivaksi.
3) sumuttamalla puhdasta vettä vesipullolla. Olen tehnyt myös näin ja toimii.
4) kostuttamalla sieni tai talouspaperi ja taputtelemalla harsimusta.  Tämäkin toimii.
Lanka tuntuu pieninä piikkeinä kunnes se on täysin lionnut. Se ei ole vaarallista, sehän liukenee veteen.
Tässä olen harsinut vesiliukoisella langalla Mymmelin, Tuutikin ja Vilijaanan ympäriltä ja kiinnittänyt trapuntovanun kankaan taustalle ja leikannut sen harsimuksen ulkopuolelta.  Kun olen yhdistänyt tähän reunustavat kaitaleet ja kokoan työn kolme kerrosta eli laitan taustalle vanun ja taustakankaan niin pääsen varsinaiseen tikkaustyöhön, jossa tikkaan ensin hahmojen ääriviivat ja sitten lytistän työn vapaalla konetikkauksella.  Jos pidät tätä kangasta ihanana, niin alkuperäiset kuvat löytyvät "Kuka lohduttaisi nyytiä" -kirjasta. Se on ihanaa kesälukemista aikuisillekin.

Vesiliukoinen lanka tulee aina säilyttää ilmatiiviissä pussissa ja kuivassa paikassa.  Erittäin kostealla säällä se katkeilee helposti.  Katkeileminen on hidastavaa ja kiusallista, mutta ei mitenkään vaarallista, koska lopulta lanka kuitenkin liotetaan pois.   Tärkeintä on, että se pitää harsimisvaiheessa.  Vesiliukoinen lanka ja vesiliukoinen merkintätussi ovat hyvät kaverit keskenään, koska ne poistetaan työstä samoilla menetelmillä.

Kun laitat vesiliukoista lankaa neulan silmään, niin varmaan jo arvasit, että sitä ei kannata kostuttaa ;=)

2 kommenttia:

  1. Onnea voitosta:) Minäkin yritin tuota itselleni, ei vaan onnistanut. Sensijaan marlen blogin arvonnassa tärppäsi, voitin jätskirahakukkaron ja sille on tosiaan käyttöä näillä helteillä:)

    VastaaPoista
  2. Onnittelut! Kiitos lankaselvityksestä, taas opin uutta! Blogit ovat niiiin hyviä tiedonlähteitä, sieltä saatu tieto kun on usein käytännössä testattu!

    VastaaPoista