lauantai 29. kesäkuuta 2013

Kevyet kantaa

Tyttären 5-6 vuotta vanha tähtikassi alkoi olla käytössä kulunut sekä kankaan että ompeleiden puolesta.  Koska samaa kangasta ja hänen vuoriksi toivomaa oranssia sydänkangasta löytyi vielä riittävästi, tein  kokonaan uuden kassin.  Kassin korkeus ja leveys on n. 40 cm ja henkselien pituus 80 cm asennettuna.
Sisällä on kaksi taskua ja päällä yksi.  Kassi on kevyt ja huoleton.  Verrattuna uuteen kassiin vanha on todella haalistuneen ja kuluneen oloinen.  Korjaan senkin vielä, jotta sitä voi edelleenkin käyttää tarvittaessa.

Kun kerran kassilinjalle ryhdyin, otin esille kaapista viime kesänä tikkaamani kassin kyljet.  Tein ensin taas kaksiväriset henkselit käyttäen kontrastikankaana punaista, jota löytyy myös kassin toisen kyljen tikkauksista.  Kassin vuorin tein samasta marimekon punaisesta kankaasta.  Polyesterivanu antaa kassille pehmeyttä.
 Toisen kyljen tikkaukset ovat keltaiset.   Missäköhän kohden menee tikkaamisen ja kirjonnan raja?

Punaiset ja keltaiset kukat olen ommellut vapaalla konetikkauksella käyttäen neulansilmässä kahta hieman erisävyistä lankaa. Siksi tikkausjälki on noin paksua.  Kukista merkkasin vain keskiympyrän kankaalle ja loput muotoilin vapaalla konetikkauksella. Molempien kassien henkselit ovat tietysti kaksiväriset ja tehty Syyringin standardin mukaan eli a'la Martta tekniikalla. 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

BSR-tikkauksia

Ompelukoneessani tuli mukana kallis lisälaite eli BSR-tikkausjalka -  Berninan Stitch Regulator.  Kokeilin sitä ihan aluksi, mutta sittemmin se on saanut olla omassa metallisessa rasiassaan.  Viime viikolla kaivoin sen esiin ja aloin uudelleen tutustua siihen. Ensimmäiseksi tuli tunne, että se ei toimi kuin tavallisena tikkausjalkana.  Sitten kävin kaikki asetukset läpi ja huomasin, että en ollut laskenut alasyöttäjää alas. Kun alasyöttäjä vihdoin oli ala-asennossa, niin punainen merkkivalo syttyi jalkaan.

Sitten tein jotain todella uskaliasta eli irroitin polkimen ja käynnistin ompelemisen napista. BSR 2 asennossa kone tikkaa sitä mukaan, kun kangasta liikuttaa.  Siinä on silmä, joka tunnistaa liikkeen ja se tekee säädetyn pituisia pistoja.  BSR:n piston pituuden oletusarvo on 2,0 mm.
Tein ensin yhden koetyön ja sitten maltoin mieleni ja merkkasin seuraavaan pussukalle sopivat tikkausmerkit liitukynällä.  Sulkamallin poimin TQS:n Sharon Schamberin tikkausvideolta, jonka eistysaika päättyy kuun vaihteessa ja lisäksi sen näkeminen edellyttää star-jäsenyyttä.  Pussukan pohjaan tulevat pikkukivet ovat kuuluneet tikkausrepertuaariini jo pidempään.  Tätä sulkamallia oli hauska tikata ja täytyy  myöntää, että selkeät rajat helpottivat työtä.

Ihailkaa myös käsin tehtyä harsintaa ;)   Sekin on peräisin samalta videolta. Sen tekemisessä ei tarvinnut kättä vääntää, vaan sivusuunnassa menevä pienehkö pisto on ystävällinen kipeälle ranteelleni.

Viime viikolla kuluttelin kokeiluissani loppuun epämääräisiä rullan loppuja. Tähän käytin keltaista Aurifilin puuvillalankaa sekä ala että ylälankana.  Aurifil on ehdoton voittaja.  Mikäs tässä on nyt tikatessa: 1) lanka kulkee ihanasti 2) poljinta ei tarvitse painaa 3) piston pituus on automatisoitu.
Välillä otteeni horjahteli sen verran, että pussukka-aihioon tuli "käsityön leima".
Tällainen pussukka-aihiosta tuli. 
Jotain tuo ihmelaite tuntuu tehneen langan kireydellekin. Taustapuoli on yhtä siisti kuin päällipuoli.
Tästä lähtien taidan nautiskella siitä koko rahan edestä.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Liimaharsotikli

Pyysin sisareltani punatulkkukuvia työstettäväksi tilkkutyöksi ja hänen lähettämiensä kuvien joukossa tuli myös kivoja tiklikuvia. Systerillä on lintulauta keittiön ikkunan edessä ja ruokapalkalla käyvät erilaiset linnut poseeraamassa kameralle.  Kerrostaloasujana en voi lintulautaa saada ja pikkulintujen lähelle ei ilman ruokintapaikkaa pääse kameran kanssa. 
Tikli ei ole erityisen ajankohtainen kohde, olen pahoillani.  Hyvää juhannusta kaikille lukijoille!

Tässä kuvassa on tiklin palat kiinnitettynä taustaan liimaharson avulla. Kaikkinaiset tikkaukset puuttuvat.  Taidan nyt työstää muuatamat lintukuvat ja tikata sitten peräjälkeen.  Tämä tikli on aika iso eli piirsin kuvan A3 arkille ja tein siitä liimaharson paperille osien kaavat.  Nytkin teki tiukkaa linnun naaman kanssa.  Pienemmässä koossa olisi vielä vaikeampaa tällä tekniikalla.

Oranssi kolmio
Niinhän siinä kävi, että oranssi kolmioni ei tullut valituksi Englantiin lähetettäväksi.  Kohteliaassa palautuskirjeessä ei ollut muuta selitystä kuin, että valituksi tuli muita.  Odotan mielenkiinnolla näkeväni, millaisia ne muut ovat.  Ehkäpä työni aihe "Juoru" ei vakuuttanut valitsijoita liikkeestä.  Vaikka juorut ja huhut, jos jotkut saavat liikehdintää aikaiseksi ;D
Tikkaukseni eivät myöskään menneet läpi kaikkien kolmen kerroksen, kuten säännöissä sanottiin. En keksinyt muuta tapaa kuin pusiin ompelemisen, kun ei saanut olla reunakaitaleita, eikä massiivinen tikkaaminen pussiin ommellulle työlle oikein onnistu. Kun ripustuskuja peittää 2/3 työn taustasta, niin en oikein vieläkään tajua hommaa.  Ehkä juuri siksi työni karsiutui, kun en tajunnut.

Tuo oranssi kolmio näyttääkin äkkiä katsottuna juhannuskokolta.  Täytyypä illalla suunnata katsomaan kokkoa.

Seurasaaren pääkokko noudatti oikein hienosti oranssin kolmioni muotoja. (lisätty 22.6.2013)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Nuppupeitto ja kangasostoksilla

Tein viime viikolla nuppupeiton, jonka viimeisen sauman Eija sitten ompeli upeasti käsin.  Nuppupeiton tekeminen on vähän ristiriitaista, kun pitää ottaa huomioon vastasyntyneen herkkä hipiä ja tikkaukset eivät saa tuntua läpi ja oma hinku olisi tikata hullun lailla.  Siksi ompelin trapunton ja tikkasin peiton ilman taustakangasta ja lopuksi ompelin peiton pussiin.  Päällisen, vanun ja taustakankaan läpi menee vain reunuksen ja kuvan välissä tikkaus, joka toivon mukaan pitää kerrokset paikoillaan myös pesussa. 
Pääroolissa on Tove Janssonin "Kuka lohduttaisi Nyytiä" kirjan kuvituksesta Finlaysonin painama kangas. Hassua, että kankaaseen on yhdistetty kuvia kahdelta eri aukeamalta ja kuvan ymmärrettävyys häviää.  Mymmelin hieman pelokkalle ilmeelle on kirjassa selitys: Hemuli on ampumassa ilotulitusrakentteja ja Mymmeli pelkää niitä.  Yritin lisätä aurinkoa harmaaseen oranssin reunuksen ja oranssin tikkauslangan avulla.  Nipsu, Nyytin talo ja Mymmeli, Tuutikki ja Vilijonkka/Vilijaana ovat saaneet yksinkertaisest trapuntovanusta hieman pyöreyttä.  Boordin sahalaitatikkauksen tarkoituksena on näyttää auringonsäteiltä ;)  Peitossa on vanuna ohut polyesterivanu pestävyyden vuoksi.  Koko on 54 cm x 54 cm.

Tilkkutyökankaita Espoosta
Ajoin eilen Soukan ostarille Menitaan tarkistamaan, pitikö huhu siitä että siellä on tätä nykyä tilkkutyökankaitakin paikkansa.  Totta oli ja ostin todella hillityn valikoiman yksivärisiä ja lähes yksivärisiä kankaita.  Näiden avulla toivon voivani hyödyntää ennestään omistamiani kirjavia kankaita ja saahan näistä lintukuviin hyviä paloja. Valitsimani värit ova sellaisia kuin "pearl, eggshell, nature" jne.


Menitassa on paljon värikkäämpiäkin kankaita.  Noita ihania värejä oli sekä yksivärisinä että kuvan printteinä.
Rowanin Kaffe Fasset kankaita oli ihan mukavan näköinen valikoima ja sitten oli muitakin printtejä.
Ihanaa, kun vihdoin on paikka, josta voi käydä valitsemassa värin mukaan kangasta. Soukan ostari on hyvin karu, ei kannata pelästyä.  Kangasmyymälä sijaitsee portaiden puolivälissä ensimmäisellä tasolla, kun vanha lankamyymälä on ylemmällä tasolla. Kangasmyymälän kanssa samalla tasolla on kahvila, josta saa erinomaista espressoa ja capuccinoa.  Hissikin on, mutta se on hyvin hidas.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Ja aurinko paistoi

Sääennusteet saivat meidät pukeutumaan sadesään mukaisesti Syyringin ensimmäiseen Quilt in Public tapahtumaan. Mutta aurinko helli meitä paisteellaan.  Jopa nurmi oli niin kuivaa, että sen päällä saatoi istua.
Oli kivaa, kun meitä tultiin tapaamaan.  Tilkkutaiwaan Hannele löysi meistä peräti viisi blogituttua ja nyt olemme enemmän kuin pelkkiä bloginimiä.
Saimme oppia, että blogejamme lukevat myös erittäin mukavat mutta ihan tuntemattomat ihmiset sillä paikalle tuli lukijoitamme blogien innoittamana.  Kauppakin kävi ja jos olisimme olleet kaupallisemmin varustautuneita, niin olisi käynyt vielä paremmin. 

Kokemus oli kiva, vaikka en tehnytkään tilkkutyötä puistossa. Delegoin nuppupeiton pään kääntämisen Eijalle, joka tekikin hirmuisten taitavaa työtä. Jouduin pyörittelemään peittoa löytääkseni hänen käsin ompelemansa sivun.  Tein viikolla nuppupeiton, jonka ompelin pussiin jättäen alareunan ommeltavaksi QUIP päivänä.  Peitosta kerron seuraavassa postauksessani. 

Jaoimme kävijöille kutsuja Syyringin elokuun kokoukseen.   Näin kivasti onnistunut tapahtuma innoitta meitä varmaan ensi vuonnakin tilkkuilemaan julkisesti.  Olipa hieno päivä.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Quilt in Public lauantaina 15.6.2013

Helsingin Tilkkukilta Syyrinki ja Töölön Tilkkupaja (Vänrikki Stoolinkatu 10) järjestää yhdessä tilkkuilutapahtuman Helsingissä. Sään salliessa olemme Hesperian puistossa Risto Rytin patsaan liepeillä ja esittelemme töitämme. Olemme paikalla kello 12 - 15. Tervetuloa tapaamaan meitä.

Tuomme jonkin verran tilkkutöitä paikalle ja teemme käsin ommeltavia tilkkutöitä.  Paikalla on monta osaajaa, joilta saa kysyä tilkkutöihin liittyviä kysymyksiä. 

Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n killat järjestävät ympäri Suomen näitä QUIP-tapahtumia.

Yhdeksän varista pääsi seinälle
Tyttären avustamana sain yhdeksän varista työni ripustetuksi seinälle tietokoneen yläpuolelle.  Nyt näen työni aina, kun nostan katseen tietokoneen ruudulta.  Katon rajassa oli valmiina galleriakiskoa, johon vaijerien liu'ut ujutettiin  ja vaijereiden koukkuja varten ruuvasin keppiin lenkit.  Korkeuden säätö ja työn asettelu vaakasuoraan meni näppärästi vaijerissa liukuvien koukkujen avulla.

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Voitin kukkaron - kiitos Minna

Osallistuin Minnan Neulanviemää -blogissa arvauskilpaan. Arvasin väärin, mutta silti voitin näppärän korttikukkaron.  Sille on käyttöä, kun olen miettinyt missä säilyttäisin jäsenkortteja ja muita kortteja, joita en kuljeta joka päivä mukanani.

Vesiliukoinen ompelulanka = Watersoluable thread
Mustekalatrapuntopostaukseeni tuli kommentteja, joissa ihmeteltiin mitä on vesiliukoinen ompelulanka.  Se on tavalliselta rullalla olevalta ompelulangalta näyttävää lankaa, joka liukenee veteen. Minulla on kahta laatua, jotka molemmat olen ostanut jo lopettaneesta liikkeestä, joten en voi antaa ostopaikkasuositusta.  Toisessa laadussa on valmistaja vain japanilaisin merkein, joten se on arvoitus minullekin.  Juuri se laatu on se, jolla onnistun paremmin.  Madeiran lanka katkeili minulla.

Vesiliukoista lankaa käytetään koneella harsimiseen eli kiinnittämään tilapäisesti esimerkiksi trapuntovanu työhön.  Vesiliukoista lankaa käytetään yleensä vain ylälankana ja alalankana käytetään tavallista ompelulankaa, joka saa jäädä trapuntotöissä kerrosten väliin. 

Kun työn varsinainen ompelu on tehty, niin lanka liotetaan pois ja sen avulla tilapäisesti tehty kiinnitys on jäänyt tarpeettomaksi.
Liottamisen voi tehdä eri tavoin:
1) kastetaan työ kokonaan veteen tai pestään se pesukoneessa. En ole koskaan nähnyt aiheelliseksi tehdä näin, sillä välttelen turhia pesukertoja tilkkutöilleni.
2) harjataan käyttämättömällä lasten hammasharjalla ja vedellä langanpätkät pois.  Olen käyttänyt tätä konstia ja todennut toimivaksi.
3) sumuttamalla puhdasta vettä vesipullolla. Olen tehnyt myös näin ja toimii.
4) kostuttamalla sieni tai talouspaperi ja taputtelemalla harsimusta.  Tämäkin toimii.
Lanka tuntuu pieninä piikkeinä kunnes se on täysin lionnut. Se ei ole vaarallista, sehän liukenee veteen.
Tässä olen harsinut vesiliukoisella langalla Mymmelin, Tuutikin ja Vilijaanan ympäriltä ja kiinnittänyt trapuntovanun kankaan taustalle ja leikannut sen harsimuksen ulkopuolelta.  Kun olen yhdistänyt tähän reunustavat kaitaleet ja kokoan työn kolme kerrosta eli laitan taustalle vanun ja taustakankaan niin pääsen varsinaiseen tikkaustyöhön, jossa tikkaan ensin hahmojen ääriviivat ja sitten lytistän työn vapaalla konetikkauksella.  Jos pidät tätä kangasta ihanana, niin alkuperäiset kuvat löytyvät "Kuka lohduttaisi nyytiä" -kirjasta. Se on ihanaa kesälukemista aikuisillekin.

Vesiliukoinen lanka tulee aina säilyttää ilmatiiviissä pussissa ja kuivassa paikassa.  Erittäin kostealla säällä se katkeilee helposti.  Katkeileminen on hidastavaa ja kiusallista, mutta ei mitenkään vaarallista, koska lopulta lanka kuitenkin liotetaan pois.   Tärkeintä on, että se pitää harsimisvaiheessa.  Vesiliukoinen lanka ja vesiliukoinen merkintätussi ovat hyvät kaverit keskenään, koska ne poistetaan työstä samoilla menetelmillä.

Kun laitat vesiliukoista lankaa neulan silmään, niin varmaan jo arvasit, että sitä ei kannata kostuttaa ;=)