keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Mustekalatyyny valmistui

Lukijani lienevät tottuneet siihen, että aloittamani työn valmistumiseen saataa mennä kuukausia jopa vuosia. Nyt pääsen kerrankin yllättämään. Mustekalatyynynpäällinen valmistui äsken.  Ja vielä ällistyttävämpää on se, että tyynynpäällisessä on vetoketju.

Päällisestä tuli vähän napakampi, kuin kuvittelin, mutta kun sisustyyny asettuu niin ei se enää kovin napakalta varmaan tunnukaan.  Päällinen näytti todella isolta, kunnes leikkasin sen tikkauksen reunoja pitkin.  Olin jättänyt reilun 10 cm tarttumisvaraa tikkausvaihetta varten.  Vapaan konetikkauksen tekeminen ihan työn reunojen viereen on hankalaa, täytyy olla mistä ottaa kunnolla kiinni.  Mustekalatrapunto tyttären ottamasta kuvasta näyttää pullealta vielä nytkin, kun tyyny on päällisen sisällä. 

Taustapuolen L-kirjaimessa ei ole trapuntovanua ja nyt kun tyyny on päällisen sisällä, L on selvästi litteä.   Trapunton tekeminen on kuitenkin niin nopeaa ja helppoa, että ilmeisesti seuraavassa työssä minun kannattaisi nähdä se pieni vaiva. Työläintä, mutta niin ihanaa, on vapaan konetikkauksen tekeminen.

Vetoketjun ompeleminen on aina yhtä hankalaa, vaikka tähänkin kiinnitin vetoketjun ensin ja sitten vasta ompelin muut saumat.  Kun iloitsin saaneeni vetoketjun paikoilleen, mokasin.  Vaihdoin koneeseen tilkkutyöjalan, mutta unohdin siirtää neulan asennon keskelle. Siinä meni taas yksi neula täysin venkuraksi.  Tämä oli kuitenki jo toinen ompelemani vetoketju tänä vuonna.  Siis selvästi enemmän kuin normaalisti vuosikymmenessä.

Kiitos Tilkkulehden artikkeleista saamistani palautteista.  Olen sopinut lehden päätoimittajan kanssa muutamasta aiheesta loppuvuoden lehtiin.  Olen todella nälkäinen lukijapalautteelle, jotta osaisin lähestyä asioita oikeasta näkökulmasta.  Antakaa tulla.  Olisi hienoa, jos muutkin bloggaajat avustaisivat Tilkkulehteä ohjeillaan.  Olette julkaisset blogissanne niin paljon hienoja ohjeita, että niistä olisi helppoa tehdä lehteen artikkeli ja osallisiksi pääsisivät myös tietokoneettomat jäsenet.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Toisten kukkia

Tänään kävin vanhan ystävän kanssa kukkakierroksella.   Toisten kukista kävimme nauttimassa, omaa puutarhaa ei ole.  Kuvasin aika paljon ja kuvittelen käyttäväni tilkkutöiden aiheina.  Tosin viimekesäisistä kukistakaan ei vielä ole syntynyt yhtään tilkkutyötä tai tikkausmallia.

Haagan alppiruusupuiston = rodopuisto atsaleapuolella oli jo yllättävän paljon väriä. Keltaisia, valkoisia ja violetteja kukkia näkyi. Punertavia oli nupuilla.  Varsinainen loisto on siis odotettavissa viikon parin kuluttua, mutta nyt jo kannattaa käydä nauttimassa.
Tässä atsaleassa samasta juurakosta tulee sekä violettikukkaisia että valkokukkaisia oksia. Erikoista.
Käpylässä kävimme katsomassa loistomagnoliaa, joka on tänä vuonna upeampi kuin koskaan ennen. Se alkaa jo varistaa ensimmäisiä kukkiaan, mutta oli tänäänkin uskomattoman ihana ja paljon nuppuja on vielä aukeamassa.  Näitä kukkia on puussa kaikilla oksilla ja puu on nykyään yli kolmemetrinen.

Kumpulan siirtolapuutarhassa oli näitä pikkukukkia yhden mökin pihakäytävän vieret niin täynnä että näky oli aika uskomaton.  Jos tiedät tämän pikkukukan nimen, niin laitapa tietosi kommenttina blogiini tai suoraan Tilkunviilaajan blogiin. 27.5.2013 Tiinatei Tilkkutie-blogista veikkasi patjarikkoa ja olen vakuuttunut, että hän on oikeassa.
Toukokuu on hienoa aikaa, kun kaikenlaisia kukkia on niin paljon ja vihreäkin on vielä niin kaunista. Siirtolapuutarhassa oli valtavasti kukkia katsottavana, mutta sade ajoi meidät pois sieltä kesken kaiken.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Mustekala

Aloitin viime viikolla tehdä sohvatyynyn päällistä tyttärelle.  Monogrammipuoli valmistui silloin.  Tyynynpäällisen koosta oli hieman epävarmuutta.  Nyt tyyny on hallussani ja tein päällisen toisen puolen.  Siihen tuli trapuntolla toteutettu mustekala.
Piilokuvahan tästäkin tuli.  Mustekalan on tytär kuvannut käynnillämme Messinan akvaariossa Sisiliassa.  En parannellut lonkeroiden asentoa vaan ne ovat samanlaisena sekamelskana kuin valokuvassa.   Vapaalla konetikkauksella ompelin otuksen ympärille "vesikasveja", "pieniä kiviä" ja "simpukoita".  Eilinen päivä hurahti tikkaamisen kanssa.
Kaikki ei mennyt aivan ongelmitta.  En löytänyt sitä vesiloukoista lankaa, jota olen tavallisesti käyttänyt.  Niinpä avasin Madeiran vesiliukoisen langan pakkauksen, jonka olen ostanut joku vuosi sitten.  Tämä lanka oli karvaista eikä kulkenut kunnolla koneessa. Siitä syntyi valtavia lenkkejä työn takapuolelle. Jatkoin etsimistä ja tuttu rulla tuli sittenkin vastaan.  Vaihdoin langan ja harsin loput trapuntovanusta sillä ja kaikki meni hyvin.

Trapuntovanuna on kaksinkertainen 20/80 polyesteri-puuvillavanu.  Leikkasin trapuntovanun pois muualta kuin mustekalan taustalta. Laitoin taustakankaan ja puuvillavanun ja kokosin työn.
Jostain syystä tikkausvaiheessa tuli langankireysongelma, mitä ei tällä koneella ole ennen tullut.

Jouduin purkamaan yhden lehden ja pieniä kiviä ja ompelemaan uudelleen.  Valitettavasti purkamisesta jää aina jälkiä eikä uusi tikkaus asetu aivan samalla tavalla kuin normaalisti.  Uudelleen ompelemisen jälkeen tilanne on kuitenkin parempi kuin ennen purkamista. Toivon mukaan ommel asettuu ajan myötä.

Hifistelyä
Koneeni ei hyväksynyt puolakoteloon asetettavaa rengasta/aluslaattaa (washer). Puola ei mene paikoilleen, jos kotelossa on täytettä.  Tosin pakkauksessa mainitut mökellykset eli "bird's nest" kuuluivat edellisten koneideni ominaisuuksiin.  Eivät maksaneet paljoa, joten en sure vaan totean että nyt tiedän etten tarvitse niitä.  Surpreme slider toimii ihan kivasti, mutta vaikutus ei ole mitenkään käänteentekevä ja tikkaushanska vasemmassa kädessa on hyvä, kunhan oikea käsi on vapaana ja pehmusteen päällä.

Olenkohan jo perillä
Koin tässä hiipivää kauhua, kun alkaa näyttää siltä että olen pääsemässä perille trapuntomatkassa. 90-luvun puolivälissä ostin Hari Walnerin kirjan "Trapunto by Machine".  Sen esittämän tasoiseen tulokseen olen pyrkinyt vuosikaudet.  Ompelukonetta olen vaihtanut kaksi kertaa tavoitteen saavuttamiseksi.  Nyt vihdoin vapaa konetikkaukseni alkaa miellyttää omaa silmää.  Tarkkuuteni ei riitä symmetristen kuvioiden ompelemiseen, mutta todella vapaa konetikkaus menee ihan kivasti ja parasta kaikessa sen tekeminen tuntuu kivalta.  Mitä sitten teen, jos todella saavutan niin mahdottomalta tuntuneen tavoitteeni?

Kävijätilastojen valehtelemaa
Bloggerin tilastot näyttävät kävijöiksi, myös robotit.  Etenkin eksoottisista maista sen raportoimat kävijät ovat pelkkää harhaa.   Blogger raportoi sivujen katsomiset kun taas Google analytics raportoi vierailut.  Nämä tilastot eivät siis ole täysin verrannollisia, mutta analyysi kertoo kuinka paljon blogger vääristää tilastoja.  Tilastot ovat samalta ajankohdalta.

MaaAnalytics/
käyntejä
Blogger/ sivuja
Yhdysvallat15215
Venäjä0132
Saksa52114
Intia039
Italia2027
Ranska026
Turkki011

Blogger näyttää tilastossa vain 10 maata.  Analytics näyttää kaikki.  Bloggerin mukaan venäläiset kolkuttelisivat päivittäin blogiani, mutta todellisuudessa ei kukaan sieltä ole kunnioittanut minua lukemalla blogiani.  Intiasta ja Ranskastakin vierailut ovat pelkkää harhaa.  Kun Bloggerin tilastoissa näkee oudon lähteen, josta sivuille on tultu on siis kyseessä aina spammi, jonka avulla yritetään houkutella bloggaaja jollekin pahantahtoiselle sivustolle, josta voi saada vähintään virustartunnan.
Lisäys: viimeyönä on näköjään uusi spammaaja, jonka nimi alkaa topblogsto... ottanut blogini kohteeksi. Googlaamalla selvisi että se on taas yksi seksisaitti.  Sitä siis kannattaa varoa.


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kirja tuli sittenkin

Eilen posti toi kovasti kaipaamani Judy Mathiesonin Mariner's Compass Quilts -kirjan. Paketti oli hieman vääntynyt, mutta ehjä. Minkäänlaista vihjettä siitä, missä kirja on ylimääräisen viikon seikkaillut ei löytynyt.

Osoitelipukkeissa on yksi jännä ero.  Tässä eilen saapuneessa lukee tuotekuvauksessa  Book - Neu (Zahl 1) kun aiemmassa lukee Book - New (count 1).  Mistä saksankieli on tullut kuvaukseen?  Molemmissa on kuitenkin postimerkintä Royal Mail ja palautusosoite UK:hon.

Ja kirja on todella hyvä.  Kaikki mallit ovat täydessä koossa ja kirjan lopussa on kaava-arkki isokokoisia malleja varten.  Kirja ei ole vain kopiointia varten, vaan Mathieson opastaa suunnittelemaan omia malleja.  Myös soikeiden ja vinojen kuvioiden suunnittelemiseen on ohjeet.  Kirjan alussa on tekijän varoitus, että tämä paperiompelutekniikka ei ole aloittelijoiden tekniikka.

Mathiesonin kehittämä tekniikka, jossa ei ommella paperin läpi vaan taitetun paperin vierestä on hyvin ohjeistettuna.  Kirjassa on runsaasti kuvia Mathiesonin itsetekemistä kompassitilkkutöistä.  Lisäksi on paljon kuvia muiden tekemistä töistä.  Aivan mahtava ideapankki.  Kaikkien töiden väritys ja kontrasti ovat kohdallaan.  Värit ovat raikkaita ja erottuvat hienosti tummasta tai vaaleasta taustastaan.

Tämä on siis saman kustantamon painama kirja kuin sättimäni Radiant New York Beauties.  Kustantamossa on siis ollut osaamista, eron täytyy johtua kirjoittajien osaamiseroista. Kirjojen painovuosilla on vain 2 vuoden ero.

Nyt pallo on siis minulla, miten osaan hyödyntää kirjaa ja luoda ja toteuttaa omat mallini. Pelottavaa.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ärräpäitä

Tilkkutyöt tai kadonnut kirja eivät ole syynä ärräpäihini vaan ilkivalta.  Joku älykääpiö hyökkäsi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä autoni kimppuun ja naarmutti jollain terävällä esineellä (avain?) sen etu- ja takaovea ja kyljen takaosaa. Pohjaväri paistaa nyt.  Korjaaminen maksaa reippaasti ja koko asiasta on paljon ylimääräistä vaivaa.
Kun kuvaa suurentaa näkee kuinka naarmu menee koko etuoven yli. Auto oli pihassamme normaalissa parkkiruudussaan.  Jonkun on täytynyt vartavasten tulla pihaan vahingoittamaan autoa.

Tein rikosilmoituksen netissä.  Onneksi sitä varten ei tarvinnut lähteä poliisiasemalle jonottamaan.  Sitten menin korjaamoon näyttämään autoa ja varaamaan korjausajan. Kokonaista kolme päivää ilman autoa - ääk.  Sitten soitin vakuutusyhtiöön. Taas homma hoitui siellä uskomattoman hienosti, vaikkei bändiä ilmestynytkään.  Jotkut firmat osaa asiakaspalvelun ihan oikeasti.

Seuraavaksi pankin konttoriin hakemaan tallelokerosta tavarani. Pankki ilmoitti tylysti lopettavansa sen konttorin jossa minulla on ollut tallelokero parikymmentä vuotta.  Hämmästyksekseni konttori oli täpötäynnä vielä minuakin vihaisempia asiakkaita joita harmitti, kun sain palvelua. Mutta minähän olin siellä pankin komentamana en omasta halustani.

Käynti harvinaisemmassa turistikohteessa
Lintujen ja kasvien lisäksi bongailen linnoja. Kävimme eilen tyttären kanssa Kuusiston linnassa.
Tai linnan rauniothan on oikeasti kyseessä.

Kuusiston linna sijaitsee Kaarinan edustalla olevan Kuusiston (Kustö) saaren itäisessä kärjessä.  Kustaa Vaasan käskystä katolisten piispojen linna tuhottiin 1528.   Mielestäni hirveää haaskausta ja ilkivaltaa.  Autolla pääsi ajamaan linnan viereen. Satakielet lauloivat puissa ja haarapääskyjä lenteli linnan ympäristössä.  Taivas oli vähän pilvessä, mutta sainpa bongatuksi linnan.  Linnalla oli perheitä eväslaukkuineen.  Suojaisia huoneita riitti harvalukuisille kävijöille.  Näimme jonkun peuraeläimen pellolla, mutta se oli liian kaukana kamerani linssille, lajimääritys jäi siis tekemättä.  Lisätty 18.5.: Tyttären kamera paljasti, että kyseessä ei ollut peura lainkaan vaan majesteettinen kurki,  Kuusiston saari näyttää todella vauraalta.

Citykani
Haa, sainpas kuvia. Tänä aamuna näin keittiön ikkunasta citykanin.  Se liikkui hissukseen nurmikolla ja pysähtyi monta kertaa. Se kaivoi kuoppia ja söi happomarjapensaan lehtiä - ihan oikeasti sen kamalan piikkisen pensaan.
Helsingin ulkopuoliset lukijat eivät ole varmaan tavanneet vapaana vilistäviä kaneja.  Tässä meidän nurkilla niitä on viime vuosina liikkunut ja niitä näkyy tämän tästä. Kuvaaminen onkin sitten vähän vaikeampi juttu.  Ihmiset kyllästyivät kanien ylläpitämiseen ja päästivät niitä irti. Yllättäin kanit olivatkin talvenkestäviä ja lisääntyivät.  Nyt niitä on pihoissa, puistoissa ja puutarhoissa.


lauantai 11. toukokuuta 2013

Tikkauspolulla

Kun yhtä polkua ei pääse eteenpäin, kannattaa vaihtaa polkua.  Eli kun paperiompelukirja ei vieläkään ole löytänyt tietään tänne, niin sitten tikkaan.  Tekeillä on tyynyliina tyttären sohvatyynyyn.  Merkitsin työn keskikohdan ja reunat liitukynällä.  Ompelin keskelle nimikirjaimen ja sen ympärille mitä mieleen tuli. Lopputuloksesta näkee, että olen kovin mieltynyt ompelemaan paisleytä eli soikioita, jotka alkavat samasta kohdasta ja ovat rinkuloina toistensa ympärillä. Myös höyheniä syntyi tähän.  En ole mestari niissä, mutta paranevat koko ajan.
Salaman kanssa kuviot lytistyivät näkymättömiksi, niinpä kuvasin ikkunasta tulevan sivuvalon avulla. Eilen aloitin ja tänään lopetin. Huomenna sovitan kohdetyynyn päälle ja sitten kehitän jotain lisää.  Pitäisi saada ommelluksi mustekala tyynyn vastakkaiselle puolelle.
Tilasin muutamia tikkaustarvikkeita eli Supremeslider-nimisen liukaspintaisen levyn, sukkulaan aluslevyjä ja tikkaushanskat.   Aluslevyjä en vielä kokeillut sukkulassa.  Supremesliderinn päällä patalapun kokoinen harjoitustilkku luisti todella hienosti.  Tyynyliinan kokoisessa sen vaikutus ei juuri tuntunut.  Se on aika kallis ja sitä olisi saatavana vielä isompana.  Pihistelin ja ostin normaalikokoisen. 
Hanskojen tultua huomasin, että tuli kovin pienet.  Kädessä tämä koko XS ei sitten tunnukaan liian pieneltä.  Venytin ranneketta pariin otteeseen ja ihan hyvältä tuntuu.  Käytän hanskaa vain vasemmassa kädessä ja oikean alla on rullalle käärittynä kuvassa näkyvää pehmeää alusmattoa.  Tuo tyyny helpottaa ranteen oloa todella hyvin.

Kesä on nyt täällä. Kuulin aamulla satakielen lauleskelevan Mätäjoella.  Eilen leppälintupariskunta hääri takapihan puissa ja iltaisin kuuluu upeita laulukuvioita, joista en tiedä laulajaa.


keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kirjani on teillä tuntemattomilla

Olen tässä kärvistellyt pari päivää, kun tilaamani Judy Mathiesonin paperiompelukirja ei ole tullut.  Tilasin kaksi kirjaa samanaikaisesti ja se toinen, jonka jo arvostelin, tuli päivän arvioidusta etuajassa, mutta tämä tärkeämpi on kateissa.  Postista sanottiin, että heitä ei kiinnosta sellaiset kadonneet lähetykset, joissa ei ole seurantaa.  Tämäkin on lähtenyt tavallisena kirjelähetyksenä toissaviikon perjantaina. Eipä ole ennen kadonnut Amazon.uk:lta lähteneitä lähetyksiä.  Tilaan sieltä 5-10 kirjaa vuosittain. Ensi viikkoon vielä odottelen, sitten täytynee tilata uusi.

Aivoni ovat olleet niin viritettynä kirjan odottamiseen, että muusta tilkkuilusta ei tule mitään.  Uskon sen ratkaisevan osaamattomuuteni.

Täytyy siis tehdä jotain korvaavia hommia kuten ikkunanpesua.  Keittiön ikkunaa pestessäni huomasin, että taas on kani käynyt mylläämässä.  Narsissipaakku on kaivettu ylös.  Laitoin tuon pääsiäisnarsissien paakun maahan viime lauantaina. Paikassa on viimevuotisetkin narsissin sipulit ja ne alkavat nyt availla kukkiaan.
Huomasin jo ennen uuden paakun laittamista maahan, että kani oli käynyt taas kaivelemassa siinäkin kohdassa, mutta en uskonut sen tulevan takaisin. Haa, väärin arvattu.  Mitäköhän se löytää paikasta, kun ainakaan narsisseja se ei ole syönyt.  Näitä citykaneja meillä riittää, vaikka lähempänä Helsingin keskustaa ne ovat kuulemma vähentyneet.  Takapihan isoihin rusakoihin verrattuna ne ovat todella pieniä.

Olen tuhonnut mappikaupalla arkistojani.  Olin vuosikausia talon hallituksessa ja nyt kun en enää jatka niin silppuan kokouspaperit ja moninaiset remonttitarjoukset.  Samalla on tuhoutunut yksi paperisilppurikin.  Siellä on sisällä joku osa irronnut  ja se pitää karmeaa meteliä. Viallista sähkölaitetta en uskalla käyttää. Valitettavasti yhtään hyvää silppuritarjousta ei osunut kohdalle ja jouduin maksamaan aika kovan hinnan uudesta. Silläkin rahalla olisi saanut paljon tilkkukankaita tai muutaman kirjan.



maanantai 6. toukokuuta 2013

Säteileviä kaunokaisia

Posti toi tänään kirjan, mutta hassua kyllä ei sitä, joka ensimmäisenä lähti Amazonilta liikkeelle vaan jälkimmäisen. Toivottavasti saan huomenna tuon ensisijaisen hankintani.  Tämä kirja on Valori Wellsin Radiant New York Beauties.
Kirjan kansi lupaa paljon. Sisältö aiheuttaa hämmennyksen.  Kirjan mukana olisi tarvittu suurentavaa kopiokonetta.  Kirjassa ei ole yhtä ainutta foundation paper piecing mallia, jota voisi käyttää ilman suurentamista :(   Osa malleista on suurennettava 200 % ja osa 250 %.  Kerrassaan käsittämätöntä.

Kaava-arkkeja löytyy jo 1900-luvun alkupuolella julkaistuissa kirjoissa. Omassa hyllyssäni vanhin kaava-arkillinen käsityökirja on printattu 1923 (saksalainen Frivolitäten und Knüpfarbeiten).  Data-CD-levyjä on ollut liikkeellä jo paljon ennen kirjan painovuotta 2003.  Geta Graman Shadow Trapunto Quilts on oiva esimerkki siitä, kuinka mallit on sovitettu A4-tulostimelle sopiviksi pdf-tiedostoiksi ja apuviivojen kanssa kätevästi koottavissa. Kokemuksesta tiedän, että kopiokoneeseen tai skanneriin väkisin tungetun kirjan sivut eivät koskaan tulostu absoluuttisen suorina, vaan kuva vääristyy hieman.

Suurennettavilla kaavasivuilla on lisäksi käytetty taustaväriä.  Jokainen, jolla on kotona tulostin, tietää että värit maksavat maltaita.  Taustavärin käyttäminen on kokolailla haaskausta.  Ja jos vieä suurennan kuvan niin haaskausta senkun syntyy lisää. Voi sentään.  Koska ei ole kaava-arkkia. täytyy käyttäjän teippailla yhteen usealle sivulle tulostuvat paperipohjat ja täydentää niitä.  Sitten pääsee käsin kopioimaan niitä ompelupaperille.  Joillakin kaavasivuilla on lisäksi tummia valokuvia, jotka hotkaisevat litratolkulla väriainetta eikä niitä edes tarvita ompeluvaiheessa.  Ymmärrän, että kirjoittajalla ei ehkä ole riittävää teknistä tietoutta hänhän on valokuvaaja (eli siis olisi pitänyt ymmärtää), mutta kustannustalossa olisi taittajan tai kustannustoimittaja pitänyt sanoa, että tehdäänpä fiksummin.

Tässä esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun skannaa kirjan sivun. Sivua ei saa suoraksi, leikkaamatta kirjaa rikki.  Kopioitavaksi tarkoitetulla sivulla on mustetta syövä valokuva.  Sivulla on täysin turha taustaväri.

Töiden väritykset ovat tunkkaisia.  Monessa työssä menee koko idea hukkaan kangasvalinnan takia, kun hienot piikkikärjet sulautuvat vieruskankaisiin.  Raikasta valkoista tai vaaleaa ei yksinkertaisesti ole. 

Muutama minulle uusi idea löytyy kirjasta.  Minähän en ole mikään paperiompelun guru vaan kokolailla aloittelija.  Siksi haluan lukea aiheesta kirjoja.

Nyt mietin kahta etenemisvaihtoehtoa: 1) mittaan kirjasta mallin koon ja suurennan sen päässälaskulla ja piirrän harpin ja viivottimen avulla voipaperille 2) skannaan mallin, poistan kuvankäsittelyohjelmassa taustavärin ja suurennan kuvan, jolloin myös viivojen paksuus kasvaa ja tarkkuus pienenee. Suurentamisessa ajattelin käyttää keksimääni Excel-kikkaa eli liittää skannaamani kuva Excel-taulukkoon ja venyttää sen kivan kokoiseksi, viisveisaten prosenteista.  Vai keksisikö joku jonkun oikopolun? 

perjantai 3. toukokuuta 2013

Valmista tuli

Ompelin ensimmäisen variksen kesäkuun 1. päivänä viime vuonna. Nyt varistyö on täysin valmis ripustuskujaa ja nimilappua myöten.  Paneuduin matkan varrella useaan erilaiseen tekniikkaan.
Tekniset tutkiskelut ovat olleet aivan ihania juttuja.  Tähän työhön ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa tai aikataulua.  Tekniikoiden piti olla sellaisia, että käsinompelua ei tarvita. Tein varikset sen verran isoille kangaspaloille, että yhteensovittamisvaraa jäi mukavasti.  Annoin työn edetä omalla vauhdillaan käyden samalla aivan ihania keskusteluja lukijoiden kanssa täällä blogissa.  Jokaisen variksen olen toteuttanut eri tekniikalla itse ottamastani variksen valokuvasta.

Tikkaukset tein ensin koetilkuille ja käytin työssä sellaisia vapaan konetikkauksen kuvioita, jotka sopivat käsialalleni.  Aika paljon löytyi kivoja kuvioita, jotka erottuvat toisistaan. Valmiin työn mitat ovat 85 cm x 85 cm.

Reunakaitalepohdiskeluunkin meni paljon aikaa.  Lopulta löysi The Quilt Show:n blogista Margo Clabon kaksivärisen reunakaitaleen.  Halusin reunakaitaleen olevan niin hillitty, että se ei syö huomiota variksilta ja tikkauksilta, mutta että siinä oli silti joku tavallisuudesta poikkeava juju.  Tässä kaitaleessa on tere jonka tein Fujivo Ishimoton Marimekolle suunnittelemasta aita-kankaasta.  Siitä tuli hauska pisteviiva.  Omalta kannaltani tärkeää oli, että tällä systeemillä ommeltua kaitaletta ei tarvinnut missään vaiheessa ommella käsin. Syyrinkiläiset pitivät eilisessä kokouksessa valintaani hyvänä ja muutenkin tunsin saavani arvostusta tämän työn johdosta.

Yksi varjo on kuitenkin paraatiisissa.  Reunakaitaletta kiinnittäessäni osuin nuppineulaan ja työhön tuli veritahra.  Liotin sitä kylmällä vedellä, mutta se näkyy edelleen.   Työtä ei voi laittaa pesukoneeseen, akryylivärein maalattu trapuntovaris varmaan liukenisi ainakin osittain ja sotkisi koko työn.  Sain eilen vihjeen yrittää poistaa tahraa kasvosaippualla. 

Variksiin käytetyt tekniikat vielä kerran
Ylärivi vasemmalta
1.1. Trapuntoa eli lisävanu välissä ja maalattu akryylivärein
1.2. Risareuna-applikoitu varis, ilman liimaharsoa tai vastaavaa
1.3. Koneella vapaasti kirjottu varis. Neulassa kaksi lankaa kerrallaan ja ompeleena siksak
Keskirivi vasemmalta
2.1. Paintstik-värein maalattu varis. Värien rajaamisen tein freezer paperi sabluunoilla.
2.2. Ensimmäinen varis, jonka kirjoin vapaasti koneella suoralla pistolla ja kaksi lankaa neulansilmässä
2.3. Liimaharsoapplikoitu varis
Alarivi
3.1. Tilkkutyönä ompelemani varis.  Jokaista tilkkua varten piirsin kaavan erikseen.
3.2. Piilo-ompeleella koneella applikoitu varis. Tätä pidän hauskana, suorastaan naurettavana, mutta epäonnistumisia oli odotettavissa.
3.3. Alikeompeluna tekemäni varis.

Tätä kirjoittaessani odotan vielä tämänaamuista Hesaria, kello on siis 16:45.  Olen ollut yhteydessä heidän asiakaspalveluunsa, mutta heillä ei tunnu olevan tietoa, missä lähetti luuraa.  Lukija saa päättää, onko Hesarin ontuva jakelu traagista vai koomista.  Tästä on noin 5 km linnuntietä heidän painoonsa.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Valkoposkihanhia

Kevät on jo vihdoin niin pitkällä, että jäät ovat kaikonneet sekä Huopalahdesta että Mätäjoesta.  Linnutkin ovat myöhemmässä kuin viime vuonna. Valkoposkihanhet ovat nyt saapuneet stadin rannoille. Tänään niitä laskeutui Mätäjokeen.

Moni ei tykkää, kun isot hanhet sottaavat puistot jätöksillään. Minä puolestani fanitan noita kauniita graafisia lintuja. 

Pitäisiköhän purkaa
Tein kaksivärisen kantin valkoposkihanhityöhön.  Kokeilin vähän tummempaa raitaa ja omiin ja systerin silmiin se näyttää liian tummalta.  Tämä oli tietoinen kokeilu, jolla sain varmistetuksi, että varistyöhöni ei kertakaikkiaan voi laittaa tummaa kanttia.
Hauskaa ja aurinkoista vappupäivää kaikille.