maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kaksivärinen kantti

Vaaleapohjainen sinitiasityöni sai nyt kaksivärisen kantin, vaaleansinisestä kankaasta ja pohjakankaasta ommellusta liuskasta.  Olen tyytyväinen vaikutelmaan, kun en mitenkään halunnut tummaa kanttia.  Tämän tekemiseen on upea video-ohje TQS:n sivuilla tässä.  Kavensin vähän annettua kantin leveyttä, koska työni on niin pieni ja vanukin on litteää puuvillavanua.  Pysäytin videon aina siksi aikaa, kun olin koneella ja katsoin sitten seuraavan vaiheen. Tein näin, vaikka olen katsonut videon aiemminkin.
Jiirikulmiin tuppasi kertymään vähän hankalan paksusti kangasta, mutta kyllä ne sitten menivät ompelukoneella.  Kiinnitin siis kantin ensin takapuolelle ja käänsin eteen. Edestä ompelin sinisen ja beigen saumaan läpinäkyvällä nailonsiimalla.  Käytin ohjaimella varustettua ompelujalkaa #10. Ommel upposi väliin aika kivasti ja sininen kantti nousee reunastaan hauskasti ilmaan.  Suosittelen kokeilemaan tätä tapaa.  Tässä ei tarvita käsinompelua lainkaan.

Paperiompelua
Hannele Tilkkkutaiwas-blogista avitti minua ongelmissani aivan uskomattomalla tavalla eli antoi lahjakortin, jonka avulla pääsen katsomaan The Quilt Shown Judy Mathiesonin paperiompelujaksoa ja muitakin ko. kauden jaksoja.  Olen syvästi kiitollinen saamastani avusta ja kommenteista.  Nyt aukesivat monet jumit.  Kuitenkin tilasin vielä Judy Mathiesonin kirjan ja Valori Wellsin kirjan.  Olen tehnyt pari pientä paperiompeluaurinkoa lisää, sellaisia kuin esittelin edellisessä postauksessani.  Niihin tulee samanlaisia kaarevia saumoja kuin juoponpolkuun.  Otan ne mukaan kiltaan torstaina, kun Tilkunviilaaja Tiina demoaa juoponpokujen ompelemista.

Lintuja
Kevät on parasta lintujen bongausaikaa, ne eivät vielä pääse lehtien ja osmankäämien sekaan piiloon. Olen nyt käynyt muutamaan kertaan tarkastelemassa Mätäjoen mutkan vesilintuja.  Siellä on kaikenlaisia, vaikka se ei olekaan maan kuulu lintuparatiisi.  Liejukanoja ei vielä ole näkynyt, mutta aiemmin uimassa näkemäni isokoskelopariskunta lepäili tänäänkin mutkassa olevassa pienessä saaressa. Tukkasotkia oli monta paria, tavallisia sorsia tietysti ja haapanoita todella runsaasti.
Uroshaapana on tavattoman kaunis lintu, tuota naarasta ei juuri sinisorsanaaraasta erota.
Isokoskelopariskunta Mätäjoessa
Tänään kuvasin myös kamerani videointiominaisuudella.  Siinä on paljon opittavaa.


torstai 25. huhtikuuta 2013

Pieni aurinko ja mietittävää

No niin, nyt olen paperiompelukokeiluna tehnyt vaatimattoman sakarablokin.  Malli löytyi taas yhdestä QNM:n vanhasta numerosta.  Tämän tekemisessä kokeilin tietysti paria uutta juttua. Kaikki ei taaskaan mennyt nappiin.  Tämän koko on 5 tuumaa kanttiinsa eli 12,5 cm.
Kankaat ovat samoja kuin edellisessä paperiompelutyössä, joten voin halutessani yhdistää nämä kaksi samaan työhön.
Tätä tehdessä yritin muistella miten Judy Mahtiesonin freezer paperi -tekniikka meni.  Täällä ei homma mennyt niinkuin Kaliforniassa. 
  1. Magic kaavapaperi, jota muuten olen käyttänyt onnistuneesti freezer paperin sijaan, on niin tahmeaa että sen päältä ompeleminen ei onnistunut ja pala meni ihan ruttuun
  2. Toisella freezer paperilaadulla ei paperi pysynyt näin pienten palojen tukena vaan karkasi.  Lopulta päädyin ompelemaan merkkiviivaa pitkin, enkä sen vierestä. Jouduin siis taas irrottamaan paperin paloina. Ompeleiden risteyskohdissa tarvitsin neulaa irrottamaan pikkuhituset.
Kaavan merkitseminen päällekkäisiin paperipaloihin sujui hienosti ompelemalla ompelukonella piirrosta pitkin langattomalla  neulalla.   Rei'ittäminen riittää juuri ja juuri näkyväksi merkinnäksi. Nopeaa, mutta ei yhtä selkeää kuin läpipiirretty. 

Suurempi ongelma on se, että jos haluan jatkaa paperiompelulinjalla ja suunnitella ja toteuttaa omia malleja, joutuisin tekemään investointeja, joita en haluaisi tehdä.  Suunnitteluun tarvitsisin siihen sopivan tietokoneohjelman.  Esimerkiksi EQ toimii vain Windows-käyttöjärjestelmän päällä.  En halua pilata iMaciani Windowsilla enkä ole halukas ostamaan taas yhtä laitetta tänne. Viime viikolla kävin säätämässä yhden ystäväni uutta Windows 8 tietokonetta. Tuo käyttöjärjestelmä on hyvin kaukana siitä, millainen käyttötuntuman tulee mielestäni olla,  Uusi tietokone vaatisi taas lisätilaa ja veisi rahaa.  Vihjeitä Macille sopivasta edullisesta suunnitteluohjelmasta ottaisin todella mielelläni vastaan. 

Sitten tarvitsisin ainakin yhden Judy Mathiesonin kompassikirjan ja sitten toisen kirjan, jossa olisi hyviä New York beauty paperiompelumalleja.  Jos, hyvä lukija, hyllyssäsi on pölyttymässä noita kirjoja ja olet valmis luopumaan kohtuullisella hinnalla, niin olisin kiinnostunut.  Voin myös tarjota vaihdossa jotain omasta hyllystäni. 

The QuiltsShown jakso, jossa Judy Mathieson esittää paperiompelussa käyttämäänsäfreezer paper tekniikkaa on katseltavissa, mutta se on maksullinen ja jotta voisin katsoa sen, pitäisi tehdä taas päätös eli päättää kuinka monta muuta jaksoa haluan katsoa, sillä jaksojen yksikköhinta laskee reilusti tilatun määrän kasvaessa.  Ehkä tässä pitäisi antaa ajan kulua ja kantata sillä aikaa varistyö ja kiinnittää siihen nimilappu ja ripustuskuja.  Se todennäköisesti olisi fiksu veto.  Olenhan nyt selättänyt paperiompelutekniikan aika kohtuullisesti.  Halusin osata tehdä kaaren muotoon lentäviä hanhia ja meninkin siitä pidemmälle!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Luulen alkavani ymmärtää

Yhdistin kompassin paloja ja hanhirenkaan paloja toisiinsa. Nyt minulla on neljä ympyrän neljäsosaa.  Yhdistäessäni paloja ymmärsin, että teen sen väärin.  Ohjeessa käsketään kokoamaan kompassi ympyräksi ja lentävät hanhet renkaaksi ja sitten vasta yhdistämään.  Hanhipalojen kulma ympyrän kehää vasten täsmää kompassin sakaroiden keskelle syntyvän linjan kanssa eikä sauman kanssa.  Jos olisin suurentanut mallikuvan olisin älynnyt asian.

Voin siis onnitella itseäni, että opin jotain.  En pura.  Purkamisesta jää aina jäljet.  Teenhän tätä paperiompeluprojektia ymmärtääkseni sen logiikan.  Nyt on moni asia selvinnyt, mutta menetelmiä täytyy muuttaa, jos aion jatkossakin käyttää tätä tekniikkaa.  Keltaoranssien kankaiden kanssa on ollut kivaa työskennellä ja valkoinen pohja on aina raikas.
Nyt tiedän seuraavaa paperiompelu projektia varten että olisi fiksumpaa
  1. Käyttää tämänkin mallin suunnitelleen Judy Mathiesonin freezer paperi -menetelmää, jossa ommellaan taitetun paperin vierestä eikä ommella lainkaan paperin päältä ja monistaa mallineet ompelemalla koneella ilman lankaa saumojen merkit
  2. Leikata palat etukäteen niin, että ne ovat lankasuorassa
  3. Hankkia viivotin, jonka avulla saa leikatuksi saumavarat tasan neljäsosatuuman levyisiksi
  4. Jotta hahmottaisi paremmin mallin oikeita kangasvalintoja varten,  ei olisi ollenkaan ajan haaskausta piirtää neljännes siitä paperille ja tehdä koeväritys liiduilla tai värikynillä
Mutta ihan oikeasti tuntuu kivalta, että tämä tekniikka alkaa aueta minulle.  Nyt pitäisi keksiä, mitä teen  lentävien hanhien renkaan ulkopuolelle ja mitä ylipäätänsä teen tälle.  Tämän halkaisija on tällä hetkellä n. 50 cm.

Seuraavana taitaa kuitenkin olla vuorossa imurin esille ottaminen ja alan jahdata pieniä karkuun päässeitä paperinpaloja.  Paperikaavojen irrottamisesta palojen takaa syntyi runsaasti karkailevia hituja.

Aurinkoista päivää kaikille lukijoille.


lauantai 20. huhtikuuta 2013

Hidasta edistymistä

Olen saanut aikaan 12 sakaraa kompassiini.  Selvästi huomaa, että olen pitänyt taukoa.  Paperiompelussa kannattaisi pitää yllä teollista työskentelytapaa niin ei syntyisi peilikuvasakaroita ;)  Joo-o, olen onnistunut tekemään kaksi sakaraa, jotka ovat peilikuvia eli paperi on ollut väärin päin.  Paperipohjissa on tosin palojen numerot ja fiksu ihminen tarkastaisi, että numerot ovat paperin päällipuolella.
Neljä sakaraa siis puuttuu ja sitten alkaa vaikeammat työvaiheet eli palat pitää onnistua ompelemaan toisiinsa niin, että syntyy ympyrä.  Olen miettinyt, että tällaiselle tyypille olisi sittenkin parasta koota kaksi sakaraa ja yhdistää ne yhteen kaareen ja sitten tehdä niistä ympyrän neljänneksiä ja siitä edelleen puoliympyrän kautta kokonaiseksi ympyräksi.  Miksi ottaisin turhia riskejä kun tämä on ensimmäien oikea paperiompeluprojektini?

Suru-uutinen
Kiltakaverimme Sirpa Mettänen menehtyi taudin murtamana kaksi viikkoa sitten.  Laina Syyringistä oli kanssani pystyttämässä Sirpan tilkkutöiden näyttelyä muistotilaisuuden pitopaikalle. Apuna meillä oli yksi Sirpan pojista ja Sirpan seurakunnan väkeä.  Saimme mielestäni hyvin työt esille.  Tuula Tampereelta osasi kertoa Sirpan toiveista. Alla näkyvät tärkeimmät työt ovat väljästi, mutta pienempiä töitä oli niin paljon, että ne ripustettiin aika tiheään.
Kuvassa vasemmalta "Isän matka" joka voitti NQT:n pohjoismaisen tilkkutyökilpailun 2012, pöydällä Sirpan viimeinen eli ns. terapiatyö  kielitekniikalla käsinommeltu ja -kirjottu punainen matto, keskellä "Minun sukuni tarina"-kilpailuun osallistunut työ, jossa on Sirpan esi-isien nimet ammatteineen ja kirjottuna esi-isien ammateille tyypilliset työasennot, oikealla "Lauantai-illan huumaa" joka voitti NQT:n tilkkutyökilpailun 2006.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Oranssi kolmio

Jo syksyllä piirtelin luonnoksen Tilkkuyhdistyksen ja EQA:n Movement-Liike -työksi.  Minulla on hyvä valikoima oransseja kankaita ja halusin käyttää niitä.  Tosin eihän niitä paljon kulunut kynnen kokoiseen työhön. Ehkä vähän liioittelen työn pienuutta, mutta ihan oikeasti kyseessä on tasasivuinen kolmio, jonka sivupituus on 25 cm, kolmion korkeus on siis n. 21 cm.  Jotta pienen kolmion tekeminen olisi mahdollisimman hankalaa, eivät reunakaitaleet saa näkyä päällipuolelle ja tikkausten pitää mennä kaikkien kolmen kerroksen läpi, mikä on pussiin ommeltaessa hankalaa.  Nähtäväksi jää kelpaako tulkintani reunaehdoista raadille. Oranssit kankaat ovat kuitenkin todella hyvät.  Komion takaosa peittyy lähes täysin 10 cm korkean keppikujan ansiosta, vain 1/3 taustasta näkyy todellisuudessa.

Innolla lähdin toteuttamaan hommaa ja sain jotain kivaa aikaiseksi, mutta en voi julkaista kuvaa tässä.  Verryttelin pienen koetilkun avulla vapaata konetikkausta.  Tikkasin EQA-työn tiheään paisley-kuviolla. 

Kun työssä ei ollut paljon tikattavaksi, tikkasin lopulta harjoitustilkkuni täyteen vailla suunnitelmaa.  Tuossa harjoitustilkussa on vanuna kirkkaanpunaista college-kangasta vuodelta -86.  Sen tikkaustuntuma on hyvä, mutta koneeseen kertyy runsaasti punaista nöyhtää.

Olen piirrellyt paperipohjat kompassityön jatkamista varten, mutta tällä viikolla en ole ommellut yhtään sakaraa.  On ollut monenlaista juttua häiritsemässä keskittymistä.  Ostin uuden kameran, ajatuksenani oli ostaa kevyempi, mutta jotenkin satuin ostamaan uuden järjestelmäkameran, johon käyvät myös vanhat objektiivini. En sittenkään tunne olevani pokkarityyppiä.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kompassin alkua

Yli viikko on kulunut edellisestä postauksestani.  Olen näköjään puuhastellut muuta.  Ompelukoneen ääressä olen ollut vain vähän, mutta jonkun sakaran olen ommellut lentävien hanhien renkaan keskelle tulevaan kompassikuvioon.  Väritys on edelleen keltaoranssi.
Tovin jouduin miettimään sakaroiden taustan kangasta. Sama valkoinen kuin renkaassa ei tuntunut hyvältä, mutta onneksi löytyi valkopohjainen ja keltapilkkuinen kangas.  Nyt pitäisi piirtää paperialustat lopuille sakaroille.  Läpipiirtäminen on sinänsä helppoa ja mukavaa, mutta vielä pitäisi saada aikaan 11 pohjapaperia.

Mitä sitten tulee hanhirenkaan ulkopuolelle on kokonaan ilmassa.  Tämä on minulle tyypillinen tapa edetä vailla valmista kokonaissuunnitelmaa.   No, tässä tapauksessa en ollut edes varma siitä, tuleeko paperiompelukokeilustani yhtään mitään.  Tilkkutyökurssin viimeisellä jaksolla ihmettelimme Ullan kanssa, miten kannattaisi palat yhdistää keskenään.  Vaihtoehtoja on ainakin kaksi:

1) Ompelen hanhirenkaan kokonaiseksi ja ompelen kompassin ympyräksi ja yhdistän ne sitten toisiinsa
2) Lean ehdottama tapa eli ompelen kaksi sakaraa yhteen ja yhdistän ne aina yhteen hanhikaareen ja sitten yhdistän näitä blokkeja yhteen.

Jälkimmäinen tapa on helpompi, mutta siinä on vaarana että kokoamistapa jää näkyviin. Kertokaapa kokemuksistanne vastaavista ympyröiden kokoamisista.

Tilkkuiluun liittymättömänä olen harrastanut kevätsiivousta eli vaihteeksi laittanut uusia kohteita huuto.netiin myyntiin.  Täällä on aina vaan uskomaton määrä kirjoja.  Otin tyttäreltä kassillisen kirjoja ja muuta tarkoituksena myydä ne.  Pienikin rahamäärä on kivaa saada  ja moni tavara on sellainen että sitä ihan oikeasti joku muu haluaa. Kohteiden kuvien tekeminen skannerilla ja myyntitekstien kirjoittaminen käy työstä, mutta kauppa on vilkastunut uusien kohteiden ansiosta palkitsevasti.  Kaupungin romunkeruuautot tulevat tiistaina.  Sinne vietäväksi on kertynyt jo monta nyssäkkää, pääosin risaa elektroniikkaa.

Kirjoittelin juttuja Tilkkulehteen.  Yhdistyksen jäsenet näkevät sitten, kun lehti ilmestyy.  Blogiin kirjoittaminen on helpompaa, kun ei tarvitse miettiä jutun pituutta ja juttua voi jatkaa blogiin parin päivän kuluttuakin.  Toisaalta blogiin kirjoitetuista asioista on valtavasti apua lehtijutun kirjoittamiseen.