keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Paperiompelua ja nuppupeitto

Viime kesänä epäonnistuin täysin yrittäessäni tehdä paperiompelumallin variksen valokuvasta. Niinpä paperiompeluvaris jäi 9 varista työstäni pois ja sehän olisi ollut 11. varis itse asiassa.  Olen kokenut pahana teknisenä puutteena olemattomat paperiompelutaitoni :(

No ei hätää, olen lueskellut aiheen tiimoilta ja viime viikonvaihteessa katselin TQS:n anteliaasti ilmaiseksi näyttämiä jaksoja.  Valitsin katsottavakseni Libby Lehmanin vierailujaksot ja kolmen paper piecing gurun jaksot.  Kaikki kolme tekivät eri tavoilla, mutta kaikki näyttivät samaa juttua eli kaarena lentäviä hanhia. Mahtavaa, juuri niitähän haluan tällä hetkellä tehdä.  Voitteko uskoa, että tietokonepöytäni ylimmässä laatikossa oli QNM:n CD, jossa on paper piecing artikkeleita ko. lehdestä mennävuosilta valmiina tulostettavaksi ja kahdessa artikkelissa on kaavat hanhista ommeltavaan ympyrään ja ympyrän keskelle tulevaan kompassiin.  Just minulle!
Tämän verran puuhastelin tänään.  Ensimmäisen tein tilkkukurssilla ja jatkoin sitten kotona.  Ei tämä ole ollenkaan niin pahaa, kuin olin kuvitellut.  Jos kerran olen näperrellyt frivolite-pitsiliinoja, niin tämä on ihan helppoa ja ajankäyttö on suhteellista.  Kun ei ole kiire vaan kyse on ajanvietteestä niin aikaa saa kulua.  Sen verran helpotin hommaa, että käytän valkoista kangasta sivupaloihin.  Siinä  ei ole nurjaa eikä oikeaa puolta kuten painokankaissa.  Se ei voi siis mennä väärinpäin.  Yhteen ympyrään tarvitaan 8 tällaista kaariblokkia.  Silmämääräisesti näyttää tulevan aika iso. 

Nuppupeitto
Tein Eija E:lle matka maailman ympäri blokkia varten puolivalmisteen, eli ompelin kaitaleet yhteen ja sitten näytin, miten se ommellaan putkeksi, siitä leikataan siivuja ja avataan sauma aina niin, että palat liikkuvat yhden pykälän verran. No Eija ompeli siitä sitten ruudullisen blokin ja palautti sen minulle. 
En olisi todellakaan tarvinnut tätä blokkia.  Lisäsin siihen kaitaleita ja siitä tuli nuppupeitoksi kelvollisen kokoinen.  Laitoin taustakankaaksi valkoista flanellia.  Väliin en laittanut mitään. Ompelin pussiin ja tikkasin sydämiä vapaalla konetikkauksella.  Kaapissa on nyt 2 nuppupeittoa toimitettavaksi jonnekin.
Eija väänsi neljä blokkia omista kankaistaan ja kokosi lapsen peiton. Sitten hän meni mökille ja löysi siellä olevista tilkkutyökirjoista parikymmentä vuotta sitten printatun opuksen, jossa oli maailmanympäri peiton ohje.  Se oli kuulemma selkeämpi kuin pikapikaa sähköpostiin kirjoittamani ohje. Kestin tämän kritiikin kuin nainen.

3 kommenttia:

  1. Hauskoja nuo kaarevat hanhet ja kiva väritys. Minä teen paperitöitä töissä ihan tarpeeksi, joten jätän ne hamaan tulevaisuuteen tilkkuilun alalajina. Minusta se näyttääkin niin vaikealle, ehkä kuitenkin joskus saan paperiherätyksenkin. Tykkään nuppupeitostasi, voisin kuvitella pienen pellavapäisen pojan sen suojiin.

    VastaaPoista
  2. Paperiompelu voi olla yllättävänkin haastavaa :) Itse en oikein osaa sitä, joten meillä on killan huhtikuun tapaamisessa teemana kerrata kys. tekniikkaa - nimimerk. oma lehmä ojassa.
    Nuppupeitto on kaunis ja varmasti löytää vauvansa.

    VastaaPoista
  3. Olipa kiva seurata Ogelissa tuon ensimmäisen hanhilauman syntymistä! Valkoista taisi kulue enemmän kuin laki sallii;D
    Nuppupeitto on soma, näihin voikin pistää kaikki yksinäiset harjoitus- ja malliblokit, eivät jää roikkumaan kummallisuuksina laatikkoon.

    VastaaPoista