maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kahdet kanttaukset

Ai, että olen ollut aikaansaapa. Tämä on kohta, jossa todella tunnen voivani kehua itseääni.  Kanttasin eilen tähtipeiton ja tänään nuppupeiton.  Varikset odottavat vielä vuoroaan.

Tässä kuvassa tähtipeitto on omassa käyttöympäristössään eli sohvalla torkkupeittona. Kuvasta näkee, että peitto on todellakin kantattu.  Katsoin lauantaina TQS:sta kuinka Margo Clabo ompeli tilkkutyhön kaksivärisen kantin. Toistin yksivärisenä samat temput ja sain kantin päät kohtaamaan siistimmin kuin koskaan aikaisemmin.  Käytin jopa Berninan yläsyöttäjäksi väittämää Walking Footia.  Että on hankala laite, jonka takamötikkä estää näkemästä millaisia pistoja tuli. Pfaffin yläsyöttäjää tuli isosti ikävä.  Pistojen pituudeksi laitoin 3mm, mutta niiden todellinen pituus on millin verran. 

Tänään viimeistelin viime viikolla aloittamani nuppupeiton. Tikkasin siihen kukkia vapaalla konetikkauksella ja kanttasin sen varsin onnistuneesti.  Taas ompelin kantin ensin työn taakse ja sitten ompelin koneella edestä.  Nuppupeitto menee käyttöön eikä kansainväliseen kilpailuun.  Siksi koneella ommeltu kantti on hyvä valinta. 
Peiton kukkaset tikkasin valkoisella Aurifilin puuvillalangalla.  Ne hukkuvat lähes täysin tilkkupintaan.  Reunakaitaleen kiinnittämiseen käytin 0-jalkaa ja ompelu oli huomattavasti helpompaa kuin Walking footia käyttäen.  Tosin vanukin oli ohuempaa.  Kanttauksissa on vielä sen verran opittavaa, että kaitaleiden jatkokohdat tuntuvat minulla sattuvan aina hankaliin paikkoihin kuten kulmiin tai päiden yhdistämiskohdan viereen. 

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Lisää paperiompelua ja nuppupeitto

Ompelin lisää hanhiblokkeja ja nyt niitä on ympyräksi.  Tässä alkaa selvitä paperiompelun hyvät ja huonot puolet.  Olin kuvitellut, että kaarevaan muotoon ommellut "lentävät hanhet" olisi huippuvaikeaa. Todellisuudessa blokkien tekeminen on paljon helpompaa kuin esimerkiksi tilkkukurssilla kuukauden blokiksi annetun perhosmallin, josta emme saaneet selvää mikä on taustaa ja mikä perhosen siipeä.
Tästä eteenpäin homma muuttuu vaikeammaksi, kun blokit pitää liittää toisiinsa niin, että niistä muodostuu täydellinen ympyrä.  Helpotusta tuo se, että tämän voi hahmottaa.  Seuraavaksi pitää käydä keskelle tulevan kompassin kimppuun.  Sitten vasta ompelen hanhet ketjuksi ja poistan paperit taustalta.  Tilkkujen kohdistaminen onnistui mukavasti, kun älysin asettaa blokkitekeleen ompelukoneen näytön eteen. Siitä tulee sen verran valoa, että kankaan reuna erottuu työn läpi. Ympyrän halkaisija on tällä hetkellä n. 55 cm, mutta pienenee kun ompelen yhteen.

Haittapuolena paperiompelussa on siitä syntyvä suunnaton silppumäärä.  Nyt ymmärrän niitä guruja, jotka leikkaavat tilkut kaavan avulla oikean kokoisiksi.  Silloin silppumäärän voi saada pysymään aisoissa.
Tuossa kuvassa ei edes ole kaikki se silppu, mitä tästä hanhirenkaasta syntyi

Keltainen nuppupeitto
Pöydällä lojui yhä matka maailman ympäri työstä jääneitä kaitaleita.  En halua hillota niitä kaapin kätköihin.  Niinpa ompelin niitä taas kuuden kaitaleen blokiksi.  Tällä kertaa blokissa on kahdesti samaa kangasta.  Toimii hienosti tällaisessa yksittäisessä jutussa.  Sopivia kaitaleita ei ollut reunoiksi, joten otin kaapista lisää.  Keltainen perhoskangas ei istunut vaaleanpuna-violetin keskustan ympärille ilman välikaitaletta.  Käytin siihen itsevärjättyä keltaista kangasta ja se rauhoitti tilanteen.
Tuo keltapohjainen perhoskangas taitaa päästä työn taustaksi kun näyttää sopivan nuppupeittoon niin hyvin.

Valoa
Puistossa aivan makuuhuoneitten ikkunan takana on kasvanut iso koivu, jonka juuret menevät talon perustuksiin ja oksat ulottuvat ikkunoihin ja talon katolle.  Kaupunki on aina evännyt pyyntömme kaataa se.  Alkuviikosta tapahtui kummia.  Joku kaatoi puun ja se odottaa maassa ilmeisesti sitä, että puistoon pääsee ajamaan jollain kulkuneuvolla.
Puun kaataminen tarkoittaa sitä, että näen kesäisinkin ommella ilman sähkövaloa. Jippii.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Paperiompelua ja nuppupeitto

Viime kesänä epäonnistuin täysin yrittäessäni tehdä paperiompelumallin variksen valokuvasta. Niinpä paperiompeluvaris jäi 9 varista työstäni pois ja sehän olisi ollut 11. varis itse asiassa.  Olen kokenut pahana teknisenä puutteena olemattomat paperiompelutaitoni :(

No ei hätää, olen lueskellut aiheen tiimoilta ja viime viikonvaihteessa katselin TQS:n anteliaasti ilmaiseksi näyttämiä jaksoja.  Valitsin katsottavakseni Libby Lehmanin vierailujaksot ja kolmen paper piecing gurun jaksot.  Kaikki kolme tekivät eri tavoilla, mutta kaikki näyttivät samaa juttua eli kaarena lentäviä hanhia. Mahtavaa, juuri niitähän haluan tällä hetkellä tehdä.  Voitteko uskoa, että tietokonepöytäni ylimmässä laatikossa oli QNM:n CD, jossa on paper piecing artikkeleita ko. lehdestä mennävuosilta valmiina tulostettavaksi ja kahdessa artikkelissa on kaavat hanhista ommeltavaan ympyrään ja ympyrän keskelle tulevaan kompassiin.  Just minulle!
Tämän verran puuhastelin tänään.  Ensimmäisen tein tilkkukurssilla ja jatkoin sitten kotona.  Ei tämä ole ollenkaan niin pahaa, kuin olin kuvitellut.  Jos kerran olen näperrellyt frivolite-pitsiliinoja, niin tämä on ihan helppoa ja ajankäyttö on suhteellista.  Kun ei ole kiire vaan kyse on ajanvietteestä niin aikaa saa kulua.  Sen verran helpotin hommaa, että käytän valkoista kangasta sivupaloihin.  Siinä  ei ole nurjaa eikä oikeaa puolta kuten painokankaissa.  Se ei voi siis mennä väärinpäin.  Yhteen ympyrään tarvitaan 8 tällaista kaariblokkia.  Silmämääräisesti näyttää tulevan aika iso. 

Nuppupeitto
Tein Eija E:lle matka maailman ympäri blokkia varten puolivalmisteen, eli ompelin kaitaleet yhteen ja sitten näytin, miten se ommellaan putkeksi, siitä leikataan siivuja ja avataan sauma aina niin, että palat liikkuvat yhden pykälän verran. No Eija ompeli siitä sitten ruudullisen blokin ja palautti sen minulle. 
En olisi todellakaan tarvinnut tätä blokkia.  Lisäsin siihen kaitaleita ja siitä tuli nuppupeitoksi kelvollisen kokoinen.  Laitoin taustakankaaksi valkoista flanellia.  Väliin en laittanut mitään. Ompelin pussiin ja tikkasin sydämiä vapaalla konetikkauksella.  Kaapissa on nyt 2 nuppupeittoa toimitettavaksi jonnekin.
Eija väänsi neljä blokkia omista kankaistaan ja kokosi lapsen peiton. Sitten hän meni mökille ja löysi siellä olevista tilkkutyökirjoista parikymmentä vuotta sitten printatun opuksen, jossa oli maailmanympäri peiton ohje.  Se oli kuulemma selkeämpi kuin pikapikaa sähköpostiin kirjoittamani ohje. Kestin tämän kritiikin kuin nainen.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Tähtipeitto sai tikkaukset

Töölön Tilkkupajan Soile toi eilen kiltailtaan japanilaisen Yukon ja tikatun tähtipeittoni.  Näin peittoni ensimmäistä kertaa tikattuna ja se on aivan valloittavan ihana nyt.  Välissä on lämmin villavanu.  Valitsin tikkauslangaksi murretun keltaisen, mutta lanka ei halunnut peittooni ja väriksi vaihtui valkoinen.  Täytyy sanoa, että valkoinen sopii aivan erinomaisesti.  Lanka ei ole pätkävärjättyä, mutta valkoinen näyttää häviävän aina keltaisten palojen kohdalla.  Valkoiseen taustaan se tietysti uppoaa täysin, kun taas sinisissä paloissa tikkaus näkyy selvästi.
En olisi millään pystynyt itse tikkaamaan näin tasaisen ilmavasti.  Käsialani on erittäin tiukkaa ainakin tällä hetkellä ja kotikoneella pitkien kaarien tikkaaminen on erittäin vaikeaa.  Tikkausmallissa on köynnöksiä, kukkia, nuppuja ja lehtiä. Peitto pitää vielä kantata.  Tämä jää itselleni ja pääsee sohvalle torkkupeitoksi (jos raaskin käyttää).

Peittoni ei ollut ainoa killan show & tellissä.  Töölön tilkkupajan tikkaama amerikkalaisvärinen "Tilkkupeotto pojalle" oli myös näytillä.  Lisäksi oli runsaasti sekä valmiita että kauan keskeneräisinä olleita töitä ihasteltavana.  Myös Yuko esitteli omia töitään.  Meillä oli todella runsaasti katseltavaa ja mukavan monta jäsentä paikalla.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Tikkaamisen vauhdissa

Jotta voin harjoitella reunakaitaleen kiinnittämistä niin, että tunnen löytäneeni juuri oikean tavan viimeistellä Yhdeksän varista työni, joudun tekemään harjoitusmateriaalia.  Eli tikkaamiseksi pistää. Ai että tikkaaminen on ihanaa ja etenkin reunakaitaleen laittamiseen nähden aivan superihanaa.  Onneksi kaapissa riittää edelleenkin tikkausta vailla olevaa harjoitusmateriaalia.
Suorastaan röyhkeältä (se todella puolusti pesuettaan kun kuvasin hanhia) vaikuttava valkoposkihanhi on nyt tikattu. Ompelin taas pykäpistoin linnun reunat ennen tikkaamista. Hanhessa ei ole tikkauksia, joten se pullistelee kivasti.  Käytin tikkauspinnan jaotteluun Angela Waltersin ideaa ja täytin kunkin alueen eri tikkausmalleilla.   Huomaa, että työssä on myös "lentävät hanhet" mallilla tehtyjä tikkauksia. Tikkauslankana on valkoinen ja ihana Aurifilin puuvillalanka.  Kun lanka juoksee tuhannen metrin puolalta, niin ylälankaa ei tarvitse vaihtaa työn aikan.  Alalankaa tosin täytyi lisätä.

Pari tuntia hurahti tikkaamisessa, enkä malttanut lopettaa ennen kuin työ oli täyteen tikattu. Innoissani onnistuin jopa tikkaamaan hakaneulan peltisen kohdan läpi.  Neula tarttui hakaneulaan pysyvästi, mutta muita vahinkoja ei näytä tulleen.  Koko 40 cm x 40 cm.
Toinenkin sinitiaisapplikaatio sai tikkauksen.  Tämäkin lintu on tehty liimaharsoapplikaationa. Risareunat käsittelin siksakilla.  Tikkauskuviona on ruodoton sulkakuvio, jonka löysin Philippa Naylorin Quilting in the Limelight kirjasta (maailman kaunein tilkkutyökirja).  Sulkakuvioita olen vahvistanut moninkertaisilla varjotikkauksilla.  Tikkauslanka on sama kuin hanhessa, mutta se hukkuu beigenkirjavaan kankaaseen lähes täysin.
 Yksi reunakaitaleen kiinnityskin tuli harjoitelluksi.  Työnä on syksyllä tilkkutyökurssilla tekemäni ikkunan kuva, joka on toteutettu liimaharsoapplikaationa ja mustalla sarjakuvamaisella tikkauksella.   Ikkunan ympärille tikattu seinälaudoitus oli jo valmiiksi tehtynä.  Taas kiinnitin reunakaitaleen ensin työn taakse ja sitten käänsin eteen.  Laitoin tereeksi kolminkerroin helmilankaa  ja kaikki langat ovat eri tummuusastetta olevaa keltaruskeaa.  Kolminkertainen helmilanka kiertämättömänä oli vähän vaikeaa saada siksakin alle.  Langan päät tulee tekniikassa sujauttaa kaitaleen sisään neulan avulla. Parsinneulan silmään saa kyllä kolme lankaa samanaikaisesti, mutta siitä tulee niin paksu, että sitä ei voi vetää kankaan läpi.  Kolme erillistä korostuslankaa pitää kukin laittaa omaan parsinneulaan. Kaitale on lisäksi liian leveä näin pieneen työhön, A4.

Olen viemässä tähtipeittoni tikattavaksi Töölön tilkkupajaan.  Kun silitin vitivalkoista taustakangasta, niin silityrauta purskautti ruosteista vettä kankaalle.  Rauta on noin vuoden vanha ja olen käyttänyt sitä vain tilkkutöihin.  Ei auttanut, kuin laittaa taustakangas pesukoneeseen.  Seuraava silitys tapahtukoon sitten kuivalla raudalla ja kostutus sumutinpullon avulla. 

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Valmis sinitiainen

Halusin kokeilla Libby Lehmanin videolla esittämää tapaa reunakaitaleen kiinnittämiseen.  Pannulapun kokoiset tikkausharjoituslaput olivat hankalan pieniä, joten täytyi ottaa suurempi työ testaukseen.  Kaapissahan piisaa noita keskenräisiä.  Keksin käyttökohteen tälle liimaharsoapplikaationa tekemälleni sinitiaisen ja se pääsi viimeistelyvaiheeseen.
Olin tehnyt tiaisen fat quarterille, mutta nyt leikkasin kooksi A3.  Tein taas paljon näkymätöntä työtä eli tikkasin vapaalla konetikkauksella lehtiä työn alaosaan käyttäen pätkävärjättyä lankaa, joka väriensä puolesta hukkuu taustaan.  Yläosan vihertävä kaaritikkaus näkyy sentäs vähän paremmin.  Tiainen pullistelee, koska sitä ei ole tikattu vanun ja taustakankaan kanssa. Lisävanua siinä ei ole.

Ennen tikkausvaihetta ompelin koneella pykäpistoja tiaisen palojen ympäri ja suoralla ompeleella lisäsin viivoja siihen jäljitellen sulkien suuntaa.

Reunakaitaleeksi valitsin mustan kankaan, joka tietenkin piti ensin käyttää pesukoneessa että siitä lähti kaikki tärkit ja muut kemikaalit pois.  Huoh...

Sitten itse asiaan.  Kiinnitin kaksinkertaisen reunakaitaleen koneella työn takapuolelle. Kulmista yritin saada tilkkupoliisien vaatimat taitoskulmat.  Käänsin kaksinkertaisen kaitaleen taitossivun etupuolelle ja kiinnitin huolellisesti nuppineuloilla.  Sitten taiteilin nurkkien kanssa.  Lehmanin tekniikan hieno idea on siinä, että etupuolelle kaitaleen viereen laitetaan korostuslanka, joka näyttää tereeltä.  Tämä paksu lanka kiinnitetään siksakilla ja samaisella siksak-ompeleella kiinnittyy reunakaitaleen taitosreuna työhön.  Vähän oli vaikeuksia nurkissa, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen.  Käytin kaksinkertaista helmilankaa ja se erottuu aika mukavasti.  Tämä tekniikka on juuri se mitä olen kaivannut, jotta voin vältellä käsinompelua näillä kipeillä käsillä.

Tämän sinitiaisen olen tehnyt itse ottamastani valokuvasta ja suurentanut ja piirtänyt kaavat applikaatiota varten.

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Pikamatka koottu

Parasta pistää aurikolasit päälle, jotta pikamatkani ei häikäise liikaa. Tuli meinaan - aika värikäs.
Tämä malli on todella nopea.  Täydellinen toteutus kaitaletekniikasta.  Ensin leikataan kaitaleet ja ommellaan vierekkäin putkeen ja sitten leikataan putkesta kaitaleiden levyisiä viipaleita.  Puretaan yksi saumanpätkä aina yhden pykälän verran siirtyen ja ommellaan näin saadut rimpsut yhteen blokiksi.  Tässä on 24 blokkia (6 x 4).  Jokainen blokki on tehty kuudesta kaitaleesta.

Peittopinnan koko on 157 cm x 235 cm.  Tikkaamista en ole vielä miettinyt, koska tällä ei ole vielä kohdetta mihin menisi.  Pelkän peittopinnan säilyttäminen kaapissa vie vähemmän tilaa kuin valmiin vanulla varustetun tikatun peiton.
Jos ajattelet tehdä tällaisen, niin käytä suunnitteluun reilusti aikaa.  Tee malli ruutupaperille värikynillä.  Toteutus on niin nopeaa, että suunnitteluun jää hyvin aikaa.

Piipahdin lauantaina kädentaitomessuilla Vanhassa Satamassa.  Ostin pakkauksen kukkapäisiä nuppineuloja.  Kylläpä siellä oli väkeä ja ilma oli niin paksua että sitä olisi voinut veitsellä leikata.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Tuotepaketti tuli

Tilasin tammikuun lopussa tarjouksesta paketin, jossa oli uusin Quilting Arts TV DVD-setti, Libby Lehmanin DVD ympyröiden ompelemisesta ja kirja nimeltä Sewing Machine Secrets.  Paketti tuli eilen.  Postikuluineen tuli hinnaksi noin 50 euroa.  Olisin kuitenkin jossain vaiheessa tilannut DVD-setit.

Kirja-arvostelu
Kuvittelin saavani jotain huikeaa ompelukoneen hallintaan liittyvää.  Sain manuaalitasoisen selityksen ompelukoneista.  Kirjan tarjoamat salaisuudet ovat tasoa: "Voit irrottaa paininjalan polvinostimen kuljetuksen ajaksi".  Koska kirja kertoo koneista yleensä ei se tarjoa edes oman koneeni manuaalin tarjoamaa selontekoa ompelukoneestani.  Ei kannata hankkia.  Onneksi paketin hinnoittelu oli sellainen, että tämä tuli ilmaiseksi.
Tämän kirjan hankkimisen sijaan kannattaa lukea taas kertaalleen oman ompelukoneen manuaali ja lisätarvikeluettelot läpi.  Olen tehnyt oman koneeni manuaaliin paljon merkintöjä. Siinäkin on puutteita ja olen täydentänyt sitä mm. hakemiston ja koneen muistin käytön osalta.  Jos oman koneen manuaali on hukassa, kannattaa sitä etsiä netistä. Englanninkielisiä manuaaleja on runsaasti saatavilla.  Jos suunnittelet ompelukoneen vaihtoa, etsi kiinnostavien mallien manuaalit netistä ja tutustu niihin.

Libby Lehmanin ympyrät DVD
Uteliasuuttani halusin nähdä, onko ihailemani tilkkutaiteilija saanut ympyröiden ompelemisesta vielä jotain sellaista irti, mitä en ollut itse muuten jo selvittänyt.  Ympyröihin sinänsä ei juuri mullistavia asioita tullut ilmi, mutta tilkkutöiden kokoamiseen liittyvää tietoa tuli.  Lehman opastaa, miten kootaan ja viimeistellään maailmanluokan tilkkutyö.  Hänellä on uusi juttu reunakaitaleen kääntämisessä, juuri mitä kaipasin.  DVD:ssä ei ole tekstitystä, joten sen seuraaminen edellyttää sujuvaa puhtun englanninkielen ymmärtämistä.  DVD:n kesto on n. 1h 10 min.


Quilting Arts TV 1100-sarja
Näihin olen jäänyt koukkuun.  Kaikki sarjat ovat hankittuna. Tässä on taas katsottavaa moneksi tunniksi eli 13  puolen tunnin jaksoa.

Yleensä kun hankin uuden sarjan, katson sen kahteen kertaan läpi.  Myöhemmin katson valikoiden uudelleen tiettyjen tekniikoiden tiimoilta ja kun olen sairaana, lojun sohvalla ja katson vanhoja sarjoja uudelleen.  Aina näistä löytyy unohtuneita teknisiä ratkaisuja.  Näissä levyissä ei ole suomenkielen tekstitystä vaan englanninkielistä puhetta. 

9 varista viimeistely
Reunakantti puuttuu.  Olen hakenut tekniikkaa, jossa ei tarvitsisi ommella käsin kantin reunaa taustapuolelle.  No, tilkkukurssilla Ulla neuvoi yhden tavan, mutta Lehmanin ympyrävideolla on kiinnostavampi tapa.  Jouduin yllättävään tilanteeseen, kun Ulla-ope alkoi vaatia (ei siis ehdotella) työhöni värillistä reunusta ja reunakanttia ja sovitella siihen leveää mustapohjaista reunusta.  Krääk.  Varikset ja tikkaukset ovat työn pääosassa enkä aio pilata sitä millään kehyksillä.  Värien suhteen työ on tarkoituksellisen minimalistinen.  Melkein marssin ulos ovesta. 

Matka maailman ympäri työ
Kohta se on kasassa.  Pidin mietiskelytauon, jospa sittenkin olisin järjestänyt palat useammaksi pienemmäksi matkaksi.  Nyt kuitenkin kokoan sitä niin, että palat kiertävät yhteistä keskustaa.  Tässä työssä on sitten värejä kyllikseen.