sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Matka maailman ympäri -blokit valmiina

Nyt on valmiina 24 blokkia eli 4 x 6 kpl matka maailman ympäri (scrappy trip around the world) peittoon.  Kahta samanlaista blokkia ei ole.  Malli on helppo ja nopea.  Viikossa syntyivät kaikki blokit. Tätä oli melko hauska tehdä, mutta ei tämä varisteluille pärjää eikä vapaalle konetikkaukselle.  Tavoitteenani oli pienentää kirjavien kankaiden määrää kaapissani.
Palat ovat nuppineuloilla kiinni design-seinässäni eli ko. tarkoituksessa seinälle kiinniteytstä verhotangosta roikkuvassa flanellikankaassa.  En päässyt kuvaamaan suoraan edestä.  Valokuva paljastaa, että palat tarvitsevat vielä jonkin verran järjestelyä ennen yhteen ompelua.  Blokkien koko on n. 15" eli n. 39 cm. Peiton kooksi tulee siis noin 155 cm x 250 cm.  Mitään reunusta ei siis tarvita.

Ei näiden kankaiden käyttäminen vielä vapauttanut juurikaan tilaa kangaskaappiin :(  Nyt olen ehdottomasti päättänyt, että kirjavien kankaiden ostaminen on täydellisesti ohi minun kohdallani.  On paljon hauskempaa tehdä itse kuviot omista aiheista yksiväriselle pohjalle, kuin pusata kirjavista kankaista.

Silityslaudan päällinen
Edellinen silityslaudan päällinen oli knafti eikä tahtonut pysyä paikoillaan.  Niinpä menin kauppaan ostamaan uutta isompaa päällistä.  Hopeanharmaat päälliset olivat liian pieniä lautaani ja jouduin valitsemaan kuviollisen.  Voisiko joku selittää, miksi silityslaudan päälliset ovat järkyn kirjavia? Jos silityslaudan tarkoituksena on olla sisustuselementti, pitäisi sen jotenkin sopia muuhun sisustukseen.  Yleensä lauta on kaapissa ja usein hyvin pitkäänkin, joten kuviot menevät täysin hukkaan. Vaaleista ja ohuehkoista kankaista näkyy silityslaudan kuvio läpi.  Mietin monesti, onko tilkkukangas vielä kostea, kun näyttää tummalta ja siirtäessäni kangasta huomasin, että laudan päällinenhän siellä kummittelee.
Tämä oli parempi vaihtoehto, toisessa vaihtoehdossa oli tuijottavia naamoja.  Muuten tämän päällä on kiva silittää.  Pehmusteena oleva huopa antaa mukavamman tunnun.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kyytiä kirjaville

Tilkkutyömalli, johon voi käyttää suunnattoman määrä kirjavia kankaita, osui silmiin.  Sitä oli pakko kokeilla, koska kirjavia kankaita on kaapissani enemmän kuin pystyn hallitsemaan ja viime vuoden tilkkuiluissa käytin lähes yksinomaan valkoista, harmaata ja mustaa. Värit huutavat vuoroaan.
Kuhunkin blokkiin tarvitaan kuutta eri kangasta.  Tällä kertaa käytän tuumamittoja.  On helpompaa leikata kolmen tuuman kaitale kuin 6 tai 7 senttinen kaitale.   Leikkuualustani on kaksipuolinen eli siitä löytyvät sentit ja tuumat kääntöpuolelta.  Tuumamitoilla varustettu viivainkin minulla on ollut jo kauan.  Normaalista tilkkutyökankaasta saan yhdestä leveydestä kaksi 19-20 tumaa pitkää kaitaletta.  Tarvittava hyötypituus on 18 tuumaa, mutta aina on hyvä olla hieman leikkuuvaraa. 

Värityksessä oleellista on että vierekkäiset kaitaleet eivät saa liukua toisiinsa vaan palojen on tarkoitus selvästi erottua toisistaan ja muodostaa vinottain juokseva kuvio. Olen käyttänyt aika puhtaita värejä eikä tummia kankaita ole lainkaan.  Olen onnellinen jokaisesta kangaspalasta, jonka saan käytetyksi loppuun tällä konstilla.

Olen nyt ommellut kymmenkuntaa blokkia varten kaitaleita yhteen.  Ne silitetään ja sitten ommellaan putkiksi, joista leikataan kolmen tuuman rinkuloita.  Rinkuloissa puretaan bargellon tapaa aina yksi sauma ja kaitaleet asetetaan vierekkäin niin että vastaavat palat ovat seuraavassa kaitaleessa aina yhden pykälän korkeammalla.   Äärettömän yksinkertaista.

Useimpia värikkäitä kankaitani en ollut pessyt. Tässä on sitten pari päivää pesty ja silitetty kankaita.  Kun kankaat ovat kuivaneet, kierrän ne tilkkutyöviivottimen ympärille oikenemaan.  Silitän sitä myöten, kun tarvitsen lisää kankaita.  Jos silittäisin kaikki kankaat ennen kuin aloitan leikkaamisen, olisi into karannut kokonaan.  Teen tätä siis evoluutiomenetelmällä, leikkaan lisää kaitaleita sitä mukaa kun edelliset leikatut on käytetty. Blokeista tulee siis erilaisia täysin ilman kokonaisvaltaista värisuunnitelmaa.

Laskelmani mukaan tarvitsen 24 blokkia.  Peitolle ei ole vielä käyttösuunnitelmaa. Mahdollisesti se saa koristeekseen ympyräharpilla ommeltavia ympyröitä.  Mahdollisesti se pääsee Syyringin seuraavaan näyttelyyn. 

perjantai 15. helmikuuta 2013

Lehtiä ja kirjoja

Tilkkulehti 1/2013 tuli eilen.  Sen kannessa tervehti mukavannäköinen pingviinityö.  Siitä tuli hyvälle mielelle.  Syyringin panos lehteen oli tällä kertaa niin iso, että vähän nolottaa.  Nolottaa siksi, että joku voi saada meistä sellaisen kuvan, että kuvittelemme itsestämme liikaa ja nolottaa siksi, että meidän juttupaljoudelle ei tunnu löytyvän kilpailijoita, vaikka kuinka toivoisimme.
Olin avustanut lehteä jutulla "Kirjo ympyröitä ompelukoneella", johon olin koonnut ompelukoneen ympyräharpista saamiani kokemuksia blogia systemaattisempaan kuosiin.  "Sytykkeitä" olin saanut kasaan puolen sivun verran.  Jos sinulla hyvä lukija on ideoita sytykkeiksi Tilkkulehteen, niin laitapa minulle.  Pidän huolen, että idean alkuperä mainitaan.
Kävimme tavalliseen tapaan lehden läpi eilen kiltaillassa.  Se on kivaa ja hyödyllistä, kun saamme palautetta myös niiltä, jotka eivä kirjoita lehteen.  Lehden jutut tuntuivat tällä kertaa olevan aikaisempaa ilmavammin sivuilla.  Se näyttää kivalta.  Maija oli keksinyt Tiinan ja Soilen tilkkublokkijuttuun aivan mahtavan kuvanauhan koristamaan sivun alalaitaa. Lisää tällaista!  Turhan monesta jutusta puuttuu väliotsikot ja ne ovat raskasta luettavaa. Mutta uskon että kirjoittajat pikkuhiljaa oppivat, että juttu on lukijaa varten eikä kirjoittajaa.

Quiltling Arts no 61 tuli jo tammikuun puolella.  Sen paras juttu oli tällä kertaa juttu ryhmätyönä tehdystä iloisesta taidetilkkutyöstä ja ennen kaikkea kuvat tuosta työstä (lehden kannessa osa ko. työstä).   Muut jutut eivät tällä kertaa kolahtaneet, mutta silti aion pysyä tilaajana.
Quilters Newsletter lehden no 432 kannessa on upea paper piecingillä tehty työ.  Se muistuttaa siitä, että paperiompelu on taito, joka ei itseltäni suju - siis ainakaan vielä.
QNM:ssä on aina paljon kuvia maailmanluokan tilkkutöistä.  Hyvin harvoin teen mitään sen ohjeiden mukaan, mutta kuvia katselen ihastellen.

It's Raining Cats & Dogs kirja on jo vähän vanhempi paper piecing kirja, jonka ostin huuto.netistä. Se on juuri sitä, mitä tarvitsen paikkaamaan osaamattomuuteni paper piecing tekniikan alueella.  Siinä jopa neuvotaan omien mallien suunnittelussa.  Viimekesäinen epäonnistumiseni variksen muuntamisesta paper piecing malliksi kaihertaa yhä kovasti.
Hirsimökki kultaisessa leikkauksessa on myös jo muutaman vuoden vanha ja senkin ostin huuto.netistä.  Kokoilen näitä kotimaisia taidetilkkutyökirjoja.
Kävin Helena Vaarin Valkoinen paita näyttelyn avajaisissa Eijan kanssa Espoon kulttuurikeskuksessa.  Vaikka olen tikkaamista harjoitellut, niin omat ompelukseni ovat valovuosien päässä Helena Vaarin teoksista. Vaatimattomasti hän kuvaili parsivansa ompelukoneella. Töiden aiheet ovat usein muotikuvaajien ottamia valokuvia, joista hän sitten tekee omat taideteoksensa.  Näyttely on auki 24.2. asti.  Sinne kannattaa tilkkutöistä ja tikkauksista kiinnostuneiden suunnata.

Sirpa Mettäsellä on meneillään näyttely Villan lämpö, sametin pehmeys Kuhmoisten kirjastossa.  Näin talvikeleillä en taida viitsiä lähteä ajamaan sinne. 8.2.-2.3.2013   Avoinna: ma, ke, pe 12-19, ti ja to 10-16, la 10-15.



perjantai 8. helmikuuta 2013

Kokonaan tikattu

Yhdeksän varista saivat nyt viimeisetkin koristetikkaukset. Tässähän ei enää ole kyse tikkauksista, jotka pitävät vanun paikoillaan vaan koristetikkauksesta.
Olen selannut koko joukon kirjoja, videoita ja nettisivuja löytääkseni erilaisen vaikutelman antavia tikkaustyylejä.  Valitsin vain sellaisia, joista syntyi vaihteleva pintakuvio.  Varikset ovat tämän työn lähtökohta enkä siksi käyttänyt selkeästi esittäviä tikkausmalleja.  Tikkaukset menivät aika överksi eikä moni katsoja ymmärrä, että ne on tehty täysin käsin ohjaamalla. Yksi katsoja ihasteli, kuinka kauniita ommelmalleja koneestani löytyykään :(

Sumutin työhön vettä ja siniset vesiliukoiset merkkaukset näyttivät häviävän.  Täytyy vielä tarkistaa, kun pinta kuivaa.  Tikkauksen valmistuttua huomasin tumman langanpätkän tikkauksen ja vanun välissä.  Nyt täytyy miettiä pari päivää, mikä olisi paras konsti saada langanpätä pois. Hivuttaudunko siihen edestä vai takaa vai sivusta irrottamalla vähän sen vieressä olevaa applikoitua varista ja tekemällä reiän sen alle ja koukkimalla pitsinvirkkuukoukulla ja sitten ompelemalla paikka piiloon.

Reunakaitaleet ja nimilappu puuttuvat.  Nimilappu olisi tietysti pitänyt tehdä etukäteen ja tikata kiinni samalla, kun tikkasin työtä, mutta taaskaan ei niin käynyt.  Seuraava työ kannattaisi ilmeisesti aloittaa nimilapusta, jotta se olisi ajoissa valmist.

Tässä tämä aherrus nyt sitten on.  Ensimmäinen varis (keskellä) syntyi kesäkuun 2012 alussa inspiraatiosta tehdä jotain vapaalla konekirjonnalla ja sitten lähdin tekemään samasta tyypistä usealla eri tekniikalla. Kaksi kokeilua epäonnistui, mutta silti toisen tulos pääsi mukaan (alarivi keskellä).

torstai 7. helmikuuta 2013

Puoliksi tikattu

Tätä ei varmaan usko kukaan, mutta Yhdeksän varista -tilkkutyöni on nyt puoliksi tikattu.  Jaottelin työn pinnan taivutettavan viivaimen avulla ensin yhdeksään osaan ja sitten pienempiin osiin.  Tikkasin kaksi vierekkäistä ommelta erottamaan osia toisistaan.  Ja sitten pääsin täyttämään näitä pienempiä alueita erilaisilla vapaan konetikkauksen kuvioilla.
Tikkauslankana on valkoinen Aurifil-puuvillalanka sekä ylä- että alalankana (kiitos Soile).  Se kulkee koneessa ihanasti, joten voin keskittyä tikkauskuvioiden muotoiluun.  Työn koko on noin 90 cm x 90 cm, joten sitä mahtuu pyörittämään kotiompelukoneessa.  Vanuna on puuvillavanu ja kangas on valkoista puuvillakangasta.
Tikkasin varisten ympäriltä kertaalleen valkoisella.  Variksiin ei tule juurikaan tikkausta, koska se peittäisi eri tekniikat, mutta muutaman mustan viivan varmaan ompelen, kun muut tikkaukset on tehty. Klikkaamalla työn kuvaa, näet sen suurempana.
Varikset olen siis tehnyt itseotetun valokuvan mukaan käyttäen erilaisia ompelu- ja maalaustekniikoita.  Ompelutekniikoiden valintaperusteena oli se, että käsinompelua en tee, koska se sattuu niin himputisti.  Täytyy myöntää, että noiden konetikkausten tekeminenkin tuntuu särkynä käsissä aikalailla.

Vetoketjupussukka valmistui

Syksyllä aloittamani vetoketjupussukka on nyt valmis.  En ollut koskaan ennen tehnyt pussukkaa eikä ollut muuta ohjetta kuin mitä open päästä kulloinkin sain neuvoja.  Eilen hän sitten ehti näyttämään ja nuppineulottamaan vetoketjun toisen puolen ja sain sen ommelluksi kasaan.  Tämäkin käsityö lähti syntymään aloittamastani ympyröiden ompelukokeilusta.  Kun etenee yhden tekniikan innottamana on aina odotettavissa, että joku liittyvä tekniikka voi tuottaa vaikeuksia.
Pussukan kangas on ns. jokamiehen lakanakangasta, jota ostin joskus 90-luvulla muistaakseni 10 metriä kerralla.  Pussukan leveys on 33 cm ja korkeus 18 cm.  Vetoketju on pisin kotoa löytynyt vaalea vetoketju. Kaikki mitat ovat siis sattumasta johtuvia ;-)


lauantai 2. helmikuuta 2013

Edistymistä havaittavissa

Vein viikolla työväenopistoon mukanani yhdeksän varista työni tarkoituksena koota sen kerrokset isolla pöydällä. Valitettavasti toinen tilkkuilija oli jo levittänyt oman työnsä siihen ja piti koko kurssin ajan pöytää varattuna.  Vähän kirveli, kun en mitenkään halunnut levittää valkoista työtä lattialle. Kotona ei ole tarpeeksi isoa pöytää. Tänään sitten keksin kokeilla asettaa silityslaudan tyttären huoneen työpöydän jatkoksi. Ja kas, lauta asettui juuri oikean korkuiseksi ja sain riittävän työtilan eikä tarvinnut kyyristellä lattialle.
Kerrokset on nyt koottu hakaneuloilla ja sitten tarvitaan aimo annos rohkeutta alkaa tikata työtä.

Tikkaamista olen harjoitelut taas monella harjoitustilkulla.  Kukkuloista tuli ihan kivoja.
 Kiekuroiden tikkaaminen ei tuntunut hyvältä, joten vaihdoin paisley-kuvioon.
 Lehtien tikkaaminen on oikein kivaa.
 Teräväkärkinen stippling näyttää tältä. Ei pöhkömpää.
Huomasin, että tein aikaisempaa pulleampia tikkauksia. Vilkaisu ylälangan kireyteen kertoi syyn. Näissä tilkuissa oli ylälanka aika kireänä eli 5:n kohdalla. Oikeastaan tykkään kovasti tästä vaikutelmasta.

Kun en opistolla päässyt kokoamaan varistyötä, niin ompelin kokeeksi opettajan neuvomia kolmiuloitteisia paloja.  Näitä olen pitkään halunnut osata tehdä ja nyt juju selvisi.  Ei todellakaan monimutkaista, mutta seuraavalla kerralla taidan merkata vajaat saumat, jotta niistä tulee varmasti saman mittaisia.  Nyt työ vetää vähän (=selvästi).
Taas on ongelmana, mitä tästä tekisi.  Vai jättäisinkö sittenkin ihan mallitilkuksi, että voin tarkastella, kun joskus tulevaisuudessa käytän tätä tekniikkaa johonkin varsinaiseen työhön.