maanantai 30. joulukuuta 2013

Virkattu peitto

Huomasin, että kirjomani ympyräblokit taitavat muistuttaa vuosia sitten virkkaamaani villalankaista peittoa. Aloitin virkkaamisen koululaisena.  Välillä oli vuosia, että en koskenut virkkuuseen, mutta sain peiton valmiiksi, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin.
Paljon eri värejä ja mustat reunat tekevät näistä töistä toisiaan muistuttavat. Peitto on tallella kaapissani.  Se oli välillä autossa varapeittona, mutta nyt siellä on samalla mallilla tehty valkoinen peitto.

Tilkunviilaaja on laatinut taas kerran erittäin näyttävät listat valmiiksi saamistaan ompelu-/tilkkutöistä.  Minun listani ovat huomattavasti vaatimattomammat Tilkkupeittoja ja Tilkkutöitä.  Onnistuin myös kuvaamaan joitakin stadissa visiitillä käyneitä petolintuja ja muutaman muunkin siivekkään. Muita blogin kannalta merkittäviä juttuja en tainut saada aikaan.

Lisäsin jossain vaiheessa kilpailutyöni postaukseen linkin, jossa lukija voi koota tanssivat puluset palapelinä.  Linkki on nyt myös edellisessä lauseessa. Rattoisia hetkiä pulujen parissa. Nokkela lukija selvittää, miten pystyy tekemään omista töistään palapelin.  Kerron ohjeen joskus myöhemmin. 

Päivä pitenee
Eilen oli se päivä, jolloin Helsingin horisontin mukaan päivä alkoi pidetä myös aamusta. Auringon nousu (siis jossain paksun pilvipeiton takana) oli minuutin aikaisempi kuin toissapäivänä.  Illasta auringon lasku on siirtynyt jo 10 minuuttia myöhäisemmäksi aikaisimmasta laskustaan. Valoisaa kohti ollaan siis menossa, mutta hidastahan tämä muutos on. 

Tänään aurinko tuli esiin puolen päivän aikoihin. Kävin katsastamassa lintuja. Seurasaaressa oli taas paljon turisteja, puhuivat itäisiä kieliä.  Vaikka lintujen ruokkiminen on kiellettyä, oli hauskaa seurata kun kanadanhanhet ottivat leipäpaloja lapsilta kädestä.  Isokoskelot olivat ainoita harvinaisempia lintuja.  Eilen meressä oli jotain vesilintuparvia, mutta oli liian hämärää niiden tunnistamiseksi.
Toinen isokoskelo on saanut mukavan kokoisen kalan.  Molemmat koskelot ovat uroksia.  Eilen näin myös naaraan.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua

Oikein rauhallista joulua kaikille tilkkutöiden harrastajille ja myös satunnaisista syistä tähän blogiini eksyneille.  Tuon kranssin olen kuvannut yhdessä suosikkipaikoistani eli Seurasaaren sillalla. 

Oma ompelukoneeni on nyt ollut noin viikon hupun alla. Joulun jälkeen sitten taas se pääsee hommiin.  Toisaalta olisi taas aika huolehtia Tilkkulehden avustamisesta.  Katsotaan, mitä syntyy.

Blogini täytti kaksi vuotta nyt joulukuussa.  Vuosipäivä vilahti huomaamatta ohi,  On ollut ihanaa saada kannustavia kommentteja ja huomata että blogia seuraa moni tilkkuilija, vaikka olen lipsahtanut perinteisestä tilkkuilusta kokeileville sivupoluille. 
Joulukuussa oli pakkaspäiväkin ja silloin kyhmyjoutsenet ja kanadanhanhet joutuivat toimimaan jäänsärkijöinä Seurasaaren rannoilla.  Joutsenten poikaset tulevat lentokykyisiksi kovin hitaasti ja siksi tämäkin joutsenperhe joutui etenemään uimalla vielä joulukuun puolivälissä.  Viime päivien lämpimistä säistä johtuen ne saavat nyt uida avovedessä.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Mitä kukin näkee

Vein ympyräblokkini eilen Syyringin kokoukseen ja esittelin ne show & tell -osuudessa pöydälle levitettynä.  Uskomatonta, miten eri tavoilla katselijat näkivät palat.  Yksi näki linnunradan, toiden rekipeiton, kolmas jotain orientaalia ja neljäs lautasia.  Tuli todellakin selville, että kauneus on katsojan silmissä.  Jos paikalla olisi ollut joku psykologi, hän olisi varmaan voinut päätellä paljonkin katsojien sielunelämästä.  Tosi hauskaa.
Blokkeja on valmistunut 30.  Olen yrittänyt tehdä niitä nyt niin, että vain yhtä väriä eri sävyissä ja vaaleusasteissa esiintyy blokissa.  Vaaleat ompelulangat näyttävät muuttuvan pelkiksi vaaleiksi menettäen itse värin, kun ne laittaa tummista langoista ommeltujen kuviokierrosten väliin mustalle pohjalle.  Tummimmat langat eivät  erotu lainkaan mustasta taustasta, ellei valo satu täydellisesti. 

Pitäisi keksiä, mitä olen oikeasti tekemässä.  Kun blokin koko on 20 cm x 20 cm, niin kokonaiseen peittoon tarvitaan vielä aika liuta.  Mietin, miltä työ näyttäisi, jos laittaisin keskelle isomman blokin, jossa olisi joku trapuntokuvio.  Mustassa kankaassa trapunto voi tosin muuttua näkymättömäksi.  Silti näitä on aivan valtavan hauskaa ja rentoa tehdä.  Vaihdan langan värin joka kierroksella ja samoin vaihdan kuvion.  Nyt ompelen kuviokortin taustalta kuvoita valiten aina yhden sarakkeen kuviot. Sarakkeessa on sopivasti 6 kuviota ja ympyrään tulee 6 kierrosta.  Kun etenen systemaattisesti, ei sama kuvio toistu liian usein ja kaikki kuviot pääsevät käyttöön.  Ympyrät syntyvät ympyräharppi nimisen lisälaitteen avulla.  Se pakottaa ompeleen kiertämään kehää.

Saimme nähdä omin silmin Marlen joulukalenterin ihanat ja hauskat esineet.  Varsinkin Haisuli-pussukka herätti hilpeyttä ja arvoitukseksi jäi olivatko pullot avattuja vai avaamattomia.  Yhdellä kiltalaisella oli esitellä uudella ompelukoneellaan tekemänsä ensimmäinen BSR-tikkaus. Toinen oli tehnyt ihania pieniä kasseja pienille sukulaisilleen.  Vaihdoimme kankaita, kirjoja ja lehtiä.  Tämä vapaa kaupankäyntiosuus on aina mukava ohjelmanumero, jossa kangas johon on itse kyllästynyt, pääsee eteenpäin urallaan.

P.S. asensin juuri kämmentietokoneelleni Berninan sovelluksen, jolla näen, mitä millakin tarvikkeella tehdään ja voin pitää kirjaa omistamistani jaloista ja tarvikkeista tai tehdä toivelistan. Ihan oikeasti tällainen sovellus on olemassa ja toimii. Voit ladata sen omalle mobiililaitteellesi The Quilt Show:n sivuilla olevasta linkistä


lauantai 7. joulukuuta 2013

Sinisiä pussukoita

Tikkasin itsenäisyypäivän alla kaksi pussukka-aihiota.  Kankaaksi valitsin yksivärisen sinisen kankaan, tuollaista Suomen lipun sinistä itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ei ollut taaskaan tarvis saada pussukoita, vaan halu tikata jotain.  Leveyden määräsi kangaspalan leveys ja korkeudeksi tein suurin piirtein saman verran kuin leveys on.   Väissä on 100 % puuvillavanua ja sisäpuoli on samaa kangasta.

Ensimmäiseen tikkasin keltaisella Aurifilin puuvillalangalla ns. höyhenkuvioita, vaikka suomalaisen silmään nuo näyttävät pikemminkin pihlajanlehdiltä.  Samaa kuviota on molemmilla puolilla ja pohjassa on paisley-kuviota.  Tänään kävin ostamassa pusseihin 30 cm pitkät vetoketjut ja ompelinkin ne paikoilleen.
Pussukassa ei ole vuoria, sillä kaunis tikkaus saa näkyä sisäpuolellakin.  Pohja on tehty niin, että pussukka seisoo tukevasti pystyssä. Tässä voi säilyttää vaikka kudinta.  Pussukan nimi on "Keltaiset lehdet".

Toiseen pussukkaan halusin jotain muuta.  Kävin läpi kuviomappiani ja sieltä löytyi kaksi valmista freezer paperikaavaa pupuja varten.  Kaavat ovat syntyneet, kun olen leikannut sabluunoja paintstikeillä maalaamista varten.  Silitin ne kevyesti kankaalle ja tikkasin niiden ympäri.  Tikkaamisen jälkeen irroitin paperit. Toinen lähti kevyesti irti, mutta toinen oli tiukemmassa. Nyt mietin, kiinnitinkö toista liian kauan silitysraudalla, vai johtuiko ero siitä että käytin kahta eri paperilaatua.
Pussukan rajat piirsin reilusti liitukynällä.  Liitu lähtee suurimmaksi osaksi pois tikkaamisen aikana ja osittain merkinnät jäävät saumanvaroihin.  Sininen vesiliukoinen muste ei ole oikea ratkaisu tähän kankaaseen.
Tikkauslankana käytin vaalean harmaata Mölnlycken puuvillalankaa.  Tähän pussukkaan tein lehtien ympärille varjostukset.  Pussukan nimi on "Pupu piilossa".  Koska se on piilossa, en tehnyt siihen yksityiskohtia, kuten silmää.  Pupun mallina on meidän pihan city-kani, jonka onnistuin kuvaamaan joku vuosi sitten.


keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ritvan näyttely jatkuu vielä

Ritva Ljungqvistin tilkkutöitä on ollut esillä Vantaan Sinellissä syyskuusta asti. Näyttely on myyntinäyttely ja auki vielä 15.1.2014 asti.  Sinelli löytyy Varistosta Martinkyläntie 63:sta. Sinelli on askartelutarvikkeita myyvä kauppa, tosin sieltä löytyy jonkin verran tilkkuiluun liittyviä artikkeleita kuten leikkuumattoja ja leikkausvälineitä ja pieni valikoima kankaitakin on siellä.
Ritva Ljungqvistin tilkkutyö, jonka kuvasin näyttelyssä
Ritva on kuulunut Syyrinkiin sen alusta lähtien eli parikymmentä vuotta.  Ritva on opiskellut tilkkuilun ulkomaisista kirjoista ja lehdistä.  Hän on pitänyt Syyringille monenlaisia kursseja ja opetti Arbiksessakin 90-luvulla.  Kuten kuvasta näkyy, hallitsee hän erinomaisesti valoisuuden käsittelemisen.

Tilkkuyhdistyksen www.finnquilt.fi sivusto on uusiutunut.   Tilkkuyhdistyksen hallitus otti käyttöön julkaisujärjestelmän ja nyt hallituksen jäsenet ylläpitävät sivustoa ilman erillistä ylläpitäjää.  Hieno harppaus viestinnässä.  Osallistuin projektiin tekemällä puheenjohtajalle listan asioista, joita voisi olla siellä.  Hallitus täydensi ja muokkasi listaani ja nyt yhdistyksen säännöt ja moni muu asia, jotka ennen oli piilotettu ns. kiltakansioon ovat luettavissa.  Hienoa avoimuutta.  Kestänee jonkin aikaa ennen kuin ehtivät päivittää kuvia galleriaan, mutta nyt on väline, jolla ajankohtaiset asiat saadaan ripeästi tiedotettua. 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Jäin kiertämään ympyrää

Ympyröiden ompeleminen on niin meditatiivista puuhaa, että jäin ompelemaan niitä.  Hommaan tuli keskeytys, kun poisrevittävä kirjonnan tukimateriaali loppui.
Aiemmin valmistuneiden seitsemän blokin lisäksi sain ommelluksi yhdeksän uutta blokkia.  Nämä ilmoittavat että niiden olemassaolon tarkoitus on muodostaa Yön kuningatar-niminen tilkkupeitto. 

Valmistumisajasta ne eivät onneksi ole toistaiseksi asettaneet paineita.  Ommelkuvioiden valinnassa otin taktiikaksi valita ompeleita mallikortin loppupäästä sovittaen kuitenkin aina edelliseen sopivaksi ja valitsin langankin vähän ommelkuvion mukaan.  Aika outoja ommelkuvioita on tullut vastaan, mutta kokonaisuushan on loppujen lopuksi tärkein.  Oranssissa ympyrässä jouduin käyttämään kirjailu- ja tikkauslankoja, kun oranssi lankavalikoimani oli muuten kovin köyhä.  No 30 tikkauslanka on vähän turhan paksua tähän hommaan.

Pöllömpi juttu
Kävin häikäisevässä joulukuisessa auringonpaisteessa kävelyllä Sibeliuspuistossa.  Siellä näin kolme pitkin objektiivein varustautunutta lintubongaria tähyämässä johonkin ylös.  Kysyin, mitä siellä on ja vastaus oli "Pöllö".  Onneksi äänensävy oli niin kohtelias, että en loukkaantutunut ;D .  Tosiaan puun oksalla istui pöllö, josta sain omalla kamerallani pari kelvollista kuvaa.  Herrat tarkensivat sen olevan hiiripöllö.
Patsaita
Sibelius-monumentti kiilteli joulukuun ensimmäisen päivän häikäisevässä auringonpaisteessa.  Turisteja oli todella vähän, joten sain kuvata rauhassa.
Ilmatar ja sotka -niminen patsas on Sibeliuspuiston toisella puolella.  Aurinko oli niin hankalassa kulmassa, että kuvaaminen oli vaikeaa, mutta sain kuitenkin kuvan myös tästä vähemmän tunnetusta patsaasta.
Veistoksen on tehnyt Aarre Aaltonen voitettuaan Kalevala-aiheisen veistoskilpailun.  Maailmahan on siis syntynyt sotkan munasta Kalevalan mukaan.  Teos on paljastettu vuonna 1946.

torstai 28. marraskuuta 2013

Uusia ympyröitä

Ompelin / kirjoin kolme ympyräblokkia lisää.  Homma on helppoa ympyräharpin avulla.
Lankoina käytin taas kaikenlaisia, mitä löytyy.  Yritän edelleen kuluttaa puolanloppuja pois tilaa viemästä.  Jotkut keinokuitulangat kiiltävät hienosti.  Blokkeja on nyt 7 kpl.  Niistä ei vielä ainakaan peittoa saa. Noista kolmesta blokista tuli nyt kuvassa aika hassun naaman näköinen, jossa on silmät ja suu pyöreänä:)

Ompeleiden valinta oli välillä vaikeaa. Yritän käyttää mahdollisimman monta erilaista kuviota.  Olen huomannut että kuvioilla on kolme erilaista ilmentymistapaa 1) mallikortilla esitetty kuvio 2) koneen näytöllä näkyvä kuvio ja lopuksi 3) ommeltu kuvio.  Viimeinen vaihtoehto on se mitä tavoittelen, mutta aika usein se on kovin erilainen sitä esittävistä kuvista.

Ommelkortit
Niinpä lähdin ottamaan selvää, mitä ompeleita koneessani on.  Mallikortilla on 180 erilaista ommelta mielivaltaisessa järjestyksessä.  Tai siis ovathan ne numerojärjestyksessä ja hyötypistot ja napinlävet ovat peräkkäin.  Kaikki muu on sitten umpimähkäistä.  Manuaalin mukaan ne eivät myöskään täsmää rinnakkaismalleihin.  Logiikkaa en ole keksinyt.  Kesken leveiden koristeiden on mm. kapean kapea siksak, joka esiintyy jo hyötyompeleiden joukossa.  Onneksi osa kuvioita on ommeltuna huomattavasti upeamman näköisiä kuin mallikortilla ja näytöllä.
Olen nyt ommellut kuusi sarjaa ommelmalleja koetilkuille.  Napinläpiä en viitsinyt ommella.  Jos jossain elämänvaiheessa aion ommella napinläven, niin teen kokeiluni silloin.  Kahdella edellisellä ompelukoneellani en ommellut yhtään napinläpeä, joten saattaa mennä vuosia ennen kuin tehtävä tulee vastaan.  Ompelin ompeleen ensin koneen tarjoamalla oletusarvolla.  Sitten muuttelin pistonpituutta ja leveyttä.  Suurimmassa osassa ompeleita oletusarvot ovat aivan passelit, mikä on todella hieno juttu.  Näitä koeompeleita tehdessä käytin aika monta rullaa tyhjäksi.  Tässä kun ei ole väliä, vaikka kesken ompeleen joutuisin vaihtamaan toisen ylälangan loppuneen tilalle.

Jokaisen ompeleen alkuun merkitsin ompeleen numeron ja sen vasemmalle puolelle käyttämäni piston pituudet ja leveydet.  

Joo, melkoisen mekaanista hommaa.  Mutta uskon noista malleista olevan apua vastaisuudessa.  Ja tutustunhan koneeseeni todella hyvin.  Koetilkkujen taustalla on silitettävä tukimateriaali.  Silitettävä materiaali saa jäädä tukemaan näitä ommelkortteja.  Todennäköisesti kiinnitän aina kaksi korttia yhteen selätysten ja kokoan kirjaksi.

Annoin sisarelleni kopion kirjoittamastani vapaan konetikkauksen ohjeesta.  Hänkin joutui kaivamaan koneensa manuaalin  esille, että löysi mistä alasyöttäjän saa lasketuksi pois päältä.  Hän on kuitenkin tehnyt valtavasti vaatteita ompelukoneellaan ja osaa ne niksit. Kuinka moni meistä todella tuntee ompelukoneensa ominaisuudet laidasta laitaan?

Työväenopisto jäi 1,5 kuukauden talvilomalle.  Vaikka olen tehnyt niitä näitä enkä opettajan määräämiä töitä, niin on ollut hienoa kun voi kyselle osaavalta opelta neuvoja ja ratkaisuehdotuksia.


tiistai 19. marraskuuta 2013

Sydän ja renkaita

Taas iski tarve tikata, mutta ei ollut sopivaa kohdetta.  Isomman kohteen suunnittelu olisi kestänyt liian kauan, niinpä otin kaapista vaihteeksi mustan kangaspalan ja leikkasin siitä tikkaamiseen sopivat palat.  Edessä ja takana on samaa kangasta ja välissä valkoinen puuvillavanu.
Piirsin paperille sydämen ja leikkasin kahtia ja käytin puoliskoja kaavoina.  Idea sydämeen tuli Sharon Schamberin videoiden katsomisesta (videot ovat katsottavissa 15.12.2013 asti).  Tämä ei ole yhtä täynnä kaikenlaista piperrystä kuin hänen tekemänsä.  Reunat vedin muutamaan kertaan siksakilla.  Nyt ei ollut inspiraatiota kantata työtä.  Mikä tämä kappale on?  Jaa-a, sasse.

Mustasta kangaspalasta riitti vielä neljään ympyräkirjontatilkkuun.  Kulutin taas langanjämiä.  Langan menekkiä on aika vaikeaa arvata enkä siksi saanut tyhjennetyksi rullia siihen tahtiin kuin olisin toivonut.  Langat ovat pääsääntöisesti äidiltäni vaateompeluprojekteista jääneitä lankoja.  Ei mitään huippukirjontalankoja, mutta kivaa jälkeä noillakin saa. 
Kun lankarullassa lukee Made in West Germany, on jo aika käyttää se johonkin. Tällaisessa työssä lanka ei joudu rasitukselle eikä kulumiselle alttiiksi, joten haurastuva lankakin kestää.  Viisaat sanovat, että ompelulangat haurastuvat iän myötä.  En ole huomannus sitä itse ja valikoimissani on 50 vuotta vanhoja rulliakin mm. no 80 aluslankaa, jonka äiti taisi hankkia 50-luvulla.  Hyvin se toimii vieläkin. 
Paloja on nyt neljä.  Mitä niistä tulee, jää nähtäväksi.  Taustalla on vielä jäljellä poisrevittävä kovikekangas siltä varalta, että haluaisin lisätä jotain noihin.  Moni ommelkuvio yllätti iloisesti. Kortilla olevista kuvista on hankala nähdä, millaista jälkeä todella tulee.  Kun ompelee kaksi vaisua kuviota rinnakkain, niiden yhdistelmä onkin näyttävä.  Pääsääntöisesti käytin valmistajan oletusarvoja leveydeksi ja piston pituudeksi, mutta parissa piston pituuden kasvattaminen antoi paremman lopputuloksen.  Ensimmäinen ympyrä on harpin sallima mininimi, sitten lisäsin aina kaksi pykälää seuraavaan ympyrään.

Ympyräharpin nuppi, se peijooni, lähti taas karkuteille eikä suostu tulemaan esille.  Kokeilin piikkiin pinssin nipistettävää taustakappaletta. Halleluja, sehän toimii paljon paremmin kuin alkuperäinen väritön ja karkaileva silikoninuppi.  Se pysyy paikoillaan, vaikka käsi osuisi siihen.


torstai 14. marraskuuta 2013

Tilkkutanssit ja pussukka

Tilkkutyöni "Tanssitaanko Pulunen" ei sijoittunut Tilkkuyhdistyksen kilpailussa.  Tuomaristo ei pitänyt ainakaan värityksestä eikä ilmeisesti ymmärtänyt huumoriani.  Teknistä toteutusta ja tikkauksia kehuttiin. Tuomarien arviot olivat ristiriitaisia, siis heidän tekstinä antamat lausunnot ja rastitukset eivät edes täsmänneet.   Reunuksista (vai boordista?) ei pidetty ja tosiaan Lea oli jo käskenyt purkamaan kanttauksen ja tekemään uudestaan, mutta aika ei riittänyt. 
Se, että työ ei sijoittunut palkinnoille oli tietysti pettymys, mutta karvainta oli se että kilpailusihteerin mielestä minulle ei edes kannattanut ilmoittaa sitä että työ ei sijoittunut eikä sitä että Tilkkulehdessä olisi kilpailun tulokset kaikkien nähtävissä.  Kirje, jonka sain oli täynnä toisarvoista löpinää. Ydinviesti puuttui kokonaan.  Sain siis vasta lehdestä  varmistuksen ettei työ sijoittunut. Ensikertalaisen kilpailijan olisi varmaan pitänyt ymmärtää että kun ei sanota että olisi palkinto tulossa niin sitten ei ole.

Pitkällisen miettimisen jälkeen latoin nyt kuvan näkyviin, koska tänään on Syyringin kokous eivätkä kiltalaiset ole nähneet työtäni.

Lisätty 15.11.13: Nyt voit koota itse  100 palan palapelinä tanssivat pulut.

Töiden työstäminen valmiiksi jatkuu.
Kesällä tikkaamani pussukan aihio muuttui eilen pussukaksi.  Sensei Ulla sai taas neuvoa kädestä pitäen pussukan teon.  Koska olin ostanut vetoketjun tikkaamani kappaleen pidemmän sivun mukaan eli 30 senttisen ja vetoketjun paikka oli lyhyemmällä sivulla, niin jouduin jatkamaan sivuja vetoketjuun sopivaksi.
Tikkaamisen esittelin jo aiemmin blogissani BSR-tikkauksia.  Oli hupaisaa, kun yksi tilkkutyökurssilainen näki työn kädessäni ja tunnisti sen Tilkkulehdessä olleeksi tikkaustyöksi. Maija Syyringistä oli tuonut uuden Tilkkulehden kurssilaisten nähtäväksi.  Pussukassa ei ole vuoria.  Sensei Ulla oli sitä mieltä, että kaunista tikkausta ei kannata peittää.  Niinpä sisäpuoli on samaa kangasta kuin päällipuoli ja tikkauslankakin on sama keltainen.

Tilkkulehdessä oli tällä kertaa mm. juttuni BSR:stä (Bernina Stitch Regulator).  Olen pitänyt kirjaa Syyringin Tilkkulehdelle toimittamista jutuista ja näköjään olen tänä vuonna avustanut lehteä neljällätoista jutulla.  Hauskasti Tilkunviilaaja on avustanut täsmälleen samalla määrällä juttuja. Emme tietääkseni kilapaile juttujen määrässä toisiamme vastaan vaan teemme sen hyvässä yhteishengessä, jotta lehti palvelisi paremmin lukijakuntaa ja muut lähtisivät kilpailemaan kanssamme juttujen laadussa ja määrässä.  Noin puolet Tilkkuyhdistyksen jäsenistä on kiltoihin kuulumattomia eli ns. lehden tilaajia.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Viimeistelykone

Meille tilkkuilijoille on kehitetty monenmoista apuvälinettä viimeisen 20 vuoden kuluessa. Tästä harrastuksesta on tullut suuri teollisuuden ala.  Kaikki apuvälineet auttavat tilkkutöiden kivoissa työvaiheissa.  Mutta hankalimpaan ja tylsimpään vaiheeseen ei ole olemassa mitään erityistä.  Reunakaitaleiden suhteen on edelleen vallalla olettamus, että ne täytyy kääntää nurjalle ja kiinnittää itkien ja käsin ommellen huomaamattomin pistoin. 

Olen alkanut miettiä, millainen voisi olla viimeistelykone.  Sen pitäisi olla pienikokoinen ja sen pitäisi osata hoitaa tilkkutyön reunakaitaleen ja ripustuskujien teko ja kiinnittäminen tyylikkäästi.  Nimilapun teko ja kiinnittäminen kuuluisivat myös siihen.  Samoin se voisi myös tehdä tilkkutyöhön sellaiset piilomerkinnät tekijästään, joita ei pystyisi poistamaan rikkomatta koko työtä. 

Sellaista konetta mietiskellen kiinnitin tiklityöhön ripustuskujan.  Reunakaitale ja nimilappu olivat kiinnittyneet työhön jo aiemmin.
Kaksinkertaisen reunakaitaleen kiinnitin koneella ensin takaa ja sitten edestä.  Olen selvästi edistynyt reunakaitaleen päiden yhdistämisessä.  Ripustuskujan ompeleminen käsin sattui, mutta nyt minulla ei ole enää yhtään valmiiksi tikattua työtä, joka odottaisi näiden tylsien työvaiheiden tekoa.  Hurraa!

Keskeneräisiä töitä ovat ainakin
1) Pikamatka maailman ympäri peiton kokoaminen ja tikkaaminen (sopivaa kohdetta ei ole vielä löytynyt, joten tällä ei ole kiirettä)
2) Viime syksynä tilkkutyökurssilla aloitettu hain hammas-kassi
3) Viime talvena tilkkutyökurssilla aloitettu viuhkakassi
4) Kompassityö lentävine hanhineen.  Tällekään ei ole löytynyt sopivaa käyttötapaa, joten sen jatkaminen ei ole mielekästä.  Teknisenä harjoituksena tämä oli oikein kiva, mutta tästä tuli vähän suurikokoinen.
5) Tikattu pussukan aihio
6) Kolme paneelia liimaharsoapplikaatiohanhia.  Lintutauluja on jo niin paljon, että näistä pitäisi tehdä jotain muuta. Pohjakangasta olisi riittävästi peittoon, mutta en tiedä, kuka haluaisi valkoposkihanhen kuvia täynnä olevan peiton.
7) Hirsimökkipeiton palat.  Tämä taitaa kuulua kategoriaan "kaikkia tilkkutöitä ei kannata tehdä valmiiksi"
8) Vielä vanhempia koetilkkuja, joista aika on ajanut ohi

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Valmis rva Punis

Täysin valmiiksi tehtyjen tilkkutöiden määrä kasvaa kohisten.  Nyt ompelin ripustuskujan naaraspunatulkkutyöhön.  Punatulkku perustuu sisareni ottamaan valokuvaan ja linnun kuvan toteutin liimaharsoapplikaationa.
Vaikka olen viimeistellyt muutaman tilkkutyön viime päivinä, niin suunnitteluseinälläni on edelleen joukko keskeneräisiä töitä.  Täytynee taas ottaa mukaan tilkkutyökurssille jotain seinällä roikkuvista ja viimeistellä.

Jotta toden teolla alkaisin suunnitella suomalaisbrittiläisen kangasvaihdon työtäni, niin täytyy saada seinältä lisää töitä pois.  Minulla on ajatus, mutta en ole piirtänyt sitä vielä paperille.  Työn mitat koen haasteellisina. Leveys on 40 cm ja korkeus on 80 cm.  Mahdolliset tekniset kokeilut täytyy ensin tehdä jostain muusta materiaalista kuin briteistä saamistani.
Mukava britti, joka sai lähettämäni kankaat otti yhteyden sähköpostilla.  Hänelle Marimekko ja Kangastus olivat täysin tuntemattomia valmistajia.  Valistin häntä.  Kankaat alkoivat hänestä tuntua mielenkiintoisemmilta, kun hän sai taustatietoja.  Hänelläkin on blogi ja hän on tehnyt samalla mallilla paperiompelukompassin, jota kiertävät lentävät hanhet, kuin itsekin tein viime keväänä.  En ole vielä saanut lähetetyksi korttia henkilölle, jonka kankaat päätyivät minulle.  Tavallisen kirjeen kirjoittaminen vaatii paljon enemmän puhtia kuin sähköpostin kirjoittaminen, tämä siitä huolimatta että postiin on muuta asiaa joitakin kertoja viikossa.

Päivitetty 11.11.2013
Viikolla tuli palautetta Tilkkutanssit-tilkkutyökilpailun tuomaristolta kilpailutyöstäni.  Oli mukavaa saada palautetta.  Mutta kirjeen sisältö oli harhaanjohtava.  Sain siitä käsityksen, että kilpailun tulokset julkistetaan maaliskuussa, mutta tulokset julkistettiin tuoreessa Tilkkulehdessä.  Työni ei sijoittunut.   Joka tapauksessa tulin toteuttaneeksi lupaukseni osallistua joskus tilkkutyökilpailuun. 


perjantai 8. marraskuuta 2013

Valmista pukkaa taas

Otin tilkkutyökurssille mukaan neljä keskeneräistä tilkkutyötä.  Päädyin tekemään ompelukonehommia ja ompelin kesällä tikkaamaani tyynynpäälliseen vetoketjun ja sivusaumat.  Vähän jäi kotiin käsin ommeltavaa, mutta nyt tyyny on valmis.  Joku kurssilainen ihmetteli, kun laitoin myös taakse tikatun paneelin.  Totesin vain, että tärkeintä ei ole saada aikaan tyyny, vaan tikata. 

Täysin valkoista valkoisella.  Koska sohva on kellertävän valkoinen niin tyynykin voi rauhassa kellastua ilman että siitä aiheutuu ongelmia.  Hanhet perustuvat omiin valkokuviin ja ne on tehty trapuntona.  Vapaan tikkauksen olen tehnyt kotiompelukoneellani.

Kun laitoin tyynyn päällisen sisään, pullistuivat tikkauksen väliin jäävät kohdat hämmästyttävän muhkeiksi, vaikka muualla kuin hanhissa on vain yksinkertainen puuvillavanu.

Oranssi Vastapäivään tilkkutyö on nyt keinoaurinkona olohuoneen seinällä.  Onpa hyvä, että katon rajassa on galleriakisko ja siihen ripustusvälineitä riittävästi.  Ei tarvinnut porata reikiä betoniseinään.  Valmis keppikin löytyi, kun olin saanut varistyötä varten kaksi vaihtoehtoista keppiä.

Vanhempi tilkkukassi
Eilen kävi kylässä vanha ystävä ja hänellä oli mukanaan muutama vuosi sitten ompelemani tilkkukassi.  En muistanut ollenkaan tuota kassia ja etenkään siihen metallilangalla ompelemaani ruututikkausta.
Kassin sisustankin olen ommellut tuollaisista 5 cm x 5 cm tilkuista.  Olen tehnyt tuon 2000-luvulla, mutta tarkemmasta vuodesta ei ole aavistustakaan.  Jostain syystä jäi valokuvakin ottamatta valmistumisen kunniaksi.



maanantai 4. marraskuuta 2013

Valmista tuli - ihan oikeasti

Vastapäivään työni on nyt sitten ihan oikeasti valmis. On nimilappu, reunakaitale ja kolmiosainen ripustuskujakin.  Oi, miten ihanaa olikaan päivittää tilkkutöitä-sivuani ja kirjata tuo työ valmistuneeksi.  Eihän aikaa vierähtänyt kuin ehkä 4-5 vuotta.  Onneksi en hosunut vaan annoin ajan kulua ja opettelin tikkaamaan kunnolla.  Nyt voin olla ylpeä tikkauksistani.
Kuvasin työn tilapäisessä ripustuksessa. Varsinainen ripustuspaikka pitäisi löytää täältä kotoa, jotta saan tuosta työstä päivänpaistetta kaamoksen pimeyteen.

Päivän muut aikaansaannokset ovat tiklityön reunakaitaleen kiinnittäminen  ja ripustuskujaputkien ompeleminen punatulkkutöitä varten.  Ripustuskujat ovat tällä hetkellä nuppineuloilla kiinni töissä.  Aloitin käsinompelu-urakan suurimmasta.  Se oli ihan fiksu valinta.  Työ on nyt viimeistä pistoa myöten valmis.

Olen kuullut ihmisistä, jotka tekevät aloittamansa tilkkutyön täysin valmiiksi ennen kuin aloittavat seuraavaa.  Aika outoa.  Eilen aloitin taas uuden käsityön. Todella pienen sellaisen. Päätin kokeilla, miten frivolité-pitsin teko sujuu kipeällä kädellä.  Ihan kivasti meni.  Siinä ei tarvitse kääntää kättä, joten ranne ei rasitu.  Vasemman käden pikkurilli on se paikka, joka rasittuu eniten.  Sen ympärillehän kiristän kerältä tulevan langan.  Olin ostanut joku vuosi sitten uusia pitsilankojakin ihan sen takia, että olivat niin herttaisen liiloja.
Tässä pitsin alku, kerät ja sukkula.  Tuo Aeron sukkula on siitä ihana, että puolan saa ulos ja täytetyksi helposti.  Täyttämisen ajaksi puola kiinnitetään sukkulan päässä olevaan pidikkeeseen. Sukkulassa on myös virkkuukoukun kärki, jonka avulla langan saa helposti vedetyksi lenkistä läpi, kun kaaria ja renkaita kiinnitetään toisiinsa. Laitoin eilen päivällä myyntiin muutaman frivolite-kirjan/lehden ja yön aikana osa jo huudettiin.  Ilmeisesti tässä maassa on joku toinenkin, joka harrastaa tätä käsitöistä hitainta lajia.


torstai 31. lokakuuta 2013

Nimilappua vailla

Olen viimeaikoina tehnyt laiskanläksyjä eli viimeistellyt kesällä tekemiäni tilkkutöitä.  Nyt ompelin reunakaitaleet Punatulkku-työnön.  Signeerauskin on paikoillaan, mutta nimilappu ja ripustuskuja puuttuvat.  Kiinnintin reunakaitaleen kokonaan koneella. Ompelin sen ensin takapuolelta ja sitten edestä.
Reunakaitaleen kiinnitin edestä siksak-ompeleella, jonka alle laitoin kaksi helmilankaa.  Siksak-lankana on etupuolella näkymätön eli läpinäkyvä nailonsiima = monofilament.  Helmilangat ovat ikivanhasta varastostani ja hieman erisävyiset. 

Olen yleensä ommellut nimilappujen tekstit koneella.  Näin pieneen työhön ei kangasnimilappu tunnu oikealta ratkaisulta.  Punatulkun takana on tikkaamaton alue, johon haluaisin kirjoittaa nimilapun tiedot.
Nyt ihmettelen, millä nimilapun tiedot kannattaisi/uskaltaisi kirjoittaa, jotta ne eivät vuotaisi läpi oikealle puolelle.  Kerrosten välissä on puuvillavanu.  Ehdotuksia?

maanantai 28. lokakuuta 2013

Sukat ja taidenäyttelyjä

Syyskuussa aloitin villasukkaparin, joka valmistui juuri äsken.  Sukkien neulominen on siksi kivaa, että työ helpottuu loppua kohden.   Kun aloittaa perinteiseen tapaan varresta, päättyy sukka kärkikavennukseen.  Kärkikavennuksessa puikoilla olevat silmät vähenevät ja kerrokset valmistuvat hujauksessa. Meni päiviä/viikkoja kun en neulonut puikollistakaan, mutta valmistuivat.
Lankana on Novitan Nalle.  Puikoilla oli 14 silmää.  En ole ennen tehnyt Nallesta sukkia ja oli vaikeuksia arvioida langan menekkiä.  Varret jäivät varovaisuussyistä turhan lyhyiksi. Lankaa olisi riittänyt pitempiinkin.  Väritys on kuin keväisessä koivussa: valkoharmaa runko ja kevyen vihreät lehdet.  Neulomistuntuma oli tällä langalla mukava.

Amos Andersonin taidemuseossa
Olin juuri käynnistänyt ompelukoneeni alkaakseni kiinnittää reunakaitaletta tilkkutyöhön, kun  Helsinkiin matkalla ollut tytär soitti junasta ja pyysi kanssaan katsomaan näyttelyä Amos Anderssonin museoon.  Työ seis ja kiireen vilkkaan keskustaan täältä kehän tuntumasta. 

Museossa oli näyttely taiteilijoiden omista kuvista.  Joko taiteilijat eivät olleet uskaltaneet hymyillä peiliin tai sitten suomalaisilla taiteilijoilla on ollut totiset ajat kautta vuosikymmenten ;)  Varsin erilaisilla tyyleillä oli kuvia tehty ja ne olivat mielenkiintoisia.

Samassa museossa oli myös metsäaiheinen näyttely.  Hyviä töitä kaikki tyynni.   Esillä oli myös von Wrightin veljesten täyttämiä lintuja, joita he olivat käyttäneet malleina maalauksissaan.  1800-luvulla ei räpsitty digikameralla kuvia metsoista ja kyyhkysistä vaan ne ammuttiin ja täytettiin malleiksi.  Lisäksi oli kolme täytettyä lumikkoa.  Uskomattoman pieni eläin, jonka jälkiä löydän välillä talvisin meidän pihasta, mutta otusta en ole onnistunut näkemään.  Odotan kovasti, että AA saa toteutetuksi museohankkeensa vanhan linja-autoaseman paikalle. Heidän näyttelynsä ovat aina mielenkiintoisia ja laadukkaita.

Designmuseo
Olimme Eijan kanssa sopineet menevämme johonkin näyttelyyn ja valitsin Designmuseon, koska graafinen suunnittelu on aina jotenkin kiehtonut.  Näyttelyn nimi oli "Don't shoot the messenger." Suunnittelijat olivat useasta maasta ja näyttelyssä oli paljon selityksiä.   Ei mennyt jakeluun.  Yksi työ oli ylitse muiden: huone, jonka seinissä näkyivät eri kuvat kun huoneen valaistusta muutettiin led-lamppujen avulla.  Siinä oli jotain tätä aikaa.   Yhdistän taiteeseen aina korkean tason teknisen osaamisen osana teosta.  Muissa töissä sitä ei oikein tullut esille.
Pohjoismainen nykykoru-näyttely oli sekin arvoitus.  Mikä on koru? Näissä koruissa oli sama ilmiö kuin grafiikassa eli korkean tason teknisen osaamisen puute/tahallinen vähättely.  Yhden taiteilijan 2 kaulakorua olivat ylivertaiset sekä teknisesti että veistoksina.

Menkää ihmeessä katsomaan niin tulette silmät pyöreinä ja suu ymmyrkäisenä ulos.

Kävimme syömässä hyvän lounaan ja tulimme meille katsomaan pari jaksoa The Quilt Show:ta. Meillä oli oikein mukava päivä.

Syyringin tuleva näyttely
Kävimme Eijan kanssa katsastamassa Laakson sairaalan kahvilan näyttelytilan.  Olemme varanneet paikan ensi toukokuuksi Syyringin näyttelyä varten. Syyringillä oli siellä näyttely muutama (=8) vuosi sitten.  Näyttelytilassa oli aivan valtavasti vitriinejä, joten kassit ja pussukat tullaan tällä kertaa saamaan esille paremmin kuin koskaan.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Joulunpunaiselle pari

Tein toisenkin kattaustabletin joulun punaisesta kankaasta. Tikkauslankana oli taas sama keltainen.  Varioin vähän sulkakuvioita.
Tässä näkyvät tikkaukset.  Tavoistani poiketen kanttasin jo molemmat liinat.  Kanttauksena on samaa punaista kangasta.  Ompelin kanttauksen kiinni kokonaan koneella.  Kiinnitin ensin taustapuolen ja käänsin päälle.  Näin pystyin kontrolloimaan sitä, miltä kantti näyttää päältä päin.  Kantin päiden yhdistäminen on aina yhtä hankalaa ja lopputuloksena saan aina 2-3 mm liian pitkän kantin. Seuraavassa työssä täytynee mittaamisen jälkeen lyhentää joku milli, jotta tulee oikenpituinen.

Teki mieli käyttää liimaa kulmissa, mutta hylkäsin ajatuksen sittenkin. Olen viimeaikoina katsonut aika monta videota, jossa reunakanttien onnistumiseen käytetään estotta liimaa.  Liimattu kantti ei karkaile ompeluvaiheessa.  Ihan maailman huipputilkkuilijat näyttävät käyttävän liimaa apuna kiperissä paikoissa. Vaikka käytän applikoinnissa liimaharsoa, niin liimapuikon käyttäminen tuntuu vielä aika vieraalta.

Sain suomalaisbrittiläisen kangasvaihdon kankaat.  
Todella haasteelliset napsahti minulle.  Yksi on sellainen että sen käyttäminen jopa sohvatyynyn sisätyynynä olisi minulle hyvin vaikeaa.  Saati sitten, että se olisi esillä tilkkutyön pinnassa.  Sitä ei voi edes tikkaamalla vaimentaa.  Olikohan säännöissä kielletty tyllin tai organzan käyttäminen? Yksi on helppo ja ne kaksi muuta kuvioltaan ok, mutta värisävy harvemmin nähty.  Moni muu on facebookissa kehunut saaneensa kivat kankaat.  Voi tietysti olla että Britanniassa koetaan samanlaisia ajatuksia lähettämistäni kankaista.  Arpapeli on arpapeliä.  Birminghamin näyttelyyn kelpaavan työn tekeminen vieraista kankaista on todellinen haaste.

torstai 17. lokakuuta 2013

Joulunpunaista

Nyt on lokakuu ja puissa on vielä lehtiä, mutta punainen kangas houkuttaa tekemään siitä jotain.  Se on vuosia sitten ostettua joulunpunaista.  Onneksi kankaat eivät mene pilalle vuosien myötä. Kädet syyhyivät taas tikkaamisen pariin. Ninpä leikkasin kankaasta kaksi kattaustabletiksi sopivaa palasta.  Ensimmäisen tikkasin tänään.
Mietin ensin jotain oikeasti jouluista kuviota, mutta päädyin tekemään sulkakuvioita. Käytin BSR-jalkaa ja taas oli vaikeuksia erottaa lopputuloksesta kumpi on oikea ja kumpi nurja puoli.  Tikkauslankana on Aurifilin no 40 puuvillalanka.  Ai että juoksee ihanasti.  Harmi, että käsiä särkee koko ajan. Siitä johtuu horjahteluja ja siksi on parempi tehdä kuvioita, joita ei ole piirretty liian tarkasti.

Viikon lintukuvassa on tilhi.  Miten onnistuinkaan eilen saamaan noin täydellisen profiilikuvan.  Tilhet liikkuvat niin vilkkaasti, että on vaikeaa saada niitä kuvaan. Eikös vaan tukka ole todella hyvin, vähän niinkuin Leningrad Cowboys-töyhtö, mutta niskaan päin.
Seurasaaressa oli pieni tilhiparvi. Valitettavasti olivat niin varjoisassa paikassa että en saanut värejä onnistumaan.  Tänään oli hesarissa, että niillä nurkilla on hiiripöllö.  Piti oikein tarkistaa viimeviikkoinen haukkakuvani, ettei siinä sittenkin ole hiiripöllö, mutta edelleenkin se näyttää haukalta ja Lean mukaan se on todennäköisimmin varpushaukka.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Tyynyliinat ja hurvittelua koneella

Meillä on ihanat untuvatäytteiset jättityynyt, mutta isoista tyynyliinoista on ollu pulaa pitkään. Valmiina ostetut ovat niin knafteja, että niiden sisään tungettu tyyny muuttuu kivikovaksi. Kaapissa on kankaita vaikka kuinka. Tämä on ollut hyvin vaikea yhtälö, mutta tänään vihdoin sain aikaan kaksi reilunkokoista tyynyliinaa, jotka värinsä puolesta sopivat suosikkilakanoihin.
Hohhoijaa, olipa suuritöistä ;D Taisi mennä kokonainen tunti näiden tekemiseen. Hankalinta oli, kun kangaspala ei ollut suora.  Koska kangas oli pesty jo kahdesti taitoin sen niin, että en leikannut aivan lankasuoraan vaan suorassa kulmassa hulpioon.  Toivottavasti tein fiksusti. Nyt ainakaan kangas ei vedä mihinkään suuntaan. 

Koska tällainen ompeleminen on varsin monotonista, leikin samalla nopeudensäätimen kanssa.  Se on semmoinen likusäädin koneen edessä.  Ompeluvauhtiin ei koneessani vaikuta vain polkimen painaminen vaan myös tämä säädin. Jos säädin on asetettu hitaalle, niin polkimen painaminen pohjaan asti ei nopeuta ompelua yhtään.  Säädin on yleensä puolivälin vaiheilla enkä koske siihen kuin harvoin.  Kun säädin ompelua nopeammalle nousi koneen äänikin kovemmaksi.  Se ei ollut kivaa kuultavaa.  Kun ompelee maltilla ei tule ongelmia.

Oikeanpuoleinen noista harjoitustilkuista oli mukanani Syyringissä ja siihen kokeili useampi vapaata konetikkausta keltaisella langalla.  Valkoiset ompeleet syntyivät eilen kun oli henkinen pakko tikata, mutta ei oikein kohdetta.  Vasemmanpuoleinen on kokonaan omaa aikaansaannosta.  Eilen tikkasin vanhojen tikkausven väliin ja vähän päällekin tavallisella jalalla.  Oli pakko harjoittaa sitäkin tapaa,  kun Lea vihjasi viime viikolla että tikkaustaitoni ovat kokonaan BSR:n varassa.  Kaikille tiedoksi: BSR-jalka ei liikuta kangasta vaan tikkauksen muoto syntyy ompelijan ohjauksella.  Se vaikuttaa vain pistojen pituuteen.

Jännitys tihenee suomalais-brittiläisen kangasvaihdon suhteen.  Brittikankaat ovat jo Suomessa ja odottelen haastepakettiani.  Sitä työtä ei saa esitellä blogissa.  Harmi.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Muodonmuutoksia ja vihaisia lintuja

Tilkkutöissä ei näytä syntyvän mitään oleellista.  Tilkkulehdelle lähetin yhden jutun. Tänään päätin nauttia kauniista ilmasta ja menin taas Seurasaareen lintuja katselemaan.  Olihan siellä sillanpielessä kaikenlaisia.
Tukkasotkauroshan tässä.  Ilmeisesti tämän kesän poikanen on muuttumassa urokseksi. Kylki alkaa muuttua valkoiseksi ja tukkakin on jo kasvanut. Pari viikkoa sitten näkemälläni linnulla oli vielä pystytukka. Olikohan sama yksilö?
Tämä kirjava lintu on muuttumassa urostelkäksi.  Vatsanalus oli aivan valkoinen.  Poskessa on urostelkän tunnusmerkki eli valkoinen täplä.

Kalalokin poikasen selkään alkaa muodostua aikuisen harmaata.  Lokin poikasten valkobeigeväritys on varmaan kauneimpia valkobeigen ilmentymiä luonnossa.  En ruokkinut, vaikka noin kauniisti katsoi suoraan silmiin.
 Harmaalokin poikaset kuukausi sitten. Taaempana kalalokin poikanen.
Yhtäkkiä rauha rikkoutui ja varikset ja sorsat muuttuivat hysteerisiksi. Toisella kerralla onnistuin saamaan näin vauhdikkaan kuvan.  Varis ajaa takaa haukkaa. Valitetavasti haukka lensi pois enkä saanut kuin tämän kuvan.  Kooltaan haukka näyttää olevan saman kokoinen kuin varis. Lajia en pysty tunnistamaan, kun tämä oli elämäni toinen kuva vapaasta haukasta. Sen toisen haukan kuvat ovat Päivän luontokuvat postauksessani.

Ajankäyttöni on kärsinyt kahdesta ärsyttävästä jutusta.  Päivitin yhden tietokoneohjelman syyskuussa. Perjantaina tuli valmistajalta ilmoitus, että heidän verkkokaupastaan on viety asiakkaiden tiedot. Niinpä jouduin kuolettamaan luottokorttini ja vaihtamaan salasanan.  Perjantaina alkoi aivan hillitön roskapostitus yhteen sähköpostiosoitteistani.  Virittelin palvelimella sen minkä voin, mutta en pystynyt torjumaan läheskään kaikkea, vaikka suuren osan sain suodatetuksi pois.

Parempaa viikkoa kaikille ja iloisia tilkkuiluja.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Punaisia

Lähes koko kesän olen miettinyt paperiompelulinjalla jatkamista. Mutta niin vaan aika on kulunut, eikä ole syntynyt mitään.  Jumituin pohtimaan kahta eri tekniikkaa ja eihän siitä sitten mitään ole tullut.  Tavoitteenani on tehdä punavalkoinen työ.  New York beaty mallin kokeileminen koukuttaa ja toisaalta tulin hankkineeksi Judy Mathiesonin erinomaisen kirjan aiheesta ja se sisältää kompassimalleja.

Tässä työtä varten pesemäni kankaat.  Kaapissa on myös yksivärisiä punaisia ja ainakin yhtä pinkkiä tarvitaan tuon yksinäisen pinkin kaveriksi.

Katsoin eilen ties kuinka monennen kerran The Quilt Showsta jakson, jossa Mathieson näyttää tekniikkaansa. Kiitokset taas kerran Hannelelle.

Mathiesonin tekniikka perustuu freezer paperin käyttämiseen ja tilkkujen leikkaamiseen muotoon ennen ompelua.  Langansuunta on hallinnassa muotoon leikatuissa paloissa ja niiden käyttämisessä syntyy varmuus siitä että tilkku on riittävän kokoinen peittämään alan.  Lisäksi voi vielä vaikuttaa saumavarojen suuntaan.    Erinomaista tarkkuutta siis.

Yritän löytää harppia tästä huushollista.  Se ei ole helppoa. Laatikoita penkoessani törmään aina johonkin muuhun unohtuneeseen tavaraan ja alan hoitaa sille fiksumpaa paikkaa. Harppia tarvitsen siis omien NYB-mallien piirtämiseen. Asensin tietokoneeseeni ilmaisen piirtelyohjelman, mutta se ei ole kovin mukava käyttää, joten yritän piirtää paperille tai ainakin suunnitella ensin paperilla. 

Tyytyväisyyteenkin on aihetta.  Olen onnistunut myymään täältä käytettyä tavaraa yli 800:lla eurolla tänä vuonna.  Pääasiallisesti kirjoja.  Luulisi, että kirjahyllyissä olisi runsaasti tyhjää, mutta ei. Osa kirjoista on tyttären kirjahyllystä eli vapautunut tila on jakaantuntunut kahtaalle.  Keittiön astiakaappien sisältökin kaipaa harvennusta.  Tarvitsisikohan kukaan valkoisia Arctica kahvikuppeja alustoineen?  Olisi tusinan verran + sokerikko ja kermakko.  Myös ruskeita Arabian Teema kahvi- ja teekuppeja löytyisi.  Myyn edullisesti. Täytynee pistää nekin huuto.netiin.

Googlen Picasa-diaesitykset toimivat taas.  Toimii - ei toimi tilanne on täysi mysteeri.  Syyringin tilkkunäyttelyjen kuvia vuosien varrelta voi siis ainakin tänään syyskuun viimeisenä päivänä katsella.

P.S. tarkastin kangaslaatikkoni ja nyt pyörii toinen koneellinen punaisia pesussa. Osa niistä oli ehkä aiemmin kutistettuja, mutta ei kai toinen pesukerta vielä hyvälaatuisia puuvilloja pilaa. Olipa punaisia yllättävän paljon. Kun ovat kaappien kätköissä lajiteltuna vähän lajeittain, niin totuus ei ole paljastunut aiemmin.



lauantai 28. syyskuuta 2013

Läpipiirtäjä

Kehotin  Tilkkulehden 3/2013 artikkelissani "Liimaharson avulla valokuvasta kangaskuva" käyttämään vain itse otettua valokuvaa, tai kuvaa jonka käyttämiseen saat luvan kuvan oikeuksien haltijalta.  Jotta jälkeen päin ei syntyisi mitään oikeusongelmia, kannattaa tilkkuilijoiden noudattaa tiukasti tuota neuvoa.
Viime päivinä on noussut kohu kangasmallista, jossa on käytetty luvatta toisen ottamaa valokuvaa ja jätetty ilmoittamatta esimerkiksi kilpailutuomaristolle, että kuvakulma ei ole "taiteilijan" oma.  Taiteilija on "inspiroitunut" kirjassa julkaistusta valokuvasta ja piirtänyt siitä läpi ja lähettänyt teoksen kilpailuun.  Kynänjäljestä tulee aina aivan erilainen, kun piiretään läpi verrattuna vapaaseen piirtämiseen ja se näkyy.  Vapaasti piirrettäessä joitakin yksityiskohtia korostaa automaattisesti ja kuvan osien mittasuhteet muuttuvat, halusi tai ei. Usko suomalaiseen design-osaamiseen on nyt koetuksella.

Koen omat piirtämistaitoni puutteellisiksi ja siksi teen kuvia, jotka perustuvat omiin valokuviini ja mekaaniseen läpipiirtämiseen.  Kun haluan kuvan hanhesta, niin menen kamerani kanssa hanhien luokse.  Sehän onnistuu helposti noin puolen vuoden ajan. Kun mietin tilkku- tai tikkaustyön tekemistä tuomiokirkosta, kiipeän Tähtitorninmäelle ja zoomailen kamerallani sieltä kirkkoa kohti ja siirryn hieman toiseen paikkaan saadaksen toisenlaisen kuvakulman.

Olen siis itse otsikon tarkoittama läpipiirtäjä. Läpipiirtäminen on rentouttavaa ja mekaanista.  Se on näppärä konsti siirtää kuvainformaatiota seuraavaa työvaihetta varten. Läpipiirtäminen myös kehittää käden vakautta vapaaseen konetikkaukseen.  Läpipiirretty kuva ei tunnu itsenäiseltä taideteokselta.  Se "taidevaihe" syntyy vasta silloin, kun teen kangasapplikaation piirroksen perusteella tai tikkaan vapaasti ompelukoneella piirrokseni mukaan.  Ehkä olen väärässä ja olisi sittenkin pitänyt pyrkiä taiteita opiskelemaan, kun kopionti tulkitaan vain "inspiroitumiseksi". 

Olen puuhastellut hiljaisuudessa kilpailutyön kanssa.   Siinäpä oli haasteita joka käänteessä. Opin paljon ja tämä itsensä haastaminen on hyvin kehittävää. Ehkä joskus paljastuu lisää työstäni.  Nyt en ole voinut julkaista siitä mitään.

Demosin BSR-tikkauslaitetta Syyringin kokouksessa torstaina. Marle ja Lea ja Tiina uskaltautuivat kokeilemaan ja heidän käsissään syntyi kukkia, kirjoitusta ja kissan kuva sekä erittäin siistiä mutkatikkausta. 

Huomasin, että Syyringin sivuille tekemäni Picasa-diaesitykset lakkasivat toimimasta viime viikolla. Samoin kävi tämän blogini diaesitykselle.  Sitten ne yht'äkkiä alkoivat toimia itsekseen.  Nyt näköjään ne eivät taaskaan toimi.  Syy on Googlella.  Olen kokeillut eri selaimilla. iPadissa ei ole tukea flashille, joten sillä ne eivät ole koskaan näkyneet.  Jospa tietäisin, onko toimimattomuus Googlen todella tarkoittamaa, niin ryhtyisin tekemään asialle jotain, mutta en tiedä.

Jälkivalitus
Kävin haukkaamassa raikasta meri-ilmaa ja kuvaamassa lintuja Ryssänkärjessä.  Siellä on ulkona "taidenäyttely".  Nyt olen entistä huolestuneempi taideopetuksen tilasta.  Tässä pari esimerkkiä, joiden tekijöistä tuskin on Suomi-designin pelastajiksi.
Olen aina ajatellut, että taiteen tekemiseen kuuluvat myös hyvät kädentaidot.  Surullista nähdä, että joku kuvittelee olleensa nokkela, visuaalisesti lahjakas ja muutenkin etevä saatuaan puetuksi muutamalle puunrungolle paidan.  Ihan niinkuin pikkulapset pukevat vaatteita perheen koiralle.
Tämä ei ole huonoa metsänhoitoa vaan "3D Visiontrack II."  Siis, jollain Anulla on pokkaa sanoa tätä taideteoksekseen.  Kun olen lapsesta asti noissa maisemissa kulkenut ja katsellut merelle, uinut ja hiihtänyt ja melonut siellä ja nähnyt maiseman kaikissa säissä, niin on kurjaa, että joku täysin ymmärtämätön kiinnittää puuhun lapun ja väittää maisemaa omaksi taideteoksekseen. Ryssis on aina ollut moniuloitteinen.

Joo, olen täysin amatööri sekä tilkkuilun että taiteen suhteen.


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Tikkaajan tarvikkeita

Eilen tuli paketti, jossa oli tikkaustarvikkeita.  Lankesin taas ostamaan hyvästä tarjouksesta. Paketti tuli kerrankin niin nopeasti että en oikein edes osannut odottaa sitä.
Tikkaushanskat ja Supreme Slider minulla oli jo ennestään, mutta taannoin toheloin sliderin kanssa.  Irroitin ensin koneesta tikkausjalan ja sitten vasta sliderin ja slideriä nostaessani se tarttui vapaana sojottavaan neulaan ja slideriin tuli pitkä halkeama.  Se toimii vielä, mutta pelkään halkeaman leviävän käytössä. Olin aluksi sitä mieltä, että en huomannut juuri eroa ilman slideriä tikkaamisen kanssa, mutta nyt täytyy myöntää että tilkkutyö liikkuu huomattavasti kevyemmin, kun se on tällä liukkaalla alustalla. 

Noita DVD-pakkauksia en ole vielä kerennyt avaamaan.  Toivottavasti niistä on hyötyä ja iloa. 

Tänään oli taas työväenopiston tilkkukurssi.  Siellä oli tavanomaisen mukavaa ja sain Ullalta pari kaipaamaani vinkkiä.

Päivän vinkki
Huomasin taannoin, kun jouduin purkamaan ommelta, että sellaisesta pyörivästä teippiharjasta on hurjasti hyötyä purkamisessa syntyneiden langanpätkien keräämiseen työstä. Niitähän hirveän työlästä nyppiä yksitellen.  Teippipintaan ne tarttuvat hyvin ja vain muutaman sinnikkään joutuu nyppimään sormin.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kohtuulliset ostokset

Kävin eilen lauantaina Eijan kanssa Kädentaitomessuilla Vanhassa Satamassa.  Menimme heti kymmeneksi, niin hengitysilma ei ollut vielä ehtinyt muuttua veitsellä leikattavaksi, vaikka kuumahan siellä tuli, kun syyspäivän aurinkokin porotti lasikaton läpi.  Väkeä oli paljon.

Tilkkutarhan kojusta löytyi tarvitsemani pieni viivotin pyöritettävällä alustalla käytettäväksi.  Lisäksi ostin pinkkiä kangasta työhön, joka on suunnitteilla.  Yhdistän sitä kaapistani löytyviin muihin punaisiin, joten tuo pala riittää mainiosti.  Liimaharsoa ostin myös.  Miettiessäni liimaharso-ongelmaani haluaisin tietää, minkä merkkistä liimaharsoa minulla on ja mitä ostan.  Tämä ostamani oli merkitön tuote.  PeeKaa:n tiskistä löytyi pari hyvää vihreää, joille ei ole sen tarkempaa suunnitelmaa.   Kaipaamani freezer paperia en nähnyt missään, joten täytynee tilata sitä ulkomaisesta verkkokaupasta.

Kaikki myyntikojut taisivat olla samoilla paikoilla, kuin viime keväänä - tuli vähän hassu deja vu -tunne.    Katajanokka on aikamoinen pussinperä kaupungin luoteisosassa asuvan kannalta ja toivoisin messuille keskeisempää sijaintia.

Eijan kanssa on aina kiva käydä näyttelyissä ja messuilla.  Nytkin meillä oli hauskaa.


perjantai 13. syyskuuta 2013

Liimaharso-ongelma

Juuri kun kuvittelee, että hommat menevät hienosti rutiinilla, niin tulee yleensä vastaisku.  Olen tehnyt monta liimaharsoapplikaatiotyötä ilman ongelmia.  Käyttämäni liimaharso loppui kuitenkin ja otin käyttöön vanhempaa liimaharsoa.  Kaikki meni hienosti, mutta nyt kun ompelen kankaiden reunoja pykäpistoin, niin työ irtoileekin taustakankaasta.  Liima ei yksinkertaisesti pidä.  Syy on joko 1) liimaharson laadussa tai 2) siinä, että se on liian vanhaa tai  3) siinä, että käytän tekniikkaa, jossa kokosin applikaation ensin leivinpaperin päälle ja siirsin valmiin kuvan taustakankaan päälle, jolloin silityskertoja tuli useita. Palat tuleva nyt pysymään paikoillaan pelkästään ompeleen ansiosta.  Työ, jota teen ei ole tässä vaiheessa julkistettavissa.
Eilen kävin nauttimassa upeasta säästä, merestä ja auringosta. Tämä kuva on eteläisintä Helsinkiä eli Lauttasaaren Ryssänkärjestä.  Luodolla seisova mustavalkoinen lintu on merilokki, mutta tuosta rusehtavasta poikasesta en ole varma, harmaalokki tai selkälokki.  Ryssiksessä oli muitakin hitaasta elämäntyylistä nauttivia, kukaan ei juossut eikä hosunut. Ihmiset istuivat rannalla tai penkeillä kasvot kohti merta ja auringon hyväilyä.

Tilkkulehti tuli tänään.  Siinä on kirjoituksinani neljä lentävien hanhien perusohjetta ja liimaharsoapplikaatio-ohje - tietenkin valkoposkihanhet aiheena.  Meneeköhän lehden lukijoilta tässä vaiheessa päiväkahvit nurin? Tiina ja Soile ovat tehneet hirsimökkiblokeista syvällisen analyysin.

Huomenna on Vanhassa Satamassa Kädentaitomessut.  Olen tehnyt jo tarvikelistaa. Nyt täytyy lisätä liimaharsokin listalle.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Rva Punis tikattuna

Naaraspunatulkkua esittävä työni sai tikkaukset samalla mallilla kuin uros.  Teki mieli tikata jollain toisella tavalla, mutta sitten ajattelin että pari on paremman näköinen samanlaisilla tikkauksilla.  Vilkaisin seinälleni ja siellä riippui 3 lintutyötä odottamassa tikkaamista.  Voin tehdä niihin toisenlaiset tikkaukset ja lintujahan pystyn tekemään lisää vaikka kuinka paljon. Aika outoa, että tällaiseenkin asiaan kehittyy rutiini, kun vaan tekee riittävän monta otusta.
Kuvasin taas ilman salamavaloa, jolloin tikkauksen uurteet näkyvät paremmin. Puniksessa (anteeksi slangini, mutta systeri jonka ottamasta kuvasta tuo on tehty, kutsui lintua punikseksi) ei ole trapuntovanua, vaan pullistelu johtuu tiheästä tikkauksesta.  Silmä puuttuu vielä ja tietysti kaikenlaiset muut loppuhuolittelut kuten reunakaitale, nimilappu ja ripustuskuja.

Vein keltaoranssin Vastapäivään työni näytille työväenopiston tilkkutyökurssille.  Opettaja Ulla luuli ensin, että olin tikkauttanut sen Soilella, mutta uskoi sitten että olen ihan omalla kotikoneella tehnyt nuo tikkaukset ja kehui ihmettelijälle, että olen treenannut tikkaamista.

Tiinalle tiedoksi: avain on nyt Lealla ja kaikki kunnossa.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tikattu punatulkku

Huolittelin punatulkun palojen reunat käyttäen yksinkertaista pykäpistoa #45.  Se sopii mielestäni paremmin lintuun kuin tiklissä käyttämäni kaksinkertainen pykäpisto #46.  Ompelulankana käytin erivärisiä Madeiran raionlankoja.  Ne kiiltelevät kauniisti, mutta eivät anna yhtä kylmää vaikutelmaa kuin metallilangat.
Tikkaukseen käytin vaaleanharmaata raionlankaa.  Kuvasin sisällä ilman salamavaloa, jotta tikkauksen varjot erottuisivat edukseen.  Kangas on oikeasti valkoista, mutta tikkausten näkyvyyden takia jätin kuvan vähän harmaaksi.

Tikkausjalkana käytin taas BSR-jalkaa ja täytyy tunnustaa, että sen käyttö tuntuu joka kerta mukavammalta.  Ilmeisesti täytyy sisäistää vapaa konetikkaus aika hyvin ensin tavallisella jalalla ennen kuin tuon hypetysjalan kanssa osaa toimia.  Nyt tikkauksen käynnistäminen ja pysäyttäminen napista painamalla sujuu kivasti.  Ja pysäytellähän tällaisessa kuviossa täytyy, kun pitää vaihtaa suuntaa tämän tästä ja suunnitella mihin suuntaan tikkaa seuraavaksi.  Innoissani unohdin taas jättää tilan taideteoksen tärkeimmälle asialle eli signeeraukselle ;=) Signeeratut työthän ovat aina arvokkaampia kuin signeeraamattomat.  Nimilappu (kun se joskus valmistuu) työn takana, varmaan korvaa signeerauksen puuttumisen.

Näytän hyppelevän työstä toiseen.  Tänään oli päivä, joka vaati mekaanista työskentelyä.  Luovuus ei oikein nyt kukoistanut.  On hyvä, kun suunnitteluseinällä roikkuu eri vaiheissa olevia töitä ja voi valita inspiraatioon sopivan edistettäväksi.  Nyt näitä reunakaitaletta vailla olevia näyttää kertyvän.

Työväenopiston kursi alkaa keskiviikkona.  Mitäköhän siellä pitäisi saada aikaan.  Menemme Neula&Puikon Lean kanssa samaan päivähoitoryhmään, kuten hän asian ilmaisi.

Eilen tuli sähköpostilla tarjous Quilting Daily Shopista, jossa oli tikkaustarvikkeita hyvään hintaan.  Harmi vaan, että tarjouksessa oleva linkki johtaa sivulle, jota ei ole.  Olin jo valmis tilaamaan, mutta en voikaan. Toivottavasti joku lähettää toimivan linkin pian.  Viime vuonna törsäsin C&T Publicationsin alennusmyynnissä 9 kirjan verran.  Nyt säästyi rahat, sillä en löytänyt alelistalta yhtään sellaista, jota ehdottomasti haluaisin.  Pari vähän kiinnostavaa löytyi, mutta tulin siihen tulokseen, että jätän välii, vaikka halpoja ovatkin.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Oranssin työn tikkaukset

Tikkasin keltaoranssin Vastapäivään-tilkkutyöni.  Koska blokkeja on pariton määrä sekä pysty- että vaakasuunnassa, tikkasin kahdella eri kuviolla niin, että pyörylät muodostavat keskelle ristin ja sulkakuviot ikäänkuin lähtevät keskeltä kohti nurkkia.  Pyörylöiden sisällä on paisley-kuvioita. 

Kun kuvasin ulkona luonnon valossa, niin kuvio näkyisi paremmin. Salaman avulla kuvattaessa, kuva lytistyi.  Ulkona kuitenkin tuli varjoja kuviin.

Boordin lentävät hanhet tikkasin hyvin vapaalla sulkakuviolla, joka  näyttääkin sydämiltä.
Tässä työssä on saumoja kerrakseen ja saumojen yhtymäkohtia.  Tikkasin käyttäen BSR-jalkaa 2-moodissa.  Silloin ei tarvinnut käyttää poljinta ollenkaan ja tikeistä tuli samanpituisia lukuisista esteistä huolimatta.  Paksut saumakohdat saivat koneen voihkimaan, mutta jälki on siistiä.

Reunakaitaleen ajattelin tehdä samalla tavoin kuin 9 varista työssäni eli laittaa siihen valetereen.  Varastossani sattuu olemaan keltavalkoraidallista Aita-kangasta.  Reunakaitale saa kuitenkin nyt odottaa hieman ja työstän mahdollisesti jotain muuta tässä välillä.  Teen sitten putkessa useamapaan työhön reunakaitaleita.

Lentäviä
Vaikuttaa siltä, että Helsingin city-hanhet eli valkoposkihanhet ovat kasvaneet lentäviksi hanhiksi ja siirtyneet ilmateitse etelämmäksi.  En ole nähnyt niitä ainakaan viikkoon. Kanadanhanhia on meressä runsaasti, mutta ne viipyvätkin vielä jonkun kuukauden ja palaavat, kun meri on vielä jäässä.  Tänään kuvasin tiiran lentoa ja yhtäkkiä kameran etsimessä olikin haikara.  Sain siitä 2 lähes siedettävää kuvaa ennen kuin se lensi tiehensä.  Tarkempi laji on harmaahaikara.  Tämä oli toinen kerta, kun onnistuin näkemään harmaahaikaran Helsingissä.

Pääskysetkin ovat jo kokoontumassa lentääkseen etelään.

 Syksy pukkaa päälle auttamatta.