lauantai 27. lokakuuta 2012

Viikon varrelta

Syyringin kokouksessa Vappu tunnusti, että hänkin oli blogini innoittamana saanut siivouspuuskan ja hävittänyt 90-luvun alusta säästämiään sen aikaisista projekteista yli jääneitä kangaspaloja.  Kun on projektin tehnyt valmiiksi, on todella vaikeaa palata projektista ylijääneiden palojen pariin vuosien kuluttua ja tehdä niistä mitään.

Kangaskaappia siivotessani tuli vastaan kankaita, jotka eivät mitenkään liity tilkkutöihin.  Siellä oli puserokangaspaloja, pitkä pätkä raakasilkkiä ja vakosamettia, flanellia ja muita vaateompeluun liittyviä kankaita.  Olin kysynyt Ullaullalta jo luvan saada tuoda noita kankaita Työväenopiston luokan kangassammioihin ja niinpä vein yhden ikeakassillisen kankaita luokkaan.  Työväenopiston kursseilla ompelijat huomaavat tämän tästä tarvitsevansa jotain apukangasta, jollaista ei juuri silloin sattunut mukaan. Näistä sammioista saa sitten ottaa vapaasti kankaita. Aivan ihanasti osa kankaistani lähti kurssilaisten mukaan jo oppituntien aikana.  Parasta kaikessa on, että sain kaappiini tilaa.

Koska näistä poislahjoitetuista kankaista ei ole kuvaa, kuvitan tämän jutun tyypillisellä tilkkuilijan aloitustyöllä eli ensimmäinen valmiiksi tekemäni tilkkupeitto oli tietysti parisängyn peitto hirsimökkitekniikalla. Nyt tuo peitto on kahdessakymmenessä vuodessa haalistunut kovasti ja jotkut saumat irvistävät. Tikkasin peiton käsin aika harvaan.  Jotenkin pitäisi löytää rohkeutta poistaa sekin kaappia täyttämästä, mutta vielä en ole ollut henkisesti valmis siirtämään tilkkupeittoa roskikseen.  Se ei ole mitään huippulaatua teknisesti tai kankaiden suhteen. 

6 kommenttia:

  1. Kaunis tilkkuilijan aloitustyö, paljon onnistuneempi kuin omani, mistä puuttui kontrasti. Saat minulta ihailua myös siitä, että pystyt luopumaan kankaista. Äää, ei onnistu itseltäni!

    VastaaPoista
  2. Minun ensimmäinen tilkkutyöni on Tilkkupajassa :D Näytän jos joku haluaa nähdä. Se on aika karsee monellakin tavalla.

    Tuo sinun on jo todella hieno minun työhöni verrattuna. Eihän sitä raski pois heittää, joskus se on vielä antiikkia.

    VastaaPoista
  3. Voi, kun olisin noin rohkea, että hävittäisin kaiken turhan ja kelvottoman. Poikani katsoi kerran kangasvarastojani epätoivoisesti ja kysyi, että voiko talon myydä sitten joskus irtaimistoineen, vai onko se pakko tyhjentää. Pitäisiköhän minun tajuta siitä jotakin

    VastaaPoista
  4. Tuohan on kaunis työ! Oma ensimmäinen työni, joka on torkkupeitto, on meidän sängyn päällä. Koira saa olla sängyllä vain tuon torkkupeiton päällä ja se on toiminut hyvin. Nyt se alkaa olla jo aika riekale ja poisheitettävä. Mutta ajattele, ne vanhat tilkkupeitot, joita museoissa säilytetään, ovat myös hieman revähtäneitä. Omasi saataa olla joskus jossain museossa muiden ihmeteltävänä. Kyllä minusta riittää se, että luovuit kankaista. Ei kaikesta voi luopua, ainakaan samana vuonna. Tai vuosikymmenenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museolaatua tuo ei ole, mutta on aika levollinen vihreä keidas parisängyn päällä ollessaan. Selvyyden vuoksi sanon, että kaappiin jäi varsin runsas tilkkutyökangasvalikoima eli 5 vetokorillista täpö täynnä. Poistetut vain haittasivat hyvien kankaiden löytymistä.

      Poista
  5. Tekniikasta viis, peittosi on kaunis! Museolaatua ei liene määritelty missään? :-D

    VastaaPoista