lauantai 27. lokakuuta 2012

Viikon varrelta

Syyringin kokouksessa Vappu tunnusti, että hänkin oli blogini innoittamana saanut siivouspuuskan ja hävittänyt 90-luvun alusta säästämiään sen aikaisista projekteista yli jääneitä kangaspaloja.  Kun on projektin tehnyt valmiiksi, on todella vaikeaa palata projektista ylijääneiden palojen pariin vuosien kuluttua ja tehdä niistä mitään.

Kangaskaappia siivotessani tuli vastaan kankaita, jotka eivät mitenkään liity tilkkutöihin.  Siellä oli puserokangaspaloja, pitkä pätkä raakasilkkiä ja vakosamettia, flanellia ja muita vaateompeluun liittyviä kankaita.  Olin kysynyt Ullaullalta jo luvan saada tuoda noita kankaita Työväenopiston luokan kangassammioihin ja niinpä vein yhden ikeakassillisen kankaita luokkaan.  Työväenopiston kursseilla ompelijat huomaavat tämän tästä tarvitsevansa jotain apukangasta, jollaista ei juuri silloin sattunut mukaan. Näistä sammioista saa sitten ottaa vapaasti kankaita. Aivan ihanasti osa kankaistani lähti kurssilaisten mukaan jo oppituntien aikana.  Parasta kaikessa on, että sain kaappiini tilaa.

Koska näistä poislahjoitetuista kankaista ei ole kuvaa, kuvitan tämän jutun tyypillisellä tilkkuilijan aloitustyöllä eli ensimmäinen valmiiksi tekemäni tilkkupeitto oli tietysti parisängyn peitto hirsimökkitekniikalla. Nyt tuo peitto on kahdessakymmenessä vuodessa haalistunut kovasti ja jotkut saumat irvistävät. Tikkasin peiton käsin aika harvaan.  Jotenkin pitäisi löytää rohkeutta poistaa sekin kaappia täyttämästä, mutta vielä en ole ollut henkisesti valmis siirtämään tilkkupeittoa roskikseen.  Se ei ole mitään huippulaatua teknisesti tai kankaiden suhteen. 

perjantai 19. lokakuuta 2012

Eriparisukat

Askartelukaappia siivotessani tuli vastaan sukkapari, jonka olin aloittanut kesällä ja jättänyt kesken kantapäiden kohdalla. Nyt ne ovat valmiit.
Hassua, että taas tässäkin parissa lanka kulki kerissä eri suuntiin. Molemmat kerät aloitin keskeltä.  Huomasin varhaisessa vaiheessa, että tehtaalla on taas laadunvalvonta pettänyt, mutta en viitsinyt purkaa, kun sukat jäävät itsellle kotikäyttöön.  Tuo turkoosin ja oranssin yhdistelmä on niin tyrmäävä, että kuvion suunta jää sivuseikaksi.  Olen neulonut monta sukkaparia Fabel-langasta ja niissä kaikissa on värien vaihtuminen ollut huomattavasti hauskempaa ja tyylikkäämpää kuin tässä turkoosissa langassa.  Tuo pitkä turkoosi kohta oli aika tylsä neuloa, melkein kuin olisi kutonut yksivärisestä langasta.

Oikeastaan haluaisin mennä ko. tehtaalle katsomaan, miten ihmeessä siellä pystytään sotkemaan langan kulkusuunta.  Jotain todella mielenkiintoista täytyy olla heidän prosessissaan.  Vai onkohan minulla kuluttajana epärealistiset odotukset?  Haluaisin että lanka kerillä alkaisi aina samasta kuvion kohdasta ja kuvio juoksisi samaan suuntaan.  Ehkä ne ei Norjassa tiedä, että sukkia tehdään yleensä pareittain ;-)  .Vertasin sukkia pari vuotta sitten samasta langasta neulomiini harmaisiin sukkiin ja kas vaan niissäkin kuviot kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Sitä ei juuri huomaa, koska värin (=tummuuden) vaihtuvuus on tiheämpää kuin turkoosissa langassa.

Mutta nyt on uudet pehmeät villasukat valmiina ja yhdet pohjastaan lähes olemattomaksi kuluneet saivat häädön. 

tiistai 16. lokakuuta 2012

Syyssiivousta

Viikonvaihteessa karsin liinavaatteita ja järjestin kangasvarastoani.  Osa kangasvarastostani on liinavaatekomeron alimmissa kerroksissa. Tänään kävin askartelukaappini kimppuun.  Kaapissa on pääsääntöisesti askarteluvälineitä ja papereitä, mutta sieltä löytyi myös muuta. Yleensä heitän tilkkutöistä syntyvät leikkuujätteet välittömästi roskakoriin. Yksi sokea kohta on kuitenkin ollut: Valmistuneiden töiden ylimääräiset blokit ja blokkeja varten leikatut palat ovat jääneet askartelukaapin ylähyllylle muovirasioissa.  Nyt meni roskakoriin iso joukko pieniä paloja.
Tämänkin meren aallot peiton valmistamisessa syntyneitä paloja löytyi siististi rasiasta. Peitto valmistui vuonna 1995.  Ei siis ihan kahtakymmentä vuotta kerennyt kulua ennen kuin siivousinto ulottui hyvin säilyneisiin paloihin. Sanoin hyvästit myös monille muille saman aikakauden ylijäämäpaloille.  Hyvästelin myös joukon tikkausharjoituksia.  Vähän kirveli, mutta en halua jäädä niidenkään vangiksi.

Mitenköhän kaappini pursuisivat yli, jos en heittäisi silppuja pois työn edetessä. Nyt täytyy vaan olla entistä ankarampi, jos/kun saan seuraavan työn valmiiksi.

Jotkut muut osaavat hyödyntää ilmaiseksi saamiaan kankaita.  Keräsin kangaskaapista pois vietäväksi sellaisia kankaita, joita en ole itse ostanut.  Vuosien säilytyskään ei ole tehnyt niistä mieleisiäni. Lisäksi poistettavien pussiin päätyi joukko puuvillana ostamiani kankaita, joiden loimet ja kuteet kuitenkin käyttäytyvät epäpuuvillamaisesti.  Pussin sisältö päättynee Työväenopiston käsityöluokan laariin ellen sitä ennen intoudu viemään niitä kierrätyskeskukseen.  Työviksellä joku voi sitten piilottaa niitä tilkkutyönsä sisäkerroksiin - toivon.


perjantai 12. lokakuuta 2012

Lankaa isolla puolalla - ihanaa

Kaapissani on kaksi vähän vajaata pakkaa valkoista puuvillakangasta, toinen tavallista ja toinen satiinia. Valkoista puuvillalankaa on ollut mahdotonta ostaa mistään pääkaupungin kaupasta entiseen malliin 1000 metrin puolilla. 100 metrin rulla melkein loppuu jo siinä vaiheessa, kun on puolannut sitä alalangaksi.

Tänään helpotti. Ostin kaksi 1000 metrin puolaa Töölön Tilkkupajasta. Soile osoittautui todelliseksi ystäväksi ja hankki pyynnöstäni myyntiin Aurifilin 100 % puuvillalankaa no 40 vaikka hänen pääbisneksensä on tikkaaminen. 
Olen ostanut pari rullaa Coatsin valkoista puuvillalankaa 100 metrin puolilla. Sen laatu innostaa etsimään parempia vaihtoehtoja  ja koko ajan saa kytätä, riittääkö lanka. Lidlin pakkauksissa oli aiemmin vähän valkoista puuvillalankaa joka ei kovasti innostanut.  Aurifil on ihanaa.  Se on jopa hieman paremman tuntuista kuin Mölnlykcen puuvillalangat olivat.

Nyt pääsen viemään loppuun pari keskeneräistä valkoista työtäni. Ainakaan se ei ole enää ompelulangasta kiinni ;D

Se, että haluan ommella puuvillakangasta hyvällä puuvillalangalla on puhtaasti makukysymys. Yksinkertaisesti hyvä lanka vaan tuntuu niin ihanalta ja kulkee koneessa hyvin.  Ihan samoin, kuin hyvälaatuiset puuvillakankaat  tuntuvat käteen ihanemmilta kuin huonolaatuiset. Tykkään siitä tunnusta ja koko tilkkuilussa on kysymys siitä, että teen sitä mikä on kivaa ja tuntuu hyvältä.

Ostin kokeeksi Lidlin lankapakkauksen, jossa on alalangat valmiiksi puolattuna metallipuolille. Metallipuolat ovat aavustuksen paksumpia kuin Berninan omat puolat.  Ensimmäisessä kokeilussani sain aikaan kankaan taakse kummallisen mökellyksen, jollaisia ei ole nykyisellä koneellani aiemmin syntynyt. Täytyy vielä tehdä toinenkin testi ennen kuin ompelen niillä langoilla ja puolilla mitään oleellista. 


tiistai 9. lokakuuta 2012

Verenpisara kukkii lokakuussakin

Nyt on lokakuu ja komea verenpisara kukkii parvekkeellani upeasti amppelissaan. Osa pihapuista on lähes lehdettömiä, mutta muutamat ovat ennemminkin vihreitä kuin keltaisia.
Sadetta on tullut, mutta pakkasista ei ole tietoakaan. Maksoin vähän yli 30 euroa tuosta valtavan isosta verenpisarasta toukokuussa. Se on kesän mittaan kasvattanut roikkuvia oksiaan ja siinä on tällä hetkelläkin kymmeniä kukkia. On siis ollut hintansa väärti.

Tilkkurintamalla en ole saanut muuta aikaan, kuin että käsittelin Eijan Ranskassa ottamia tilkkutyönäyttelyjen kuvia Tilkkulehteen 3/2012.  Kun kuvia oli yli 200 ja niistä piti valita juttuun kourallinen ja sitten oikaista perspektiivit ja säätää valotusta niin siinä oli hommaa kerrakseen.  Patchwork-Europe ja Tilkkulehden juttujen jättöpäivä ovat joka vuosi kiusallisen lähellä toisiaan. Jutun voi sitten lukea Tilkkulehdestä, kun se ilmestyy loppuvuodesta.  Aivan ihania tilkkutöitä oli siellä ollut tänäkin vuonna esillä. Harmi, kun en itse mennyt sinne.