sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Yhdeksän varista

Kokosin vihdoin kesällä tekemäni yhdeksän variskuvaa yhteen.  Päädyin siihen, että en laita palojen väliin kaitaleita.  Koska nämä varikset syntyivät evoluution kautta eivätkä suunnitelmallisesti, oli yhteensovittamisessa pohdittavaa. Mutta  näyttävät aika sopuisilta yhdessä.  Kunkin palan koko oli 30 cm x 30 cm ennen yhdistämistä.
Kaikki varikset on toteutettu eri tekniikalla.  Tavoitteenani oli löytää kuvien tuottamiseen kivoja tekniikoita, joilla pystyn myöhemmin tekemään minkä tahansa kuvan. Kohteena oli Seurasaaren sillalla valokuvaamani varis, josta työstin kuvankäsittelyohjelmalla taustattoman version, joka mahtui tulostumaan A4-arkille.   Variksia tehdessäni piirtelin sen moneen kertaan pergamiinille kunkin tekniikan vaatimien kaavojen tai sabloonien aikaansaamiseksi.

Tekniikat
1. Ylärivi vasemmalta
1.1. Trapunto + maalasin akryylivärein
1.2. Risareuna-applikaatio ilman tukimateriaalia. Reunat ompelin suoralla ompeleella.
1.3. Vapaata konekirjontaa käyttäen neulan silmässä kahta erisävyistä lankaa kerrallaan. Tikkinä käytin siksakia
2. Keskirivi vasemmalta
2.1.  Maalasin Paintstikeillä tekemieni freezerpaper-sabluunojen avulla
2.2. Vapaata konekirjontaa suorin pistoin yhdellä ompelulangalla. Taustalla silitettäävä tukimateriaali
2.3. Liimaharsoapplikaatio
3. Alarivi vasemmalta
3.1. Tilkkutyönä, palastelin ensin piirroksen niin että voin ommella suoria saumoja ja leikkasin jokaisen palan kaavan freezer paperista ja kiinnitin silittämällä kankaan taakse leikkaamisen ompelun ajaksi.
3.2 Piilopistoin koneella ommeltu applikointi.  Paperikaava haittasi saumanvarojen kääntämistä nokan kohdalla ja niinpä siitä tuli turhan massiivinen.
3.3. Alikeompelu. Kankaita kolmessa kerroksessa. Ompelun jälkeen leikkasin ylimääräiset kankaat pois.

Työstä jäi pois tyllille tekemäni konekirjottu varis. En keksinyt miten yhdistäisin läpinäkyvän työn muihin, kun niihin tulee taustalle vanu ja taustakangas ja pinnalle vapaata konekirjontaa.

Jos haluat yrittää vastaavaa, niin leikkaa ensin riittävä määrä (vaikka 20) riittävän isoja tilkkuja. Merkitse apupiirustuksiisi ja tilkkujen reunoihin kohdistusmerkit, jotta saat kohteet asettumaan samaan kulmaan kaikissa paloissa.  Leikkaa pyöröleikkurilla ja viivaimella, älä saksilla.  Leikkasin itse lisää paloja saksilla sitä mukaa, kun variksia syntyi.  Kaltevuuskulmaan kiinnitin huomiota vasta sitten, kun olin tehnyt variksen ;D. 

Paperitekniikalla variksen tekeminen ei luonnistunut minulta.  Tiedän siis tekniikan olemassaolon, mutta en oikeastaan tarvinnut sitä, koska töiden kokoaminen 3 x 3 varista muotoon tuntui hyvältä ajatukselta.



tiistai 25. syyskuuta 2012

Valmis nuppupeitto

Nuppupeiton kanttauksesta tuli oikein kiva lukijoiden hyvien vinkkien ansiosta. Kun vihreät kankaat eivät olisi riittäneet, sain neuvuoksi lisätä lilaa eli ottaa lisäkankaan värin kukkien väristä.  Käytin kahta eri lilaa kangasta ja jotenkin nuo lilat kohdat asettuivat nurkkiin.
Olen yrittänyt opetella tekemään noita taiteltuja kulmia. Jotenkin kaitaleen kääntäminen nurkissa ei asetu nuppiini ja jouduin taas hakemaan ohjeen esille.  Printattu versio ei ollut ompelukoneen luona, joten jouduin hakemaan ohjeen tietokoneelta.  Olen tallentanut aika paljon Quilting Artsin ilmaisia ohjeita koneelleni. Niitä on kaikkein helpointa etsiä omalta tietokoneelta.   Suuri osa noista ohjeista on myös QA-lehdissä, mutta niistä hakeminen on aika työlästä ja olen jo myynyt vanhimmat numerot pois.  Tein vähän turhaa työtä, kun tein vinot jatkokset reunakaitaleeseen, vaikka en ollut leikannut liuskoja vinoon.  Suora jatkos olisi ollut parempi ja helpompi suorissa kaitaleissa.

Tämä opinkappale on siis viety loppuun eikä enää tarvitse miettiä sen enempää.  Tämä saa mennä johonkin synnytyssairaalaan, kun matkaan löytyy kavereita.  Onkohan Lea viemässä Kätilöopistolle myssyjä lähiaikoina?  Signeerasin työn koneella valkoisella ompelulangalla "MS 2012".

Käyttämistäni vihreistä kankaista ei jäänyt oikein mitään, vähän silppua, josta vapautin itseni tiputtamalla silppupalat ompelupöydän alla olevaan roskakoriin.  Muutaman palan nostin ensin korkealle ja sanoin ääneen: "vapautan itseni tästä kangaspalasta". Joku muu olisi säästänyt, mutta minä en halua jättää silppuja huutelemaan kaapista, että niistä pitäisi tehdä jotain. Insipraatiot tilkkutöihin haluan löytää ihan muualta ;D

Iloista tiistaita
Milja


maanantai 24. syyskuuta 2012

Piilohanhi

Koska eilen tekemäni blokin nimessä on hanhi (hanhilampi), kaivoin kaapista voipaperille tekemäni hanhipiirroksen, jota olin käyttänyt keväällä liimaharsotyössä ja ompelin sen mukaan nuppupeittoon hanhen ääriviivat.  Valitsemani lanka on aika vaalea ja hanhesta tuli piilohanhi. Koneella vapaasti kirjominen ja tikkaaminen on sitten kivaa. Ai että nautin tämän tikkaamisesta.
Hanhen olen piirtänyt ottamastani valokuvasta. Nämä cityhanhet ovat aivan verrattomia valokuvamalleja.  Ne eivät lähde karkuun vaan jäävät tuijottamaan kuvaajaa.  Taustan täytin vapaalla konetikkauksella sydämin.  Reunakaitaleet syntynevät huomenna.  Yö on aikaa miettiä, miten teen kaitaleet.  En saa edes noita kahta vihreää kangasta yhdistämällä riittävästi virheää kaitaletta.  Vaihtoehdoiksi jää siis käyttää pohjan valkoista tai ottaa vihreiden lisäksi paria saman värimaailman kangasta tai kokonaan muuta. Jotenkin houkuttaisi käyttää vihreät niin, että jäljelle ei jäisi pienintäkään palaa niitä.

Luin netistä nuppupeittojen ohjeen ja tein sen mukaan. Hanhen pään tikkaukset tuntuvat kuitenkin taustapuolella sen verran karheilta, että jos joskus teen toisen nuppupeiton, teen sen pussiin niin, että taustaflanellin läpi ei tule tikkauksia.  Laitoin sittenkin tähän ohuen poluesterivanun 60 g/m2. Se antaa tikkauksille vähän ilmettä.  Ilman reunakaitaleita nuppupeitolla on kokoa 45 cm x 45 cm.  Lidlin 50 metrin puolalla oleva tikkauslanka riitti juuri ja juuri, kun käytin sitä pelkästään ylälankana. Langassa on kaunis kiilto ja se toimii oikein hyvin tällaisessa koristetikkauksessa.

Työstä puutttuu vielä signeerauskin. Pitäisiköhän se signeerata nimikirjaimin vai laittaisinko blogini nimen? 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

ihan nätti ...

Kun menee kurssille, niin sitten tehdään sitä mitä kurssilla kulloinkin tehdään. Niinpä tein opettajan antaman ohjeen mukaisen blokin, vaikka tiesin heti että tulen tekemään tällaisia vain yhden kappaleen.

Valitsin kankaiksi pikkusieviä  mintun värisiä 90-luvun kukkakuoseja ja valkoista.  Jotenkin kuvittelin värin sukupuolineutraaliksi, mutta nuo pikkukukat eivät sittenkään näytä ihan neutraaleilta. Pilkullinen valkoinen on alle vuoden vanha kangashankinta.
Tässä yhdessä blokissa on oikein hyvä nuppupeiton alku.  Blokin nimi on "Hanhilampi" eli "Goose in the Pond".  Opettajan jakamassa ohjeessa oli monta epätarkkuutta, mutta siitä huolimatta sain blokin kasaan.  Ohjeessa mm. lasketaan että kun ommellaan kaksi 7,5 cm palaa yhteen on lopputuloksena yksi 15 cm pala, mikä ei tietenkään ole totta, kun saumanvara vie osuutensa.

Nyt olisi kiva tietää, mitkä olisivat ihanteelliset mitat nuppupeitolle. Tämä blokki on n. 30 cm kanttiinsa.   Nuppupeiton taustalle tulee valkoista flanellia.  Vanua en ajatellut laittaa, mutta tikkaan vapaalla konekirjonnalla ja ehkä lisään hanhen kuvan applikoimalla tai tikkaamalla.
Kun tämäkin harjoitustyö on tehtynä, kehtaan taas mennä kurssille keskiviikkona.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ikkunan tekoa

Työväenopiston kurssilla opettaja kehotti tekemään applikointia käyttäen mustaa ompelulankaa.  Hän tarkoitti, että ommellaan käsin pitkillä pistoilla.  Oikea käteni on eri mieltä käsin ompelemisesta ja niinpä tein koneella.
Ikkunan malli on Puu-Käpylässä ottamastani valokuvasta. Työ näyttää vähän vaisulta tässä vaiheessa. Jätin tarkoituksella oikeaan laitaan tilaa, johon voin lisätä jotain.  Täytyy nyt pari päivää tuijotella työtä, sitten varmasti tulee jotain toteuttamiskelpoista mieleen.  En usko, että olisin ihan kohta lähtenyt omasta aloitteestani kokeilemaan tätä mustalla tikkaamista.  Se on hauskan näköistä, vähän sarjakuvamaista.  Paloissa on taustalla liimaharsoa ja ne on leikattu pellavasta ja jätetty risareunaisiksi.  Työstä tulee A4-kokoinen.

On aika outoa käydä kurssilla, jossa toteutetaan koko vuoden opettajan ajatuksia.  Ulla tosin on myös valmis siihen, että kurssilla yksi jos toinen tekee välillä omia projektejaan.  Tänään yksi halusi tehdä paper piecingillä hevosen kuvan.  Siinä sitten katseltiin miten paperpiecing oikein menee.  Tosin vain erittäin yksinkertaisella aloitusmallilla.  Ehkäpä opin kurssin aikana hallitsemaan tuon tekniikan ja ajattelemaan työn taustan kautta.  Olen tunnustanut Ullalle, että paperpiecingin kohdalla minulla on musta aukko.  Yli 20 vuotta olen tehnyt tilkkutöitä ja tämä on ensimmäinen kauteni työväenopiston kurssilla.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Tähtipeittoon tähtiä

Olen tänään työstänyt tähtiä ommeltavaksi keskeneräisen tähtipeittoni taustakankaaseen.  Aion käyttää taustana valkoista kangasta, mutta piristää sitä muutamalla tähdellä.  Valmiiksi leikattuja kolmioita on riittävästi ja täytyyhän ne jotenkin kuluttaa.

Kaksi tähtipalaa on jo valmiina ja neljän osat odottavat yhdistämistä.
Jotta työn taakse ei tulisi paksuja möykkyjä tähden osien nurkkiin, päätin silittää saumanvarat auki. Tuntuu, että kun saan viiden sentin saumavaran silitetyksi auki, aiheutan silitysraudalla jonkin ongelman toiseen kohtaan.  Minulle taitaa sopia huomattavasti paremmin kääntää saumanvarat samaan suuntaan ja painaa kynnellä littanaksi.  Pitäisiköhän ostaa sellainen ihan pikkuinen varrellinen rauta.

Olen nyt kuitenkin päättänyt tehdä tuon peiton valmiiksi.  Mittailin jo tarvittavia kaitaleita päällisen reunoille.  Aloitin työväenopiston kurssilla ja siellä näyttää olevan suurikokoinen pöytä, jonka päälle voin levittää työn tarkempaa mittailua varten.  Ulla lupasi, että pöytää saa käyttää.
Tämä syysflunssa on aika sitkeässä.  Yskä on vajonnut koko ajan alemmaksi, mutta ei vielä ole pudonnut pois.  Nenäliinoja menee tasaiseen tahtiin eikä oikein mikään tunnu miltään.  Positiivista on se, että kauppaan ei juuri ole mennyt rahaa, kun mikään ei oikein maistu.

Tässä flunssa-apatiassa olen katsonut Quilting Arts TV dvd-levyjä uudelleen.  Aloitin ensimmäisestä sarjasta ja olen nyt neljännessä sarjassa.  Vaikka olen katsonut levyt aiemmin muutamaan kertaan, löytyy ohjelmista ihmeen paljon asioita, joita katson erilaisin silmin kuin aikaisemmin.  Muistan että niillä on esitetty Painstikeillä värittämistä, mutta nyt kun itselläni on nuo värit, huomaan  niksejä, joita en muista ennen nähneeni. Niillä voi jopa värjätä valkoisen vetoketjun tarpeeseen sopivan väriseksi.  Samoin liimaharsotöitä katson nyt ihan eri lailla kuin ennen.  Toivottavasti flunssa loppuu ennen kuin levyt loppuvat.  Vielä on kuitenkin 5 sarjaa uudelleen katsottavaksi, siis 5 x 13 ohjelmaa a 25 min = 27 h :D  Tänään kävin jopa hakemassa parin jutun tarkemmat ohjeet Quilting Artsin sivuilta.

Viime viikolla kävin Vantaan killan tilkkutyönäyttelyssä.  Siellä oli kivoja töitä.  Syyringin kokouksessa viime torstaina oli esillä Tilkunviilaajan ja Soilen vastatikatut peitot ja suunnittelimme uutta yhteisprojektia. 

lauantai 8. syyskuuta 2012

Varjotrapuntoa

Vihdoin voimat ovat palanneet niin, että jaksoin ompelukoneelle. Tein pienen harjoitustyön Greta Graman varjotrapuntotekniikalla.  Vaikka kirjassa on paljon upeita, mutta suuritöisiä malleja, piirsin itse pienen lumisen kuusen mallin. Tämä minä itte-kausi näyttää jatkuvan.

Olin lukenut kirjan ja tein jopa tekniikasta suomenkielisen käännöksen. Käännös on tässä vaiheessa lyijykynällä kirjoitettuna vihkossa. Oli fiksua lukea kirja ensin ja antaa hautua aivoissa pari päivää ja sitten vasta ryhtyä kokeilemaan.
Tämä kuva on otettu skannerilla.  Käytin tekemiseen kaapeista löytyneitä aineksia ja sain tuntuman eli opin paljon.  Listaan alle asioita, joista tein havainnon. En tee tähän opasta siitä, miten kirjailijan kehittämä tekniikka täydellisesti menee.
  1. Olin jättänyt mallissa liian vähän tyhjää lumisten oksien väliin, mikä vaikeutti trapuntovanun leikkaamista pois niistä kohdista, joihin se ei kuulu
  2. Kaapista löytynyt paksu polyesterivanu oli lähes mahdotonta leikata selkeärajaiseksi. Haituvia levisi koko ajan.  Tuska oli suuri verrattuna siihen miten selkeän leikkauspinnan saan tavallisesti käyttämästäni puuvilla/polyesteri sekoitevanusta ja puhtaasta puuvillavanusta.
  3. Lopullinen tikkaus ei olisi saanut osua vanun päälle lainkaan
  4. Kirjassa kehotettiin käyttämään myös alalankana vesiliukoista lankaa.  Vesiliukoisen langan puolaaminen osoittautui tavallista hankalammaksi. 
  5. Ensimmäisessä ompeluvaiheessa ompelin piirroksen läpi vesiliukoisella langalla niin että organza ja trapuntovanu olivat piirroksen alla.  Piirroksesta kulkeutui lyijyä neulanpistojen mukana työhön.
  6. Kaapistani löytynyt organza heijasti valoa kiusallisen paljon, kun tikkasin työtä ja lopputuloksessa se kiiltelee niin, että katsoja näkee heti, että kankaan ja vanun päällä on organzaa. Hieman peitellympi vaikutelma olisi parempi.
  7. Taustakangas saisi ehdottomasti olla tummempi paremman kontrastin saavuttamiseksi. Päällimmäisenä oleva valkoinen organza vaalentaa vaikutelmaa oleellisesti.

Kirjan arviointia

Kirja on kirjoitettu insinöörimäisellä tarkkuudella.  Alussa on selkeä kuvitettu kuvaus tekniikasta. Kaikkien mallien työpiirrokset löytyvät mukana tulevalta CD-levyltä. Ne ovat PDF-muodossa ja ne voi tulostaa tulostimella tarvitsematta säätää kokoa.  Isot mallit kootaan yhdistämällä useita arkkeja ja jopa arkkien marginaalien leikkkaamiseen on tarkat ohjeet.  Kirjoittaja on itse piirtänyt mallit EQ:lla.
Mallit muistuttavat virkattuja pitsiliinoja ja ovat vähän itäeurooppalaisen oloisia.  Kirjoittaja on romanialainen ja tietysti ammentaa omasta taustastaan.  Amerikkaisten yliedustukseen tilkkutyömarkkinoilla tämä on tervetullutta vastapainoa.
Materiaalien suhteen kirjoittaja kehottaa kokeilemaan ja etsimään parhaita, mitä on paikallisesti saatavilla, hän on itse elänyt sen kanssa että kaikkea ei ole Romaniasta saatavilla.  Taitto on selkeä levollinen.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Mahtava syysflunssa

Kolmatta päivää olen kuumeessa. Tänään kuumetta on vähän vähemmän kuin aiemmin, mutta lepäämisen merkeissä tässä mennään. Toivottavasti tämä viheliäinen tauti ei leviä digitaalisesti.

Tilasin Amazonilta Geta Graman Shadow Trapunto Quilts kirjan. Ihmettelin tekniikkaa variksia tehdessäni ja täytyyhän se selvittää.  Torstaina tilattu kirja tuli jo eilen tiistaina. Todella nopeaa.
Toistaiseksi juoksee järjen sijasta nuha, joten lukeminen siirtyy parilla päivällä ainakin.