sunnuntai 19. elokuuta 2012

Mielekkyyden raja

Kuinka monta tuntia on mielekästä käyttää yhden variskuvan muokkaamiseksi paper foundation piecing tekniikalle sopivaksi?  Olen tainnut ylittää sen rajan jo kauan sitten.  Piirteleminen voisi lyödä leiville, jos tekisin tätä kirjaa, opetusaineistoa tai myytävää mallia varten. Mutta kun teen vain kokeillakseni omia rajojani. Nyt on vähän myytinmurtajaolo.

Anita antoi eilen vinkin käyttää ilmaista tietokoneohjelmaa palastelun suunnittelemiseen. Koska käytän iMacia ei ohjelmaa voinut asentaa koneeseeni ilman, että olisin asentanut siihen myös Windowsin. Kaivoin kaapista risan Windows-kannettavani ja asensin ohjelman siihen. Tietysti kuukauden päivityspaussin ansiosta tuli taas hirveästi tietoturvapäivityksiä koneelle.  Siirsin ohjelman käyttöoppaan muistitikulle ja siitä edelleen iMaciin ja tulostin.  Luin sen ja ymmärsin että ohjelma pystyy vain piirtämään kuvan päälle viivoja foundation piecing mallinnusta varten. Kun kannettavan raakku vielä kaatui tietoturvapäivityksien aikana (todennäköisesti emolevyn rautaongelma), luovuin tuon ohjelman käyttämisestä.

Macilla sitten avasin PowerPointin ja sijoitin variksen kuvan dialle ja aloin vedellä värillisiä viivoja hahmottaakseni sopivat saumakohdat.
Se oli nopeaa meininkiä. Tulostaessani huomasin, että variksen kuvasta ei tullutkaan ihan saman kokoinen kuin se, josta olin työstänyt jo 9 + 2 kangaskuvaa.  Menetelmä on hyvä, mutta en jaksanut ruveta säätämään kuvan kokoa millilleen samaksi, kuin alkuperäinen tulosteeni.  Ohjelmissa on automaattisia kuvan koon muunnoksia, joita vastaan taisteleminen on välillä todellista Don Quijoten maailmaa.

Tänään sitten palasin läpipiirtämisen pariin. Tykkään siitä ihan oikeasti. Piirrän voipaperille. Siitä on helppo kumittaa lyijykynän jälki pois, mutta värikynien merkinnät eivät suostu lähtemään millään pois.
Tällainen hässäkkä siitä sitten tulee.  Variksen muodoista johtuen tulee 8 erillistä pohjapaperia ja niihin ommellaan useita eri tilkkua.  Jalkapala on vielä mietinnässä. Joudun varmaan piirtämään sen uudelleen puhtaalle paperille.  Koko ajan saa miettiä, kuinka paljon voi vetää mutkia suoraksi, ilman että varis menettää tunnistettavuuden.  Palojen numerointi kertoo ompelujärjestyksen kunkin isomman osan sisällä. T = taustakangas, M = musta, H = harmaa ja TH = tummanharmaa.

Jos jollain on lisää helpottavia niksejä niin mielelläni kuulen niistä.  Nyt alkaa näyttää siltä, että paper foundation piecing ei ole mielekäs tapa tehdä vain yhtä kuvaa jostain luontokappaleesta.  Esitöihin menee ihan poskettomasti aikaa.  Harva katsoja tulee lopputuloksesta ymmärtämään käytetyn työn määrää.

Lupaan jatkaa yrittämistä ;o. Ehkä joudun odottamaan, että saan Tilkunviilaajalta aihetta käsittelevän kirjan lainaksi. 

7 kommenttia:

  1. Et päästä kyllä itseäsi vähällä.

    VastaaPoista
  2. Eikö se ole niin, että kun katsoo/tutkii jonkun asian loppuun asti, ei jää vaivaamaan eikä harmittamaan. :)

    VastaaPoista
  3. Olet kyllä sitkeä sissi! Mutta jos jotain aikoo tehdä hyvin ja kunnolla siihen kuluu kyllä aina aikaa, tutkijan tie on kivinen ja pitkä. Lopussa kiitos seisoo!

    VastaaPoista
  4. Jopas on sulla homma meneillään, meikäläinen jättäisi nuo jalat kyllä pois palastelusta ja ompelisi ne koneella tai käsin sitten jälkeenpäin. Varikset-seinävaatteesta tulee kyllä valmiina hieno.

    VastaaPoista
  5. Älä lannistu, hyvältä näyttää!!! Oletko muuten käynyt täällä: http://chasenbach.tripod.com/bqn/Page15BQN.html
    Sieltä löytyy kasveja ja eläimiä, jotka on tehty paperiompeluna. Jospa löytäisit viime hetken vinkkejä... Minä tekisin jalatkin samalla tekniikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Satu, kävin mutta aiemmin en löytänyt noin hyvää esimerkkiä. Todella valaiseva. Ajatella, että kuvittelin selviäväni yhdellä pohjapaperilla ja niitä tarvitaankin vaikka kuinka monta. Mukavaa tietää, että en ole ihan väärällä tiellä. Nyt tiedän että tästä ei tule mun juttua, mutta täytyyhän ainakin yksi saada aikaan. Mahtavaa tämä blogimaailma, mistä auttavia osaajia tuntuu löytyvän.

      Poista