maanantai 27. elokuuta 2012

Paperitekniikkavariksen suunnitelma

Ilahduin, kun Anita paperitekniikan osaajana ilmoitti haluavansa kokeilla varikseni tekemistä.  Mallin tuotteistus ei ole kaupallista luokkaa, teinhän vain itseäni varten muka riittävän suunnitelman.
Malli oli saatavilla muutaman päivän.  Poistin mallin linkin 29.8.12 Anitan testattua ja löydettyä siitä korjattavaa.

Kaikkien varistöitteni lähtökohtana on toukokuussa ottamani kuva variksesta Seurasaaren sillalla.

Foundation paper piecing yritelmäni on herättänyt kivasti kommentteja ja kannustusta eli sosiaalinen media on toiminut loistavasti.  Epäonnistumiseni syy on suurelti se, että yritin heti tyvestä puuhun enkä riittävästi hankkinut rutiinia tästä tekniikasta.  Kenenkään toisenkaan ei kannata lähteä harjoittelemaan piirtämälläni variskaavalla vaan kehotan hankkimaan jonkun perusoppaan tähän tekniikkaan.

Löysin You Tubesta kaksi melko hyvää videota aiheesta ja molemmissa opettaja sanoo heti aluksi, että hän ei varsinaisesti osaa tätä tekniikkaa, mutta näyttää nyt miten homma menee :D . Kiinostuneiden kannattaa yrittää löytää jonkun kokeneen tekijän opastusta tähän tekniikkaan.

Vaikka variksen kanssa en onnistunut, saattaa olla että joskus teen jonkun muun jutun tällä vaikealla tekniikalla. Nyt aloin todella kunnioittaa niitä, joiden kärsivällisyys ja tarkkuus riittää paperitekniikan käyttämiseen tilkkutöissä.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Luovutan - ei tuu paperitekniikalla varista

Leikkasin äsken väärin juuri ompelemani palan peperiompeluvariksessa. Piti kaventaa saumanvaraa ja menikin koko kappale.  Nyt menee roskiin kaikki.  Minusta ei yksinkertaisesti ole noin takaperoiseen menetelmään. Sehän on kuin ajaisi autoa, jossa tuulilasi on maalattu mustalla maalilla ja yrittäisi kurkkia peileistä onko vielä tien päällä.
Sain piirretyksi variksen kaikkien osien kaavat ja skannasin ne pdf:ksi ja tulostin. Näin alkuperäiset kaavat säilyivät ompelemattomina.  Kuvittelin vielä siinä vaiheessa harhaisesti, että voisin joskus tehdä toisenkin variksen paper piecing menetelmällä. Olinpa väärässä.

Olin ompelemassa kuudetta osaa variksesta. Kangasta on mennyt silpuksi tavalla, jollaista en ole eläissäni nähnyt.  Olisin voinut pilkkoa nuokin kankaat saksilla tai leikkurilla suoraan roskiksen päällä niin olisi siistimpää.  En osaa hahmottaa paperin takana olevasta palasta miten se kääntyy, kun sauma on ommeltu ja käytän siksi turhan isoja paloja. Se taas johtaa siihen, että saumanvarojen hahmottaminen menee vaikeaksi.

Tilkkuilu on minulle harrastus ja harrastuksen pitää olla hauskaa. Paper piecing variksen piirtely oli haasteellista mutta työlästä ei varsinaisesti hauskaa.  Huvittavaa oli se, että ylipäätänsä lähdin yrittämään. Ompeluvaihe oli tuskaa.  Purin monta parin sentin saumaa, kun paperin taustalle laittamani kangas ei taittunutkaan oikeaan suuntaan.

Tämän kokeiluprojektin tarkoituksena oli löytää sellaisia uusia työmenetelmiä, joita voisin vastaisuudessakin käyttää elikoiden ja ihmisten kuvien ompelemiseen ja joiden tekeminen ei satu käteen.  Paper piecing on nyt ehdottomasti tekniikka, jota en enää koskaan halua kokeilla.   Kiitoksia kaikille, jotka yrititte autaa selviämään tästä turhauttavasta menetelmästä.  Kaikki ei sovi kaikille. FPP ei sovi minulle.


lauantai 25. elokuuta 2012

Neitoperho ja amiraali

Liejukana ei tänään näyttäytynyt, joten haaveet hyvien kuvien saamisesta siirtyivät.
mutta matkalla sen asuinpaikalle Mätäjoen mutkaan löytyi perhosia. Loppukesän kukkaloisto oli tänään parhaimmillaan Malminkartanon vuokrapalstoilla. Perhoset nauttivat siitä.  Amiraaliperhonen jopa istahti hihalleni, mutta en pystynyt kuvaamaan sitä siinä.  Näin myös kaali- ja sitruunaperhosia.
Amiraaliperhonen
Neitoperho samettikukalla
Sain tänään Tilkunviilaajalta Jokioisten näyttelyssä olleen työni. Työn takaisinsaanti kesti erityisen kauan, koska Matkahuolto oli lähettänyt tiedon paketin saapumisesta väärään kännykkänumeroon kääntämällä parin numeron järjestystä. Olisivat halunneet periä kymmeniä euroja säilytysmaksua paketista, mutta luopuivat, kun virhe oli heidän.  Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun tieto minun tavaroitani sisältävän paketin saapumisesta meni heiltä harakoille. Nyt kun työ on onnellisesti kotona eikä ole tiedossa sopivaa näyttelyä, täytyy yrittää löytää sopiva säilytyspaikka sille.

Varis paperiompeluna ei näköjään edisty.  Varistyön kokoamista olen miettinyt sen verran, että ajattelen laitta yhdeksän parasta varista päällipuolelle ja sitten työn vuoriin kiinnitän naurettavimmat yritykset, jopa mahdollisesti sen missä variksella näyttää olevan nokialaiset saappaat jalassa.  Ensin pitää kuitenkin tietää, tuleeko paperille ommeltavasta variksesta yhtään mitään.  Piirroksen teko on tarkkaa, jotta palat sopivat ompelemisen jälkeen hyvin yhteen.  Saas nähdä kuinka käy.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Helppo risareuna

Jo vuosia ennen kuin olin avannut yhtään tilkkutyökirjaa, koristelin täysin vapaalla risareuna-applikoinnilla joitakin ompeluksiani.  Taisteluni paperiompelun kanssa sai pienen paussin ja tein alle tunnissa risareuna-applikaationa yhden variskuvan.
Variksen pyrstön alaosa kaipaa vielä oikaisua, tai sitten se jää tuollaiseksi.  Olin piirtänyt pyöristetyn mallin voipaperille. Tässä tyylissä ei pysty monimutkaisimpiin rajoihin.  Vaateompelusta tutulla piikkirullalla ja kalkeeripaperilla merkkasin kankaiden taakse pisteviivat, joiden mukaan leikkasin palat. Se on aina yhtä nopeaa.  Paloissa ei ole mitään tukimateriaalia.  Ompelin suoralla ompeleella parin millin päässä reunoista ja lähes hetkessä varis oli valmis.  Tämä on taas tällainen boheemimpi varis, jonka tekniikkaa tulen varmasti käyttämään jatkossakin.

Kaikista variksistani puuttuu vielä viimeistely.  Suunnittelen sen vasta kun olen toteuttanut kaikki varikset - siis myös sen lähes mahdottoman foundation paper piecing tekniikalla.  Vien huomenna Syyringin kokoukseen varikset tuollaisina puolitekoisina. Näkevät sitten taustapuolenkin ennen kuin peitän sen vanulla ja taustakankaalla.

Satu ja Anita ovat antaneet hyviä vinkkejä. Todella paljon kiitoksia niistä.  Odotan, että saan Tilkunviilaajalta lainaksi Foundation piecing kirjat ja lukaisen sen. Siinä saattaa olla vielä sellaista tietoa, joka ei ole muuta kautta tullut vastaan.  Aiheesta on olemassa toinenkin kirja, jonka on kirjoittanut Jette Norregaard-Nielsen.  Sekin on jo aika vanha.

Kävin eilen Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa katsomassa Georgia O-Keeffen taiteen näyttelyä. Niitä isoja kukkia, joita mainoksissa on näkynyt, oli juuri ne jotka ovat näkyneet mainoksissa.  Abstraktit teokset ovat varmaan olleet mullistavia liki sata vuotta sitten, mutta kun samantapaisia on tehty sen jälkeen miljoonia, jäivät ne aika etäisiksi.  Olen tyytyväinen, että kävin, muuten olisi jäänyt kaihertamaan epäilys siitä että menetin mahdollisesti jotain.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Mielekkyyden raja

Kuinka monta tuntia on mielekästä käyttää yhden variskuvan muokkaamiseksi paper foundation piecing tekniikalle sopivaksi?  Olen tainnut ylittää sen rajan jo kauan sitten.  Piirteleminen voisi lyödä leiville, jos tekisin tätä kirjaa, opetusaineistoa tai myytävää mallia varten. Mutta kun teen vain kokeillakseni omia rajojani. Nyt on vähän myytinmurtajaolo.

Anita antoi eilen vinkin käyttää ilmaista tietokoneohjelmaa palastelun suunnittelemiseen. Koska käytän iMacia ei ohjelmaa voinut asentaa koneeseeni ilman, että olisin asentanut siihen myös Windowsin. Kaivoin kaapista risan Windows-kannettavani ja asensin ohjelman siihen. Tietysti kuukauden päivityspaussin ansiosta tuli taas hirveästi tietoturvapäivityksiä koneelle.  Siirsin ohjelman käyttöoppaan muistitikulle ja siitä edelleen iMaciin ja tulostin.  Luin sen ja ymmärsin että ohjelma pystyy vain piirtämään kuvan päälle viivoja foundation piecing mallinnusta varten. Kun kannettavan raakku vielä kaatui tietoturvapäivityksien aikana (todennäköisesti emolevyn rautaongelma), luovuin tuon ohjelman käyttämisestä.

Macilla sitten avasin PowerPointin ja sijoitin variksen kuvan dialle ja aloin vedellä värillisiä viivoja hahmottaakseni sopivat saumakohdat.
Se oli nopeaa meininkiä. Tulostaessani huomasin, että variksen kuvasta ei tullutkaan ihan saman kokoinen kuin se, josta olin työstänyt jo 9 + 2 kangaskuvaa.  Menetelmä on hyvä, mutta en jaksanut ruveta säätämään kuvan kokoa millilleen samaksi, kuin alkuperäinen tulosteeni.  Ohjelmissa on automaattisia kuvan koon muunnoksia, joita vastaan taisteleminen on välillä todellista Don Quijoten maailmaa.

Tänään sitten palasin läpipiirtämisen pariin. Tykkään siitä ihan oikeasti. Piirrän voipaperille. Siitä on helppo kumittaa lyijykynän jälki pois, mutta värikynien merkinnät eivät suostu lähtemään millään pois.
Tällainen hässäkkä siitä sitten tulee.  Variksen muodoista johtuen tulee 8 erillistä pohjapaperia ja niihin ommellaan useita eri tilkkua.  Jalkapala on vielä mietinnässä. Joudun varmaan piirtämään sen uudelleen puhtaalle paperille.  Koko ajan saa miettiä, kuinka paljon voi vetää mutkia suoraksi, ilman että varis menettää tunnistettavuuden.  Palojen numerointi kertoo ompelujärjestyksen kunkin isomman osan sisällä. T = taustakangas, M = musta, H = harmaa ja TH = tummanharmaa.

Jos jollain on lisää helpottavia niksejä niin mielelläni kuulen niistä.  Nyt alkaa näyttää siltä, että paper foundation piecing ei ole mielekäs tapa tehdä vain yhtä kuvaa jostain luontokappaleesta.  Esitöihin menee ihan poskettomasti aikaa.  Harva katsoja tulee lopputuloksesta ymmärtämään käytetyn työn määrää.

Lupaan jatkaa yrittämistä ;o. Ehkä joudun odottamaan, että saan Tilkunviilaajalta aihetta käsittelevän kirjan lainaksi. 

lauantai 18. elokuuta 2012

Joutsen edustaa rauhallisuutta, vai

Pähkäilen vielä sen kanssa, miten saisin piirretyksi variksen fiksuimmin foundation paper piecing tekniikalla toteuttamiseksi.  Löysin yhden mallin, jossa työ kootaan kolmentoista erillisen pohjapaperin päälle ja sitten yhdistetään. Ihan hauskan näköinen katti QNM no 380:ssa vuodelta 2006.  Eli tässä on nyt paljastunut, ettei tuolla paperitekniikalla käytetä vain yhtä pohjapaperia, kuten aluksi luulin.

Kävin tänään kuvaamassa lintuja helpoissa paikoissa eli Seurasaaren sillalla ja Mätäjoen mutkassa. Mätäjoelta löytyi erikoisuuksia kuten lapasorsa ja liejukana, mutta Seurasaaren kuninkuudesta käytiin taistelua.
 
Joutsentahan pidetään jonkinlaisena rauhallisuuden symbolina ja kanadanhanhea ärhäkkänä hyökkäilijänä. 
Tuo kyhmyjoutsen hyökkäili hanhien kimppuun välittämättä siitä olivatko ne yksin tai 20 hanhen parvessa.  Joutsenemo lillui poikasten kanssa varsin kaukana pienen saaren rannassa, kun tämä ilmeisesti uros keskittyi hätyyttelemään kaikessa rauhassa lilluneita hanhia.

perjantai 17. elokuuta 2012

Tartuin haasteeseen

Moni on ehdottanut, että kokeilisin tehdä variksen paper piecing eli foundation piecing tekniikalla. Olin kerran kokeillut ko. tekniikkaa ja lyönyt hanskat tiskiin.  Kuvan toteuttaminen tuolla tekniikalla vaatii kaksi asiaa
  1. Alkuperäisestä kuvasta on tehtävä tälle tekniikalle soveltuva malli
  2. On osattava ommella mallin mukaisessa järjestyksessä kankaat mallin päälle
Jälkimmäinen kohta on helpohko ;D  Mitä nyt jouduin purkamaan 5-6 ommelta pienessä koetilkussani, kun peilikuvana työskentely ei mennytkään nappiin.

Kun en netistä löytänyt hyviä malleja, onnisti mallien löytäminen Quilter's Newsletter Magazinen 2005-2007 vuosikertojen kohdalla.  Melkein jokaisesta numerosta löytyi pieni paper piecing tekniikalla toteutettavan kuvan malli.  Mallit valitettavasti vaativat suurentamista 200 %. Skannasin kuvan, oikaisin ja rajasin ja suurensin sitten kuvankäsittelyohjelmalla ja tulostin paperille lasertulostimella.  Helpottaakseni ompelua tein mallista lehden ehdottamaa isomman.

Lopputuloksesta tuli tällainen:
Tuota väkersin pari tuntia.  Se esittää auringonvarjoa. Opin paljon. Mottoni on: Joka päivä pitää oppia jotain uutta.

Opiksi tuli

  1. Koska mallissani ei ollut merkittynä palojen värejä, lipsahti lopputulokseen yksi väärä kangaspala.  Kannattaa siis merkitä mallinepaperiin kunkin palan väri jollain koodilla ennen työn aloittamista.
  2. Ennen ompelemista aloittelijan kannattaa jatkaa saumamerkit mallineen saumanvarojen ulkoreunaan asti. Näin kaikki palat varmasti ulottuvat ulkosaumanvaraan.  Myös ompeleen tulee ulottua koko ulkosaumanvaran yli.
  3. Jotta saa terävät saumat, pitää jokaikisen sauman jälkeen silittää ko. sauma. Silitysraudan pitää siis olla koko ajan vieressä kuumana.  Silityslaudan suojaksi tarvittiin leivinpaperia, sillä lasertulostimen jälki tarttui silityslaudan pintaan.
  4. You Tubessa on Karen Johnsonin 14 minuutin video paper piecingistä. Siitä sain paljon hyviä ohjeita kokeiluuni.  
  5. Kangasta haaskaantuu ja syntyy runsaasti käyttökelvotonta pikkusilppua, kun muotoon leikkaaminen tapahtuu vasta ompelemisen jälkeen 
  6. Kun yleensä tilkkuja ommellessa on hyvä laittaa koneen neula niin, että pysähdyttäessä se jää ala-asentoon, niin tässä näitä lyhyitä saumanpätkiä ommellessa onkin kätevämpää, että neula jää yläasentoon. Työhän otetaan jokaikisen sauman jälkeen pois koneesta ja sauma silitetään ja uusi kangaspala asetellaan paikoilleen.
Nyt olen kokeillut ompelemista.  QNM:n numeroista löysin myös muutaman mallin, joissa tilkkutyö kootaan kahdelle tai kolmelle paperimallineelle.  Täytyy tutkiskella niitä, jotta löydän optimaaliset jakokohdat variksesta tehtäville mallineille.
Onhan tämä aika veikeää, kun ennen harjoituksen tekemistä täytyy tehdä koetilkku.  Onneksi tein koetilkun tekemisessä niin paljon virheitä, että se oli hyvin opettavaista.

torstai 16. elokuuta 2012

Trapuntovaris sai väriä

Valkoinen trapuntovaris vaikutti hieman vaisulta, joten päätin maalata sen akryyliväreillä. Kokeilin ensin värejä valkoiselle kankaalle ja heti perään trapuntolle.  Ajattelin, että jos työ menee pilalle, niin äkkiä teen uuden trapuntovariksen. 
Värien sekoittaminen ei ollut ihan helppoa. Siveltimestä tuli ensin mustaraitaista harmaata väriä. Sekoitin siis valkoista ja mustaa saadakseni eri tummuusasteisia harmaita.  Myös täysin mustalta vaikuttavat kohdat ovat siis harmaita.

Koska työssä on ommelta ja pullistelevaa vanua, oli värin saaminen siveltimellä ihan kiinni tikkauskohtiin aika vaikeaa.  Lisäämällä vettä olisin saanut värin lähemmäksi, mutta itse asiassa tykästyin siihen, että valkoista pilkottaa sieltä täältä.  Tämähän on tilkkutyövaris eikä lintukirjan kuvituskuva.  Maalaavia tilkkutaiteilijoita löytyy kahdenlaisia: 1) osa maalaa ensin valmiin taideteoksen ja tikkaa sen sitten 2) osa tekee ensin kankaalle mestarilliset tikkaukset ja maalaa valmiiksi tikatun työn. 

Akryylivärien halpissetti on ollut kaapissa jo vuoden tai kaksi. Tiistaina kävin taiteilijatarvikeliikkeessä hankkimassa akryylivärien maalaamiseen soveltuvia siveltimiä ja tosiaan tarvitsin teräväkärkisiä siveltimiä päästäkseni maalaamaan tikkauksen vierestä. 

Suomalaisen kirjakaupan heinäkuisesta alennusmyynnistä olin ostanut puoli-ilmaiseksi Phyllis McDowellin kirjan Akryylimaalauksen käsikirjan. Hintalappu näkyy kirjan kannessa ja alen loppurysäyksessä tuosta hinnasta sain vielä 40 % alennusta.
Kirjan aloittelijaohjeet sopivat hyvin minulle, avasinhan ensimmäistä kertaa eläissäni akryylivärituubin.  En aio ruveta maalaamaan tauluja, vaan tavoitteenani on edelleenkin löytää ja käyttää tilkkutöiden jalostamiseen soveltuvia tekniikoita.

Jos maalattavaa työtä on tarkoitus käyttää käyttötekstiilinä, niin akryylivärit eivät ole oikea valinta. Teen variksista seinätekstiilin ja laitan taakse kiellon pestä työtä kemiallisesti tai vesipesussa.


maanantai 13. elokuuta 2012

Trapuntovaris

Tässä kohden on myönnettävä, että tein sellaista, mitä jo osaan. Tein yhdeksännen variksen trapuntona. Tällä hetkellä varis on  valkoinen ja siinä on vähän tumman harmaita tikkauksia. Mahdollisesti maalaan sen.

Vaihdoin kuvan liian hätäisesti julkaistun märästä työstä ottamani tilalle.  Hobbs heirloom vanu on vähän kellertävää ja kuultaa läpi, mutta siitä tulee mukavan pyöreää, kunhan homma valmistuu.

Tilkunviilaaja ehdotti paper piecing tekniikkaa, mutta en kerta kaikkiaan osaa piirtää paper piecing mallia variksestani. Olen risteillyt netissä vaikka kuinka, mutta en ole löytänyt yhtään blogia tai sivua, jossa olisi aidosti tehty paper piecingillä lintu tai elän tai edes melko naturalistinen kukka.  Kaikki, mitä löydän ovat symmetrisiä eikä varis ole symmetrinen.  Olen kerran aloittanut viuhkamallilla ompelemisen valmiilla paper piecin piirroksella. Se jäi kesken, jotenkin en tajunnut jujua eikä silittäminen aina pienen palan lisäämisen jälkeen ole houkuttavaa.  Silti odotan kovasti, että Tilkunviilaaja auttaa mallin piirtämisessä.

Kirjoin uudellen variksen käyttäen siksakommelta ja kahta lankaa neulassa.

Tällä kertaa käytin tukimateriaalina kirjontaan tarkoitettua tear away paperia.  Se piti kankaan suorempana kuin aiemmin käyttämäni tukimateriaali, mutta silti vähän löpytystä löytyy.  Yhdessä videossa leikattiin motiivi irti ja kiinnitettiin uudelle pohjakankaalle, niin tausta ei löpytä. Luotan kuitenkin siihen, että löpytys häviää näkyvistä, kun laitan vanun ja tikkaan vapaalla konetikkauksella. Tunnin verran meni tuon tekemiseen ja todella tykkään maalata = kirjoa vapaalla konetikkauksella siksakilla.

Tänään on vasenkätisten päivä. En ole vasenkätinen, mutta poljen ompelukonetta vasemmalla jalalla. Onkohan muitakin vasemmalla jalalla polkevia?

Ihmettelen, miten yhdistän varikset toisiinsa. Pitäisikö tikata vanun kanssa yksittäisinä paloina, vai yhdistänkö ensin ja laitan vanun ja taustan ja tikkaan koko työn yhdellä kertaa. Ehdotuksia?  Yksi paloista on läpinäkyvä, koska se on tehty tyllille ja välissä on tällä hetkellä vesiliukoinen tukimateriaali.


lauantai 11. elokuuta 2012

Varistelua taas

Tein uuden koneapplikaationa ommellun version variksesta.  Oikaisin vähän mutkia ja tein kaksi jalkaa yhden mammuttimaisen pölkyn sijaan.  Vieläkin tulos on aika huvittavan näköinen. Mutta tilkkuilunhan on tarkoitus olla hauskaa :D

Jalkojen tekeminen ei nytkään sujunut kovin mukavasti ja joissakin kulmissa oli saumanvarojen kääntämisessä vaikeuksia.  Käytin kääntämisessä apuna välillä cocktail-tikkua ja välillä kukkanuppineulan päitä.  Kuvaa otettaessa ovat kaavat vielä työn sisällä.  Leikkaan työn vielä auki takaa ja otan freezerpaperikaavat pois.

Kokeilemalla selvisi, miksi tämä työtapa ei ole kovin suosittu.  Tilkkutaiteilijat näyttävät käyttävän liimaharsoa applikaatioiden tekemiseen. Se on tarkempaa ja nopeampaa.  Liimaharsoapplikaatiossa pystyy toteuttamaan monimutkaisiakin muotoja ja pieniä paloja, joita ei tällaisessa paperiapplikaatiossa, jossa saumanvarat käännetään työn taakse, kertakaikkiaan voi.

Erittäin hyvää harjoitusta on silti tutkia ääriviivapiirrosta ja löytää siitä ne muodot, jotka kulloisellakin tekniikalla pystyy toteuttamaan.  Monofilamentin ompelussa jäi siima kiinni rullan laidassa olevaan loveen, johon lanka laitetaan silloin kun ei ommella.  Se kiristi ommelta aika pahasti ja kesti hetken ennen kuin äkkäsin näin harvinaislaatuisen ongelman.  Piilo-ommel on tällaisena työn etupuolelle ommeltuna melkein nimensä veroista. 

Tämä työ ei ole varis no 9 vaan korvaa aiemman kahdeksannen variksen.  Vielä tarvitsen yhden variksen.  Tarpunto olisi kivaa, mutta en ole keksinyt miten saisin siihen väriä muuta kuin applikoimalla tai maalaamalla paintstikeillä ja ne konstit olen jo käyttänyt.  Akryyliväreillä maalaaminen tietysti olisi mahdollista, mutta niitä varten tarvitsen ohuemmat pensselit eli taas tulisi tarvikehankinta. 




Kävijätilastojen kertomaa

Tässä blogissani käyntejä seuraa kaksi kävijätilastoja pitävää ohjelmaa: Blogspotin oma tilastointi ja Google Analytics.  Ne näyttävät aika ristiriitaisia tuloksia.

Ristiriidoista huolimatta, jotkut asiat käyvät ilmi.  Tilkunviilaajan blogi on se blogi, josta tullaan eniten sivuilleni. Googlen muutettua käytäntöä niin, että blogien loppuosa on maakohtainen tämäkin seuranta on aika vaikeaa, kun loppuosa on välillä .fi, .com tai .it tai joku muu. 

Mieltä lämmittää se, että jotkut googlaavat Kvilttaajaa eli muistavat blogini nimen. Koska joidenkin selainversioiden ulkoasu on vähän outo, kirjoittavat jotkut intenet-hakukenttään koko pitkän litanian eli http://kvilttaaja.blogspot.com, kun se kuuluisi osoite-kenttään.  Hakukoneena näytetään käyttävän Googlea. Bingin kautta ei ole tultu aikoihin.

Blogiini löytää ilahduttavan moni, joka etsii kasveja tai lintuja tai etenkin lumikkoa. Lumikon jäljet on varsin yleinen hakukriteeri.  Sivuille tullaan myös Sirpa Mettäsen nimellä, se varmaan loppuu kunhan Sirpa julkaisee oman sivustonsa.

Olen kielellisesti rajoittanut blogini vain suomenkieleen ja kohdistan sen suomalaisille tilkkuilijoille. Kansainvälisiä katsojia on siksi vähän. Englanninkielellä on niin paljon tarjontaa, että en lähde kilpailuun ulkomaisista lukijoista.

Kävijätilastoissa pistää silmään se, että Blogspotin mukaan sivuillani käydään Venäjältä päivittäin, mutta Google Analyticsin mukaan yhtään kävijää Venäjältä ei ole ollut kuluneen kuukauden aikana. Selvästikin Analytics karsii sellaisia spämmääjiä, jotka yrittävät tilastojen kautta härnätä bloginpitäjän menemään sivuilleen, josta voi saada vaikka minkälaisen virustarjonnan koneelleen.

Todelleiset kävijät erottuvat joukosta sillä, että he jättävät kommentteja blogiini.  Ne ovat aina yhtä ilahduttavia. 

Koska eri tilastointiohjelmat näyttävät ristiriitaista tietoa, en näe mielekkääksi julkaista tietoja enkä mitenkään kuvittele voivani juhlistaa jonkin pyöreän luvun kävijämäärää.

Blogissani oleva muiden blogien listaa päivitän, kun löydän omaan tyyliini sopivan blogin jonkun toisen bloggaajan listalta tai muuta kautta.  Seuraan lisäämiäni blogeja ja jos sitten huomaan, että blogilinkki ei olekaan tyyliseni tai bloggaaja pitää liian pitkiä taukoja, niin tiputan listalta.  Jos tämän lukija haluaa herättää minut seuraamaan omaa mielenkiintoista blogiaan, kannattaa kommenttien kautta jättää siitä vinkki.  Tilkkuyhdistyksen jäsenten blogilista näyttää edelleenkin olevan aika tynkä. Sinne kannattaa kaikkien bloggaavien jäsenten ilmoittaa oma bloginsa, jotta saa lisää lukijoita.

Tilkkutyörintamalla on tarkoituksenani tehdä uusi varis koneapplikaationa katastrofaalisen kahdeksas varis linnun tilalle.


tiistai 7. elokuuta 2012

Kyseenalainen kahdeksas varis

Olen kokeillut samasta valokuvasta varisten tekemistä usealla eri tekniikalla. Applikointiin en ole koskaan hurahtanut ja tämän kokeilun jälkeen ymmärrän, miksi applikoidessa käytetään yleensä yksinkertaisia vahvasti tyyliteltyjä muotoja.

Variksen jaloista tuli aikamoinen möhkäle. Niiden väliin olisi valokuvan mukaan kuulunut vain n.1- 4 mm leveästi ilmaa.  Kun applikoin kääntäen saumanvarat, olis tarvittu yli 1 cm väliä.  Nokkakin on tälle tekniikalle liian pieni kappale.

Tekniikka oli siis seuraava.  Piirsin variksen ääriviivapiirroksesta yksinkertaistetun version voipaperille.  Sitten piirsin palat freezer paperille. Kiinnitin freezer paper kaavat kankaiden taustalle ja leikkasin lisäten 1/4" saumanvarat.  Ompelu tapahtui koneella piilopistoin ja käytin alalankana valkoista puuvillalankaa ja ylälankana näkymätöntä nailonsiimaa (monofilament).  Piston pituus ja leveys olivat 1.  Ommellessa käänsin saumanvarat palan taakse.  Niihin piti ensin leikata lovia, jotta ne mukautuivat kaarevissa paikoissa. Nuppineulalla työntelin saumanvaroja alle ja ompelu oli tarkkaa ja hidasta, mutta onneksi työ oli pieni.

Ompelemisen jälkeen leikkasin taustakankaaseen palojen kohdalle reiät ja jätin vain sopivan saumanvaran verran päällikangasta sinne.  Sitten poistin freezer-paperisen kaavan. 

Tämä oli ensimmäinen kokeiluni tällä tekniikalla, eikä tästä todellakaan tullut mestariteosta.  Kokemusta tuli ja nyt tiedän, että tämä ei ole se tekniikka, jota jatkossa käytän. 

Tekemistäni varishamokokeiluista puuttuu vielä viimeistely, koska teen yhtenäisen viimeistelyn vasta sen jälkeen kun olen yhdistänyt varispalat toisiinsa.  

Heinäkuu meni tavallista vaisummissa merkeissä. 94-vuotias äitini menehtyi sairauskohtauksen seurauksena.  Siunaustilaisuus pidettiin vain lähisukulaisten ollessa paikalla. Uurnan lasku on vielä edessä ja tietenkin paperisotaa.