torstai 26. heinäkuuta 2012

Kävin Jokioisilla tilkkutyönäyttelyissä

Tilkkuyhdistys Finn Quiltin valtakunnallinen tilkkutyönäyttely Jokioisilla on todella hienoa katseltavaa.  Kävin siellä Eija E:n kanssa tänään. Näyttelytila on upea ja siellä on riittävästi tilaa töiden ympärillä. Töitä on runsaasti ja ne on ripustettu niin, että työt tukevat toisiaan eivätkä syö naapureitaan.

Oma työni lastenpeitto "Nyyti ja Tuittu" (kuvassa oikealla) oli ripustettuna kiltakaverini Elle Ikävalkon "Jää on murtumassa" työn kanssa.  Ellen työ on enemmän kohdevalon kohdalla, mutta minunkin työstä erottuvat yksityiskohdat hyvin.  Työt ovat niin alhaalla, että katsoja pääsee näkemään yksityiskohdat läheltä.

Tilkkuyhdistyksen näyttelyn lisäksi Jokioisissa oli myös erinomaisia oheisnäyttelyjä.  Kun yhdistyksen näyttelyyn saa jäsen esille vain yhden työnsä, oli oheisnäyttelyissä useita töitä järjestävien ryhmien jäsenilta. 

Yhdistyksen näyttelyn erikoisesta säännöstä johtuen ei Sirpa Mettäsen NQT 2012 voittajatyö ollut esillä näyttelyssä.  Näyttelysäännöissä kielletään kotimaisissa tai ulkomaisissa kilpailuissa menestyneiden töiden osallistuminen yhdistyksen valtakunnalliseen näyttelyyn.  Siis parhaita ja menestyneimpiä töitä ei voi panna esille, mutta täydellisen epäonnistuneet tilkkutyöyritelmät olisivat tervetulleita, jos tekijä vaan rohkenisi työnsä lähettää.  Toivottavasti sääntöjä muutetaan niin, että olisi mahdollista nähdä myös kansainvälisissä kilpailuissa menestyneitä töitä.

P.S. Emme käyneet tilkkutyötarvikeostoksilla, vaikka lähistöllä olisi ollut kaksi varteenotettavaa tilkkutyötarvikekauppaa.  Nämä stadin friidut olivat tällä kertaa kovanahkaisia.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Tilkkuvaris - seitsemäs sarjassa

Pitkällisen pysähdyksen jälkeen päätin, että teen tilkkuvariksen piirrokseni mukaan, vaikka tiesin ajautuvani muutamaan hankalaan saumakohtaan.  Lopputulos on aika kohtuullinen ottaen huomioon, että tein ensimmäistä kertaa eläissäni tilkkutyön tällä tekniikalla.
Tällaisen tilkuista ommeltavan kuvan prosessi menee siis seuraavasti.  Otetaan sopiva oma valokuva ja tulostetaan se sen kokoisena, kuin lopputulos halutaan.  Valokuvan ääriviivat piirretään läpipiirtopaperille, myös ääriviivojen sisälle jäävät eriväriset alueet piirretään. Voipaperi on halpaa ja hyvää tähän tarkoitukseen.   Lyijykynäpiirrokset on hyvä vahvistaa ohuella tussilla, jotta ääriviivapiirroksesta pystyy tekemään toisen ääriviivapiirroksen.
Koska tilkkutyö on helpointa ommella suorina saumoina niin, että pienet palat muodostavat ensin suurempia paloja, jotka voidaan sitten liittää suorina saumoina toisiinsa, tehdään tilkkujen suunnitteluvaihe viivottimen kanssa.  Edellisen piirroksen päälle asetetaan uusi läpipiirtämiseen sopiva paperi, johon piirretään tilkkujen kaavat.  Tämä vaihe täytyy tehdä lyijykynällä, koska paloja joutuu säätämään ja kumittamaan piirrostaan.
Piirros kannattaa tarkastaa kopioimalla se ja piirtämällä ommeltavat alueet eri värisillä ääriviivoilla.  Kukin alue ommellaan siis ensin isommaksi palaksi ja sitten yhdistetään muihin ommeltuihin alueisiin.
Kun on tyytyväinen piirrokseen, vahvistetaan viivat taas tussilla.  Kuhunkin palaa kirjoitetaan tunnus, jossa on värin koodi ja sen värisen palan numero. Sitten vielä kerran piirretään kuva läpi.  Tällä kertaa piirretään se freezer paperille.  Freezer paperiin merkitään myös värin tunnus ja palan numero. Minun paloissani tunnukset ovat M1..M8, H1...H7 ja T1...T18.  Kaavojen tarkkuus huononee, jos piirtää palat erillisinä, kannattaa siis piirtää kaikki palat vieriviereen kuten ne ovat tilkkusuunnitelmassa.  Piirtämisen jälkeen leikataan kaavat erilleen ja lajitellaan värin mukaan.

Valitaan sopivat kankaat ja silitetään freezer paperi-kaavat kankaiden taustapuolelle.  Leikataan kankaat ja ommellaan palat suunnitelman mukaisesti yhteen.   Tämä tekniikka sopii niille, jotka rakastavat palapelejä ja sudokuja.  Tässä saa pohtia ihan valtavasti.  Ihastuin vuosia sitten Ruth B. McDowell'in tällä tekniikalla tekemiin tilkkutöihin. Hän on kirjoittanut tilkkutöistään useamman kirjan, joissa avaa tätä tekniikkaa ja olen pikkuhiljaa kerännyt niitä aika pinon.

Nyt kun olen tehnyt useita töitä, joissa olen piirtänyt lintujen ääriviivoja paperille, huomaan että piirroskäsialani on parantunut valtavasti puolessa vuodessa.  Vuosikausia piirtelin vain tietokoneella.

Muut samasta valokuvasta tekemäni varikset
1. Kirjottu varis
2.  ja 3. Lisää variksia
4. Nyt löytyi jotain - uusi varis
5. ja 6. Vielä ei ole kaikki konstit käytetty

Vielä on kokeilematta tilkkumaalaus- ja paper piecing-tekniikka.  En ole koskaan tehnyt mitään paper piecing tekniikalla ja kaikki työt joita olen nähnyt sillä toteutettuna ovat olleet perinteisiä töitä eivätkä eläimen tai kasvin valokuvaan perustuvia.  Taas on siis tiedossa paljon piirtelyä.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Keltaiset ja vapaat

Tänään ompelin keltaisia kukkia eilen aloittamani kassin toiselle sivulle.  Tekniikkana sama vapaa konetikkaus / kirjonta.  Kukkien lankoina oli nyt kaksi eri tummuusastetta olevaa keltaista lankaa.
Kangas on samaa kuin punaisin kukin kirjotussa ja vihreät lehdet ompelin samoilla vihreillä langoilla kuin eiliset.  Keltaisilla langoilla ommellessani näin selvästi, että ylälankana on kaksi lankaa. Punaisessa työssä langat eivät erotu juurikaan.

Jätin toistaiseksi täyttämättä muutaman kukan ja mietin yön yli lisäänkö niihin keltaiset hapset.  Tämä on  kivaa, kun tekee itse mallin, niin voi tehdä ihan miten huvittaa. 


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Vapaita kukkia

Tänään teki mieli tikata / kirjoa vapaasti koneella.  Aloin tehdä kassia vähän ruskean kassin malliin.  Ensimmäinen sivu on nyt kirjottu.  Piirsin kankaalle liitukynällä ensin työn rajat ja sitten vapaalla kädellä kaarevat viivat.  Niiden väliin merkitsin ympyröinä kukkien keskikohdat.
Ompelin ensin kaarien mukaiset viivat kahteen kertaan ja niihin lisäksi pyöreitä lehtiä muistuttavia lenkkejä.  Käytin kahta eri vihreää, vaikka se ei näy kuvassa.

Kukista ompelin ensin keskiympyrät ja sitten terälehdet ja terälehtiin juonteet.  Kaikki kukat piirsin siis ompelukoneella.  Kukkien ompelussa käytin kahta lankaa samanaikaisesti yhdessä neulassa. Punaiset ovat kahta eri sävyä, mutta sekin hukkuu kononaisuuteen.  Kaksinkertainen lanka antaa yhdellä ompelulla vahvemman vaikutelman.  Langan kireyttä sai vähän säädellä, mutta koneeni tuntuu olevan näissä langankireysasioissa aika suvaitsevainen. 

Kukat ovat erikokoisia ja vähän eri kulmista, mutta niinhän ne ovat kukkapenkissäkin eri kehitysvaiheissa ja tuulen kääntämissä asennoissa.  Ompelulankana käytin Lidlin lankapakkauksen 50 metrin rullissa olevaa polyesterilankaa, jossa on kaunis kiilto.  Täytyyhän niitäkin lankoja johonkin käyttää.  Kassin kyljessä polyesterilanka varmaan kestää kulutusta.  Vanuna on ihan ohut polyesterivanu, joka antaa sopivasti pehmeyttä kukkien terälehtiin.

Purin tähtipeiton väärässä asennossa olleen palan ja ompelin uuteen asentoon. Nyt työ täytyisi silittää ja mitata reunakaitaleiden leikkaamista varten.