sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Valokuva paljastaa

Yhdistin tähtipeittoni blokit ja ripustin sen keskentekoisena kuvausta varten.  Kuvasin ja aloin käsitellä kuvaa tietokoneella rajatakseni kuvasta turhia alueita pois ja siinä samassa huomasin että peittoon on jäänyt vielä yksi erittäin häiritsevä virhe.  Alimpana vasemmalla olevassa blokissa on sisemmän tähden sakara väärässä asennossa.
Olen tietoinen siitä, että monessa kohden on keltainen pala keltaisen vieressä väärässä asennossa ja sinisillä on samaa vikaa, mutta se että kaksivärinen pala on väärässä asennossa, on aika kiusallista.
Olen siis tarkastanut blokit, silittänyt ne ja siistinyt reunat leikkurilla, enkä ole huomannut tuota kohtaa  :(

Voin tässä lohduttautua, että eihän tässä ole kiire. Vastahan aloitin työn vuosi sitten juhannuksena ;)
Malli on oma viritelmäni Swoon-tähtimallista. Blokit on tehty kokonaan pienistä HST-kolmioista ja olen käyttänyt yli 30 eri kangasta. Yhdessä blokissa on siis 128 palaa. Aikamoinen palapeli joka ei sovi nopeita tuloksia odottavalle ja vaatii tarkkuutta enemmän kuin minulla näköjään on.

Työ on tilapäisripustuksessa ja reunakaitaleet puuttuvat.  Tilapäisripustus syntyy niin, että kaapinovien päällä on siirrettävät ripustuskoukut ja työ on pyykkipinnoilla kiinnitetty polkupyörän turvaviirin varteen. 

Kävin jalkaostoksilla. Ostin Berninan tilkkutyöjalan no 57,  jossa on oikealla ohjain, joka estää työn liikkumisen.  Se osoittautui tosi näppäräksi, kun ompelin valkoisia kaitaleita blokkien väliin.  Blokkien reunoista täytyi ensin tasata kaikki pienet epätasaisuudet leikkurilla pois, niitähän ei voi ohjainta käyttäessä ohittaa silmämääräisellä korjailulla.  Jalka vastaa siis jalkaa 37, mutta sivuohjain täydentää sitä.  Huomasin tuon jalan Berninan opetusvideosta Perfect 1/4" no-pins curves.
Tilasin myös jalan no 10, jota ei sattunut olemaan varastossa, mutta joka on jo saapunut liikkeeseen. Ostin lisäksi ompelukoneen ympyräharpin, jota en ole vielä kokeillut mutta katsonut sen käytöstä videon Going in circles.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Jos pidät kukkasista - pidä kiirettä

Haagan alppiruusupuisto kukkii nyt aivan uskomattomalla tavalla. Varsinkin atsaleapuoli on jotain sellaista, mitä ei voi missään muualla nähdä koko maapallolla. Tuhansia kukkivia atsaleoja ja alppiruusuja yhdellä kertaa.  Kasvit ovat Helsingin yliopiston risteyttämiä ja siksi ainutlaatuisia. Atsaleat ja rodot eroavat toisistaan paitsi väritykseltään myös siinä, että atsaleat pudottavat lehdet talveksi ja kukkivat kokolailla paljaalta varrelta kun taas rodot ovat ainavihantia.  Kuriositeettina puistossa kukkiin myös runsaasti alkuperäiskasvia suopursua, joka kuuluu samaan sukuun näiden kanssa.
Kretliinit atsaleat 13.6.2012
Keltaisia ja oransseja atsaleoja 13.6.2012
Oransseja atsaleoja 13.6.2012
Monen värisiä atsaleoja 13.6.2012
Atsalea pensaita 13.6.2012
Punainen atsalea läheltä 13.6.2012
I photographed these azaleas yesterday at Haaga Rhododendron park in Helsinki. There is no place like this in the world. These magnificient  bushes have been created by Helsinki University for research but the plantation was years ago opened to the public to show hundreds of different rhododendron and azalea varieties. It is in bloom in early/mid June but some varieties bloom a week or two later. To see this miracle you have to go to the park today or on the coming  weekend. If you miss this now, mark to your next year's calendar.  All these plants grow outdoors and can tolerate the cold Finnish winter. You will find more information here (the page is in Finnish but the pdf files have text in Englis too).

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Onnellinen kirjojen omistaja

Yllätys, yllätys: Postin kuriiri toi puoli tuntia sitten paketin, jossa olivat C & T Publicationsilta tilaamani kirjat.  Aivan mahtavaa!  Lähetyksen liikkeelle saaminen kesti 6 viikkoa ja sitten ne tulivat kuudessa päivässä Kaliforniasta kotiini.  Selasin kirjat pika pikaa läpi ja kaikki näyttävät juuri sellaisilta kuin toivoin. Postitus maksoi enemmän kuin kirjaerä eli erittäin edullisia alehankintoja.
Kaikki kirjat ovat jollain tavoilla taidetilkkutöihin liittyviä paitsi Don Linn = Mr. Quilt'in tikkausmallien kirja.  Nyt tietysti mietin, miksi en tilannut enempää. Yritin pitää loppusumman niin matalana, että kirjat eivät juuttuisi tulliin ja että en joutuisi maksamaan arvonlisäveroa lähetyksestä.

Sirpa Mettänen on nyt julkaisstu TilkkuVirtojen uudet sivut, joiden alkuun saattamisessa autoin häntä.  Tämän vuoden ohjelma ja tiedot kursseista löytyvät noilta sivuilta.

Sirpa Mettänen voitti pohjoismasen tilkkutyötapahtuman NQT:n tilkkutyökilpailun Tanskassa toukokuussa.  Kuvaus ja kuva työstä löytyvät työväenopiston käsityön opetuksen blogista.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Takaperoista toimintaa

Sain tänään uuden paintstik kirjan.  Olen siis tilannut ensin kaksi erää paintstik värejä ja tälle kirjalle jatko-osan ja nyt viimein tilasin tämän väripuikkojen alkeiskirjan.  Olen kokeillut värejä usealla eri tekniikalla.  Ajattelin pitkään pärjääväni ilman tätä kirjaa, mutta sitten uteliaisuus voitti ja aloin ihmetellä onko vielä jotain, mitä en ole saanut selville DVD-levyiltä ja omien kokeilujen kautta. Olen siis toiminut jotensakin takaperoisessa järjestyksessä.
Siinä on vain 32 sivua.  Sisältö näyttää ihan hyvältä.  Toivottavasti saan tästä lisää ideoita ja hyviä teknisiä vinkkejä.  Kirjassa on oikein laadukkaat värikuvat eri työvaiheista.

Kuriiri oli käynyt tuomassa pakettia, kun olin poissa kotoa puolisen tuntia. Vaikka se oli ohut kuin mikä, ei sitä voinut laittaa postiluukusta, koska se oli paketti ja vaati vastaanottajan kuittauksen.   Muut tilaukseni samasta verkkokaupasta ovat tulleet tavallisen postinjakelun yhteydessä, mutta tämä ei.  Parin tunnin odottelun jälkeen kirja ilmestyi noudettavaksi Kannelmäen postista.  En sano lähipostista, koska meillä oli lähiposti, mutta se lakkautettiin ja nyt täytyy ajaa autolla Kannelmäkeen hoitamaan postiasiat.  Toimitus oli muuten tosi nopeaa. Kirja lähti Yhdysvalloista 1.6. ja oli 7.6. postilla Vantaalla, mutta sitten rattaat alkoivat hidastella.   Silti kokonaisaika jäi lyhyeksi.

Olen todella tyytyväin kun hankin tämänkin kirjan.  Nyt vain tekemään mestariteoksia väripuikoillani.

PS. Kirjasta löytyi hyviä tietoja esim. blenderien käytöstä ja helmiäis- ja mattavärien eroista.  Kirja on jo 6. painos, eli sillä on harvinaisen laaja lukijakunta tekstiilitaiteiden alalla.  Useimmista tämän alan kirjoista otetaan vain se ensimmäinen painos.  Justiinsa minulle sopiva kirja.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Vielä ei ole kaikki konstit käytetty

Tiedän, että on vielä ompelutekniikoita, joilla en ole totetuttanut variskuvaa kankaalle.  Olisi oikein kiva, jos lukijat heittäisivät haasteita.  Kroonisen jännetuppitulehduksen takia en voi kuitenkaan tarttua ristipistotöihin enkä käsinkirjontaan.  Perinteinen applikointikin vaatii käsinompelua ja se sattuu aivan liikaa.

Tein jo viikko sitten vapaalla konekirjonnalla variksen tyllille.  Tukimateriaali on vesiliukoista.  En ole vielä liuottanut sitä. Samalla kastamisella sitten häviävät siniset ompelumerkkauksetkin.  Työstä tulee siis täysin läpinäkyvä, kun uitan sen vedessä.  Kirjontana käytin tuollaista hässäkkää.  Vähän jotenkin Libby Lehmanin käyttämän täytekirjonnan suuntaan, mutta ei täysin.
Tilkunviilaaja ehdotti alikeompelua.  Vähän ihmettelin, miten saan variksesta kaksivärisen, mutta nou hätä, sehän onnistui.  Siis kolme kangaskerrosta päällekkäin 1) harmaa alimmaksi 2) musta sen päälle 3) valkoinen päällimmäiseksi. Ompelin tihein pistoin variksen ääriviivat vesiliukoisella kynällä valkoiselle tekemänin piirroksen mukaan.
Sitten leikkasin valkoisen kankaan pois ääriviivan sisäpuolelta.  Piirsin variksen läpi voipaperille taas kertaalleen ja laitoin nuppineuloilla kiinni työhön.  Sitten uusi ompelu tihein suorin pistoin voipaperin piirrosta pitkin, mutta tällä kertaa pitkin pään ja kehon erottamaa viivaa ja siiven ja jalkojen rajaus. Leikkasin mustan kankaan pois tuon ompeleen sisäpuolelta ja esiin tuli harmaa kerros.  Tämä kaikki oli helppoa kaarevakärkisillä saksillani. Haaste tuli laakapistojen muodossa.  Laakapistoja on helppoa ommella suorana ja hieman kaartuvana eri kankaiden raja-alueelle. Käytin piston leveytenä 4,5 mm ja pituutena 0,1 mm. Käännösten kohdalla sitten selvisi, että todellakin tarvitsin tätä harjoitusta.  Musta ja harmaa kangas ovat vielä koko työn taustalla. Jätän niiden siistimisen odottamaan, että olen tehnyt päätöksen varisten yhdistämisestä yhteen työhön ja variksen ulkopuolisten alueiden tikkauksista. Ompelulankana oli Mölnlycken tummanharmaa tavallinen puuvillalanka, jonka valmistus on valitettavasti lopetettu.

Näitä tuoreimpia variksia tehdessäni olen lueskellut Libby Lehmanin kirjaa "Threadplay", joka on julkaistu jo vuonna 1997. Sisältö on edelleen täyttä asiaa. Onnekseni Ritva myi tämän kappaleen minulle muutama vuosi sitten.  Se on kirja, jonka otan tämän tästä käteen pelkästään siksi, että se on niin kaunis, ja nyt olen paneutunut siihen alikeompelun, laakapistojen ja vapaan konekirjonnan näkökulmista. 

torstai 7. kesäkuuta 2012

Mitä variksista

Pohdiskelin Tilkunviilaajan kanssa tänään lounaalla, millä tilkkutyötekniikoilla voisin vielä tehdä variksia.  Jokaisen ikkunan ohi lentäneen varislinnun kohdalla Tiina huomautti "Varis" "Harakka".  Tulen siis jatkamaan variksien tekemistä ainakin muutamalla tekniikalla. Se miten kokoan kangasvarikset yhteen työhön riippuu siis vielä siitä montako ja millaista varista syntyy.

Syy, miksi tapasin Tilkunviilaajan tänään oli että hän huolehtii killan tilkkutöiden lähettämisen Finn Quiltin Valtakunnaliseen tilkkutyönäyttelyyn Jokioisiin.  Syyringin Lapsettaa- näyttelyssä ollut "Nyyti ja Tuittu" lastenpeittoni on nyt menossa Jokioisten näyttelyyn.  Tämä on ensimmäinen kerta, kun työni osallistuu valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Liityin yhdistykseen 1995, 2003 rohkenin mennä kiltaa ja nyt 2012 laitan ensimmäisen työni yhdistyksen näyttelyyn. Milloinkohan olisin valmis osallistumaan kilpailuihin?

Posti toi toissapäivänä ensimmäisen tilatun numeron Quilting Arts lehdestä.  Olen liki 10 vuotta ostanut tuon lehden kirjakaupasta, mutta keväällä tuli niin edullinen tarjous, että päätin kokeilla tilaamista.  Yllätyin positiivisesti siitä että lehti tuli todella nopeasti. Kesäkuun numero tuli siis jo 5.6. kun kirjakauppaan se tullee heinäkuun alkupäivinä.
Pistimme tiistaina Sirpa Mettäsen kanssa alulle TilkkuVirrat festivaalin omat web-sivut.  Odottelen että Sirpa kertoo niiden olevan julkaisukunnossa ja laitan sitten linkin sinne.  Nyt hän tarvitsee vähän kuvankäsittelyn vinkkejä ennen kuin voi lisätä menneiden vuosien näyttelyjen kuvia.  TilkkuVirrat festivaalin ohjelma ja yhteystiedot tulevat vastaisuudessa näkymään omilla sivuilla ilman viiveitä.

Tilasin huhtikuussa C&T Publicationsilta 9 alekirjaa.  Toimitus on eilen lähtenyt vihdoin liikkeelle Kaliforniasta, tosin vasta sen jälkeen kun kysyin toista kertaa kirjojen perään.  Tuntuu kivalta, kun kirjat ovat oikeasti tulossa.  Joukossa on sellaisia joiden ostamista olin ajatellut aikaisemmin, mutta olivat jostain syystä jääneet tilaamatta.  Joskus heinäkuussa päässen sitten nauttimaan noista kirjoista - kauas on pitkä matka.


sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Nyt löytyi jotain - uusi varis

Kun Eija ihmetteli kokeilujani, sanoin etsiväni jotain, mutta en tiedä mitä. Tämä etsiminen on hauskaa, mutta erityisen hauskaa on silloin kun huomaa löytäneensä jotain.

Katselin muutamaa vapaan konekirjonnan videota YouTubesta ja korviini osui siksakilla kirjonta. En ollut koskaan kokeillut sitä ja hyvät hyssykät sentään - sehän on käsittämättömän helppoa ja näyttävää.
Ompelin pienen pienelle koetilkulle koepistoja ja heti syntyi jälkeä.  Piirsin kankaalle variksen ja laitoin taustalle vesiliukoisista tukimateriaaleistani paksumman tuntuisen. Käytin kerralla kahta ompelulankaaa.  Langat sujahtavat melko helposti neulanreiästä koneen langanpujottimella.
Siksakia ommellessa kone tekee valtavasti töitä ja kangasta voi liikuttaa hitaammin kuin suoralla ompeleella kirjottaessa.  Ompelu tapahtuu niin, että ommellaan riveittäin ylhäältä alas ja takaisin alhaalta ylös. Pinnasta tulee tiheä ja jos jää aukkoja, voi ne täyttää ompelemalla päälle. Pistoja on niin tiheässä että silmä ei pysty havaitsemaan ompelun suuntaa, paitsi esimerkki variksen jaloissa, jotka ompelin vain kertaalleen.
Käytin ompelukehikkoa ja pari kertaa törmäsin koneen runkoon sillä.  Otin työn irti kehikosta ja siirsin uuteen paikkaan. Langat voi vain napsaista poikki, sillä ompelun päälle tulee uusi kerros eivätkä ne pääse purkautumaan.

Käyttämäni vesiliukoinen tukikangas on selvästi liian ohutta näin tiheään ompeluun ja kankaaseen muodostuu ryppyjä.  4 mm tuntui olevan tähän työhön sopiva piston leveys.  Piston pituushan syntyy omasta ohjauksesta. Ompelulankoina käytin 1) Mölnlycken tumman harmaata puuvillalankaa (valmistus lopetettu) 2) Lidlin halpislankapakkauksen harmaata puuvillalankaa 3) Ikean siniharmaata puuvillalankaa (valmistus lopetettu) 4) Ikean mustaa puuvillalankaa (valmistus lopetettu).

Tällaiseen kirjontaan kuluu valtavasti lankaa.  Koneeni ei kuitenkaan nirsoillut yhtään lankavalinnoistani ja lopputulos on hyvä johtuen kerralla käyttämieni lankojen juuri sopivasta tummuuserosta.  Suosittelen kokeilemaan langoilla, jotka haluat kuluttaa loppuun.

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Lisää variksia

Eilen illalla katkesi täältä sekä televisio- että nettiyhteys. Joku oli katkaissut tärkeän kaapelin monen kilometrin päässä.  Ei siis auttanut kuin kehittää muuta tekemistä.

Päivällä kirjomani variksen kaveriksi tein applikaatioversion samasta variksesta. Työssä ei ole vielä mitään tikkauksia tai muita koristeita.
No, ei kahta ilman kolmatta. Tänään otinn Paintstikit esille ja maalasin niillä samaisesta variksesta kuvan.

Paintstikeillä työskentelyä varten tein ensin muovitetutsta kaavapaperista (freezer paper) sabluunat, jotta värit pysyisivät rajatulla alueella.
 
Ensin maalasin oikeanpuoleisen kaavan mukaan vaalean keskiruumiin ja sitten mustat osat. Paintstikeillä maalataan aina ensin vaaleat kohdat ja sitten vasta tummat. Vaaleat värit eivät peitä tummia. 
Kokeiltuani toisten valmistamia sabluunoja täytyy myöntää, että koen omakseni tavan, jossa itse piirrän ja leikkaan sabluunani.
Variksia on nyt kolme. Tarkoituksena on yhdistää ne samaan työhön, mutta en ole vielä varma siitä, miten ne haluan.  Teenkö neljännen variksen trapuntona mahdollisesti mustalle kankaalle vai lisäisinkö tyttäreni kuvaaman naakan tai ihan jotain muuta.



perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kirjottu varis

Vapaa konekirjonta on kiinnostanut jo kauan. Äskettäin näin vinkin, että yhdellä ompelukerralla saa tiheämpää jälkeä, kun käyttää neulassa samanaikaisesti kahta lankaa.  Variksen kuvasin pari viikkoa sitten ja tulostin joku päivä sitten paperille odottamaan inspiraatiota.
Kopioin variksen kuvan kankaalle vesiliukoisella merkintävärillä. Kiinnitin  silittämällä kovikekankaan taustalle.  Silitin kovikekankaan puolelta, jotta vesiliukoisella värillä tehdyt mekinnät eivät jäisi pysyviksi.  Tummimmissa osissa on neulassa sekä musta että tummanharmaa lanka. Vaaleimmissa on kaksi harmaata lankaa, jotka poikkeavat vain vähän toisistaan.  Keskiharmaissa on tummaa ja vaalean harmaata lankaa.  Langankireys saa olla mieluummin niin, että ylälangasta muodostuu pieniä pisteitä taustalle, kuin että alalanka pilkistää päällipuolen pistojen välistä.

Tiheä ompelujälki rypisti hieman kangasta. Aristelin käyttää ompelukehikkoa, koska mielestäni sen ohjaaminen olisi vaikeaa. Jalat kirjoin ompelukehikkoa käyttäen ja sepäs oli yllättävän helppoa.  Ompelukehikon jäljet lähtivät silittämällä pois.  Sinnikkäällä silittämisellä lähti suurin osa kankaaseen tulleista rypyistä pois.  Kovikekangas ei luista yhtä hyvin kuin tavallinen puuvillakangas. Työn liikuttelu neulan alla oli siis aikamoista vääntämistä.

Mielestäni lopputulos on ihan kohtuullinen, kun ottaa huomioon kuinka vähän olen tällaista vapaata konekirjontaa tehnyt.  Silitysraudan lämmöstä huolimatta vesikiukoiset merkinnät liukenivat ihan kivasti.