maanantai 30. huhtikuuta 2012

Tikkauksia

Tikkasin tuoreimman hanhikuvan eilen ja tänään ompelin siihen reunakaitaleen.  Käytin useampaa tikkausmallia. Tikkauslankana käytin Sulkyn no 30 tikkauslankoja, joista suurin osa oli kirjavia eli pätkävärjättyjä.  Jaoin työn alueisiin ja käytin eri tikkaustapaa ja eriväristä lankaa kussakin alueessa. 
On se vaan niin ihanaa, kun kone tekee sen mitä käsken.  Mahdolliset ongelmat ovat harjoituksen puutetta.  Tästä työstä opin, että eri alueiden väliin kannattaisi jättää leveämpi tila erottamaan alueet toisistaan.  Se antaisi vielä enemmän ytyä tikkauksiin.Vaikeinta tässä oli reunakaitaleen kiinnittäminen. Inhoan työvaiheita, joissa käsiin sattuu. Kulmista ei tullut täydellisia ja kaitaleen päiden kohtaamispaikka oli silkkaa tuskaa.

Toinen lähes samanlainen hanhi odottaa pääsyä tikkaukseen ja kassin kylkeen.  Ensin teen kuitenkin tähän hanheen ripustuskujan ja nimilapun. 

Kävin eilen kaupungilla kuvaamassa. Sunnuntaiaamuisin saa parkkipaikkoja ihan kivasti kuvauspaikkojen luota. Kuvattavaksi haluavan valkoposkihanhiparven löysin Hernesaaresta. Samalla löytyivät Eija ja Risto, jotka olivat kävelyllä siellä.  Eijan kanssa seurailimme hanhien käyttäytymistä. Näytti siltä, että uroshanhet pitivät vahtia ja vahtivat myös toisiaan ja naaraat söivät tai loikoilivat.
Eikös näytäkin aika pollealta pojalta? 
Kun kuvasin Tähtitorninmäeltä Uspenskin katedraalia pitkällä putkellä tunki Hanasaaren voimalaitos kuvaan näyttäen siltä että se melkein koskettaa katedraalia, vaikka välissä  on yli puoli kilometriä.
Olen joskus aikaisemmin ottanut katedraalista kuvia. Silloin kuviin on tullut mukaan Enson konttorin kulma, mutta voimalaitos on piippuineen peittynyt kirkon taaksen.  Täydellistä kuvakulmaa en siis onnistunut löytämään, mutta kyllä tästä kuvasta saan riittävän piirroksen tikkaamista varten.

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Hanhi ja kultainen muna

Tein äsken uuden hanhen valokuvasta.  Tämä hanhi on muninut kultaisen munan.   Tästä tulee seinävaate Syyringin sarjaan, mutta tarkoituksenani on alkaa tehdä kassinkylkiä hanhikuvista. 
Taustalla olevat pienemmät hanhet on  nekin tehty valokuvasta. En käynyt jakamaan noin pieniä kuvia osiin vaan tein pienempikuvioisesta kankaasta. 
Olen siis poistanut mahdollisimman paljon taustaa kuvankäsittelyohjelmalla, sitten tallensin kuvan melko pienenä.  Käynnistin Wordin ja sijoitin taustattoman pienennetyn kuvan siihen.  Kopioin kuvan useaan kertaan sivulle ja sitten pienensin lisää työntämällä nurkasta.  Kuvahan tuli vain liimaharsopaperille piirrettävän kaavan pohjaksi, joten laatuvaatimuksena oli pelkästään helppo läpipiirrettävyys.  Tein sivulle muutaman erikokoisen kuvan ja sitten tulostin paperille 
Paperitulosteen hanhia sovittelin sitten isomman hanhen viereen ja valitsin sopivimman läpipiirrettäväksi. 
Liimaharson kanssa onnistuin tekemään kaksi virhettä.  Leikkasin kangasta isomman palan liimaharsoa ja vaikka silitin leivinpaperin välissä suli liima ja sain repiä leivinpaperia erikseen.  Onnistuin tartuttamaan liimaa silityslaudan päällikankaaseenkin.
Silitysprojekti alkoi vähän hankalasti, kun sulake paloi kun olin laittanut silitysraudan päälle.  Ilmeisesti minulla oli liikaa muita sähkölaitteita päällä samanaikaisesti. Palanut sulake ei löytynyt heti, mutta kun käsi osui sulakekaapissa kuumaan, tiesin löytäneeni oikean.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Sabluunoja testauksessa

Uusi Paintstik pakkaus oli odottanut avaamista jo jonkin aikaa. Eilen päätin kokeilla perusvärejä ja uusia sabluunoitani.  Design Magic-kirjan mukana tuli kaksi vastakkaista sabluunaa eli niissä on sama kuva, mutta väriä varten olevat reiät ovat päinvastaisissa kohdissa.
Kokeilukankaaksi valitsin kaapista vaaleanpunaista lakanakangasta, joka on odottanut vuoroaan noin 15 vuotta :D.  90-luvun puolivälissä haalin erilaisia yksivärisiä kankaita.
Paintstik kokeiluja uusilla sabluunoilla. Tämä ei siis pyri olemaan taideteos!
Primrose- sabluuna kuvaa siis esikkoa. Khöm, en parhaalla tahdollanikaan pysty muodostamaan kuviosta mitää kasvia muistuttavaa.  Kokeilin tekemällä sinisiä ja punaisia kuvioita vuoroon.  Lopputulos on vuoroon vierekkäin laitettuja sinisiä ja punaisia härdellejä. Silmäni ei todellakaan näe mitään sen kummosempaa.

Värit ovat sekoittamattomia eli suoraan puikosta, tai siis puikosta palettipaperille ja siitä siveltimeen ja siveltimestä kankaalle.  Opin tästä kokeilusta
  1. Jos silmä ei erota sabloonasta mitään kivaa muotoa, ei sitä tule kankaallekaan
  2. Väri vuotaa helposti naapuriruudun puolelle, jos sijoittaa kuviot liian lähelle toisiaan
  3. Mylar-kalvosta tehdyt mallineen liukuvat helposti pois paikoiltaan pensselin vetojen mukana
  4. Sabloonojen alulla värittäminen on kivaa (tein myös värikynävärityksen luonnosvihkooni)
Toinen kokeilu oli kuvan oikeassa laidassa olevat hedelmät.  Niissä käytin sabluunoina lasten ohuita muovisabluunoja, samaa laatua kuin käyttämäni kirjainsabluunat.  Kuuden hedelmän setti maksoi 3 euroa Suomalaisen kirjakaupan alehyllyssä.  Nämä sabluunat ovat suurinpiirtein samanpaksuisia kuin edelliset. Pinta on kuitenkin röpelöisempi, joten nämä eivät luista yhtä helposti kuin sileästä kalvosta tehdyt.  Matta Paintstik-puikkojeni valikoimaan kuuluu YKSI vihreä puikko.  Erilaiset vihreät täytyy tiis tehdä sekoittamalla puikkojen värejä palettipaperilla (= voipaperipala).  Omenan väritin ensin kauttaaltaan keltaiseksi.  Sitten sekoitin keltaista ja vihreää palettipaperilla ja sudin seosta keltaisen päälle.  Koska omena näytti kovin kaksiuloitteiselta, tein siihen valkoisella valoheijastuman. Sen tein suoraan puikosta kankaalle ja silottein pensselillä. Päärynä sai myös vähän valopisteitä.
Ostin mallinesetin oikeastaan tuon viinirypäletertun pallukoiden takia.  Pallukkarykelmiähän voi lisätä melkein mihin työhön tahansa. 

Investoin muutaman euron myös askarteluveitseen. Sitä aion käyttää apuna freezer paper sabluunojen teossa.  Sillä saa helposti pistetyksi aloitusreiän saksilla leikkaamista varten.
En ole ostanut pätkääkään kangasta tämän vuoden puolella. Rehellisesti sanottuna pärjäisin hyvin seuraavat 15 vuotta nykyisillä kankaillani.  Mutta kirjoihin, lehtiin ja videoihin on lipsahtanut rahaa.
Tilasin C&T publicationsin alennusmyynnistä 9 älyttömän halpaa kirjaa.   Kirjojen keskihinnaksi tuli euroina 5,25 postikuluineen.  Tulin tilanneeksi Quilting Arts lehden, kun sain siitä poskettoman halvan tarjouksen.  Quilting Arts TV 900 sarjan dvd-levyt olivat tarjouksessa, joten nyt odottelen niitäkin saapuvaksi.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kangashanhi viimeisteltynä

Käytin kangashanhityötäni 25 vuotta sitten tekemäni frivolitepitsirimpsun arkistointipaikkana. Räikeän vihreä tausta tarvitsi kontrastia tikkauksenkin jälkeen.
Hanhen palojen reunat vahvistin kapealla siksakilla näkymättömällä langalla ennen vanun ja taustakankaan lisäämistä. Yksi kangas alkoi jotenkin rispata jo kuljettamisesta, joten täytyi vahvistaa.  Liimaharso ei siis riittänyt kiinni pitämiseen ainakaan siihen kankaaseen.

Tikkasin työn ihan tavallisella muurahaisenpolulla. Tuli tunne, että pitää saada äkkiä valmiiksi ja jätin käyttämättä hyvän mahdollisuuden harjoitella jotain luovempaa tikkausmallia.  Puristina en voinut tikata lehtimallilla, kun hanhet ovat ruohikon tallaajia. Tikkauslanka on pätkävärjättyä, mutta vaikka rullalla näkee vihreän eri vaaleusasteet eivät ne erotu tikkauksessa oikeastaan lainkaan. Käytin samaa lankaa tikatessani yhtä valkoissta pääsiäisliinoistani ja siinä on sama ilmiö, langan värivaihtelut ovat lähes näkymättömät.

Tilkunviilaajan blogista lainasin hanhi ja kaak -sanat.  Tein ne käyttäen valmista mallinetta ja paintstik-värejä. Kunpa löytäisin jostain sabluunoita, joissa olisi kauniimpia kirjaimia.

Nimilappu puuttuu vielä työstä, mutta ripustuskuja on valmiina ja työ on Valokuvasta kangaskuvaksi kurssilla sovitun kokoinen. Kävi niin hyvä tuuri, että kaapista putkahti alunperin sopivan kokoinen kangaspala, josta tarvitsi leikata vain vähän pois.  Taustakankaana on tummansininen kangas, jossa on rauhankyyhkyjä.  Sitä oli onneksi vain yksi fat quarter, joten pääsin siitä eroon kertaheitolla.

Bongasin tänään kaksi komeaa kurkea moottoritien yllä kaartelemassa, kun ajoin Turusta Hesaan.  Ajoin itse, joten tilanne ei sopinut kuvaamiseen.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Vesilintuja Mätäjoella

Mätäjoki on nyt vapautunut jäistä ja sinne on tullut muitakin vesilintuja kuin lokkeja.  Kävelin läntistä rantaa pitkin joen mutkan suvannolle asti palaten vastakkaista puolta pitkin kotiin.  Suvannossa on saari, jossa linnut saavat pesiä rauhassa. 

Haapanapariskuntia näin ainakin kolme.
Uroshaapanat ovat huomiota herättävän näköisiä. Naarashaapanan tunnistaminen on vähän vaikeampaa. Ne kuitenkin liikkuvat pariskunnittain, joten oikeasti ei ole tunnistusvaikeuksia.
Uroshaapana Anas penelope Mätäjoella 19.4.2012

Naarashaapana Mätäjoella 19.4.2012



Tukkasotkapariskuntia näkyi myös.  Uroksesta onnistuin saamaan julkaisukelpoisen kuvan, mutta vastavalo teki pariskunnasta ottamastani kuvasta niin arvoituksellisen, että siitä ei ole julkaistavaksi.
Tukkasotkauros Authya fuligula Mätäjoella 19.4.2012
Oikeastaan menin etsimään harvinaisempaa lintua eli urostelkkää.  Kesällähän näkee paljon naaraita ja poikasia, mutta ei uroksia.  Löysin yhden uroksen, jota ensin luulin tukkasotkaksi, kunnes älysin valkoisesta poskilaikusta löytäneeni etsimäni.
Urostelkkä Busephala clangula Mätäjoella 19.4.2012
Tässä näkyy tunnistajille selviä eroja tukkasotkauroksen ja telkkäuroksen välillä. Telkällä on valkoinen poskilaikku ja pään muoto on erilainen.  Tukkasotkan tukka ei läheskään aina erotu.
Joella oli myös valkoposkihanhiparvi, mutta varsinkin Valokuvasta kangaskuvaksi kurssilla olleet ovat nähneet niistä kuvia ihan riittävästi. Lintujen bongaus tutussa ympäristössä on helppoa. Samat lajit tulevat joelle vuodesta toiseen.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Valokuvasta kangaskuvaksi

Kertakaikkisen mahtavaa paneutumista hanhien kangaskuvien tekemiseen Syyringin kurssilla.  Valokuvasta kangaskuvaksi kurssilla oppilaita oli vähemmän kuin olin toivonut, mutta laatu ja paneutuminen olivat upeaa.
Syy laimeaan osallistumiseen oli varmaan siinä, että en ollut tuotteistanut kurssia riittävästi esitellessäni idean.  Kaksi kurssilaista ehti jo eilen päivittämään blogiinsa kurssista, joten voin nyt säästellä ja viitata niihin.  Tiinan Tilkunviilaaja-blogissa ja Lean Neulapuikko-blogissa.

Hanhen palojen kohdistamista kalvopiirroksen avulla
Kuvassa muotoutuu punainen marikankainen hanhi.  Kurssilla siis irroteltiin värien suhteen ja syntyi toivomiani taiteellisia hanhia.  Kurssilaiset ottivat mukaansa valokuvia eri asennoissa olevista hanhista, joten lisää hanhia syntyy ja syntyi jo kurssin jälkeenkin.  Jotkut ehtivät tehdä parikin hanhea kurssipäivän aikana

Kurssin tarjoama anti oli siis
  • Opittiin etsimään valokuvasta eri valoisuusalueita
  • Saatiin varmuutta läpipiirtämiseen, kun hanhia ja niiden osia piirrettiin läpi useaan kertaan
  • Liimaharson käyttö = fusing tuli rutiiniksi
  • Pienten palojen muotoonleikkaaminen tuli tutuksi
  • Opittiin etsimään kankaista sopivia kohtia, jotka korostivat hanhien piirteitä. 
Lisäksi
  • Vietettiin hauska päivä hyvässä seurassa
  • Syötiin kiinalaista ruokaa
  • Nämä kurssit tutustuttavat kiltalaisia toisiinsa ja yhteistyö kehitty
  • Emme ommelleet yhtään pistoa
Lean kurssipaikaksi hommaama Marttala on aina vain ylivoimainen kurssipaikka.  Nytkin mahduttiin hyvin levittämään kaikkinaiset tykötarpeet. 


torstai 12. huhtikuuta 2012

Kangashanhi valokuvasta

Tein yhdestä hanhivalokuvasta mallihanhen lauantain "Valokuvasta kangaskuvaksi"-kurssia varten.  Kirjassa, josta idea saatiin, on ihmisten portretteja tehtynä kankaista.  Niissä siis pelataan pienillä valoisuusasteen muutoksilla. Hanhessa kontrasti on todella selkeää.  Oikeasti hanhessa olisi runsaasti harmaan eri tummuusasteita, joten en noudattanut kirjan ohjeita sanantarkasti.  Elämä ja taide ovat valintojen tekemistä ja tein siis tällaiset valinnat.  Idea kuvien tekemisestä on alunperin Eijan, mutta hän myi idean minulle, koska minulla on  tarvittavat tietotekniikkataidot.
Valokuvien käsittely sopivan kokoisiksi ja niin, että vain oleellinen erottuu, on iso homma. Sitä vaihetta ei päivän kurssilla ehditä tehdä. 

Tänään on Syyringin kokous, jossa on varmaan taas kivaa ja ihania töitä näytteillä.

Paintstik-kirja

Tilasin Shelly Stokesin kirjoittaman "Design Magic for Paintstiks on Fabric" -kirjan. Se tuli eilen. Toimitus kesti 3 viikkoa. Samalta kirjoittajalta olisi toinenkin Paintstiks-värien kirja. Se olisi kiva nähdä, mutta luen nyt tämän ensin ja selvitän, onko kirjassa jotain sellaista tietoa, mitä en ole saanut Quilting Arts TV DVD:ltä, joista tosin on 900-sarja vielä näkemättä.

Kirjan mukana tuli yksi muovinen malline. Oli kivaa saada tuntuma sopivaan muoviin, mutta todennäköisesti jatkan tekemällä omat mallineeni freezer-paperista.  Olen kokeilija, enkä toisten suunnitelmien mukaan sarjatyötä tekevä.  Olen jo tehnyt ottamistani valokuvista versioita, joista en vielä tiedä tuleeko niistä tikkausmalleja vai sabluunoja paintstikejä varten vai kangaskuvien malleja. 

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Hanhenmarssia

Ensi lauantaina olisi tarkoitus vetää syyrinkiläisille kurssi "Valokuvasta kangaskuvaksi".  Käytämme valokuvina valkoposkihanhista ottamiani kuvia.
Valkoposkihanhi, Branta leucopsis
Hanhien kuvat ovat sikäli hyviä kuvia oppimateriaaliksi, että hanhet eivät pahastu kuviensa käyttämisestä ja niissä on harjoitteluun sopiva selkeä kontrasti.  Syyrinkiläiset saavat tehdä valitsemansa väriskaalan mukaisen hanhen.  Odotan innolla että näen hurjiakin irroitteluja kuten violetteja tai sinisiä hanhia.
Olen kuvannut näitä hanhia useaan kertaan. Nämä cityhanhet ovat siitä mukavia, että kameran kanssa pääsee 2-3 metrin päähän.  Tämän cityhanhen olen kuvannut Turun Ruissalossa, eli linnut eivät ole vain stadin juttu. 
Valkoposkihanhien lisäksi olen käynyt kuvaamassa kanadanhanhia Seurasaaressa.  Linnut erottaa toisistaan seuraavista piirteistä:
  1. Valkoposkihanhen naama on valkoinen, kun kanadanhanhella vain poski on valkoinen (eläköön hieno nimeämistapa!)
  2. Valkoposkihanhi on musta-valko-harmaa kauttaaltaan, kun kanadanhanhen selkä on rusehtava
  3. Valkoposkihanhi tepastelee nurmikoilla, kun kanadanhanhi pysyttelee vedessä tai sen välittömässä läheisyydessä
  4. Valkoposkihanhea voi lähestyä huoletta, vaikka sillä olisi poikasia.  Kanadanhanhi uhittelee hyökkäävänsä päälle.
  5. Kanadanhanhi on selvästi isompi, mutta senhän huomaa vain, jos lähistöllä on myös valkoposkihanhia.
Kanadanhanhi, Branta Canadensis
Olen työstänyt kurssia varten useampia hanhikuvia ja haalinut tarvikkeita.  Kurssilaiset tuovat omat kankaat mukanaan.
Jos jollakulla on vaikeuksia erottaa hanhista kyhmyjoutsen, joita nykyään uiskentelee runsaasti stadin rannoilla, niin laitan tässä kuvan siitäkin.
Kyhmyjoutsen, Cygnus olor
Aikuinen kyhmyjoutsen on valkoinen, sillä on kymy nokassa ja se on ISO. Laulujoutsen ei pidä siipiään koskaan tässä kyhmyjoutsenelle tunnusomaisessa asennossa.  Tämän kuvasin maaliskuun 26. päivä Seurasaaren sillalta.  Sinne vaan bongailemaan. Kyhmyjoutsenen poikaset ovat rusehtavia pitkälle talveen.

Aamutuuletuksen aikana kuului ulkoa ihanaa peipposen laulua. Myös selpelkyyhkyn huhuilua kuuluu.  KEVÄT on siis oikeasti täällä vaikka lunta on vielä runsaasti näillä nurkilla.
Sepelkyyhky on isompi kuin tavallinen pulu ja sillä on valkeaa kaulalla.
Sepelkyykhy, Columba palumbus
 Tämä yksilö on kuvattu makuuhuoneen ikkunasta istumassa koivun oksalla heinäkuussa 2010.


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Jäikö Lapsettaa-näyttely näkemättä

Vaikka Syyringin tilkkutyönäyttely oli avoinna koko maaliskuun, niin varmaan löytyy niitä, jotka eivät sinne päässeet. Laitoin hetki sitten Syyringin sivuille diashown näyttelystä.  Mukana ovat kaikki näyttelyssä olleet työt ja ne esitellään koon mukaisessa järjestyksessä.

Oma päätyöni näyttelyssä oli Nyyti ja Tuittu tilkkutyö.  Ostajaehdokkaat puhuivat muumi-työstä, mutta ei tässä työssä oikeasti ole yhtään muumia.

Peiton keskiosassa on Finlaysonin painamaa kangasta, jossa on Tove Janssonin kuvitusta "Kuka lohduttaisi nyytiä" satukirjaan.  Kuvan hahmoihin olen osittain lisännyt trapuntovanua ja tikannut vapaalla konetikkauksella taustan litteäksi.  Nyytin ja Tuitun olen kirjonut vapaalla konekirjonnalla  omiin paneeleihinsa.  Koska peitto on väritykseltään lähes kokonaan valkoinen tein komiuloitteisia blokkeja antamaan mielenkiintoa.  Nyytin morsmaikku Tuittu on ainoa harmaa-valkoisesta poikkeava väripilkku työssä. Reunat ovat Fujiwo Ishimoton marimekolle suunnittelemaa Aita-kangasta.  Ylä- ja alareunassa on vapaalla konetikkauksella kirjomiani hattivatteja.  Hattivatit täytyy tietää, jotta ne huomaa.  Eli taisin tehdä piilokuvan.  Kun olin aloittanut työn tekemisen tuli ihan pakko ostaa kirja itselle.  Olen lukenut sen moneen kertaan ja ah nauttinut niin sen kuvituksesta.