keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Lisää Paintstik-puikkoja

Tänään posti toi kaipaamani lähetyksen 12 uutta Paintstik-puikkoa.   Nämä ovat täyspitkiä ja mattavärejä. Aikaisempi ostoksenihan sisältää 16 minipuikkoa helmiäisvärejä.
Tilasin nämä 29 helmikuuta ja sain postitusilmoituksen 3 maaliskuuta.  Tilauksesta perille tuloon kesti siis tasan 4 viikkoa.  Koska lähetyksen arvo oli alle 50 euroa, ei tarvinnut asioida tullipostin kanssa.  Tilasin nämä Interweavelta, mistä ostan muutakin ja saan Quilting Arts uutiskirjeen.  Tässä ostoksessa käytin hyväkseni uutiskirjeen kuponkikoodia ja sain 15 % alennuksen.

Olisin kaivannut enemmän vihreitä sävyjä, mutta nyt täytyy ilmeisesti opetella sekottamaan vihreät näistä. Cedar Canyonin sivuilla näkee, että erilaisia vihreitä valmistetaan ja että niitä voi tilata yksitellen.  Yksitellen tilattavilla on vaan aika kova hinta ja postikulut ovat turhankin reilut.

Nyt en valitettavasti ehdi tutustua näihin väreihin, mutta toivon mukaan lähipäivinä saan jotain aikaan. Vieläkään en ole kokeillut uhoamaani painokankaiden parantelua, vaan olen maalannut vain valkoiselle ja valkaisemattomalle kankaalle.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Valmiit pääsiäisliinat

Kanttasin valmiiksitikatut puputabletit ja nimikoin ne koneella.  Kaapista löytyi kaksi sopivaa keltavalkoista kangasta, joista toinen oli pilkullinen ja toinen tämä ruusukuviollinen.  Valintaperusteena käytin sitä, että tämä ruusukangas on ainakin 10 vuotta vanha ja on aika käyttää se.
Keltaisen koen pääsiäisen ja kevään väriksi.  Nimikoin ne koneen tekstillä.  Katsojan täytyy tietää, että tekijä tarkoittaa S-kirjainta, jotta ymmärtää monogrammin.  Kunpa voisin olla ihastunut koneeni kirjoituskykyyn.

Lohtupeittoprojektista

Moni lukija taitaa tietää, että keräsin Eijan kanssa viime keväänä lohtupeittoja Japanin tsunamin uhreille.  Asialle jouduimme, kun Patchwork Tsusin lehden päätoimittaja Naomi Ichikawa lähetti Eijalle pyynnön lohtupeitoista.  Tilkkuyhdistyksen killat olivat suopeita pyynnöllemme ja saimme Japaniin lahjoitettavaksi liki 90 erikokoista tilkkupeittoa. Eijan mies Risto neuvotteli peitoille ilmaisen lentokuljetuksen Finnairilta ja hoiti huolintabyrokratian.  Projektiin meni meiltä 1,5 kuukautta ja sitten pistimme onnellisina kädet ristiin, kun olimme saaneet paketit matkaanTsunami iski 11.3.11 ja meidän peittolähetyksestämme Naomi toimitti peittoja kodittomille jo 11.5.11.


Japanin suurlähetystö piti 14.3.12 kiitostilaisuuden lahjoituksia tehneille järjestöille. Meillekin tuli kutsu sinne ja sovimme että Eija edustaa Lohtupeittoprojektiamme  siellä. Sen verran hassusti kävi, että lähetystö halusi kutsua meistä vain yhden ja kutsussa loppujen lopuksi oli kutsuttuna myös Eijan puoliso Risto. Risto sai oman kutsun, jossa hänet kutsuttiin puolisosa Eijan kanssa.  Minä en siis päässyt Japanin lähetystöön, niinpä en joutunut hankkimaan uutta edustusvaatetta.

Mikä on tilkkupeittojen rahallinen arvo

Kaupallisessa maailmassa tuotteen hinta on se, minkä joku suostuu siitä maksamaan. Silloin, kun tuotteen luovutuksessa ei käytetä rahaa, on tuotteella kuitenkin jokin arvo ja se koostuu raaka-aineista, käytetyistä tarvikkeista ja työstä.  Arvioimme lähettämiemme lohtupeittojen hinnat hyvin varovaisesti ja silti summa kohosi yli 15000 euron.  Summan päälle tulee vielä sekä kotimaisia että ulkomaan rahtikustannuksia. Aika reilu lahjoitus, vai mitä.
Jouduin miettimään, mikä olisi Lapsettaa näyttelyssä olevan tekemäni Nyyti ja Tuittu-peiton hinta, kun sille ilmaantui mahdollinen ostaja.  Olin jo päättänyt, että laitan peiton näytteille Finn Quiltin valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn, joten en halunnut dumpata peittoa, jossa on paljon trapuntoa, vapaata konekirjontaa ym. työläitä juttuja, puhumattakaan hattivattitikkauksista. Ostajaehdokas aiheutti hämmennystä ilmoittamalla olevansa kiinnostunut samanlaisesta mutta pienempikokoisesta työstä.  Oli siis selvää, että hänen silmissään työ oli vain sarjatuotantoa ja minä näin tehneeni yksilöllisen taideteoksen kallista materiaaleista.  Kauppoja ei syntynyt, sillä laitoin reilun hinnan.
Olisi kivaa kuulla, miten muut hinnoittelevat tilkkutöitään. Hinnoista ei juuri näy tietoa, kuin suurten taiteilijoiden nettisivuilla.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Puputablettien tikkausta

Jatkoin puputablettien jalostusta, kun Paintstik-maalaukset olivat kuivuneet. Kiinnitin värin silittämällä ja pesin koneessa.  Maali haalistui selvästi pesussa.  Todennäköisesti olin liian varovainen silittäessä, enkä pitänyt kuvia kuuman raudan alla riittävän kauan.  No, tässä on menossa oppimisprosessi ja seuraavalla kerralla kuumennan reilummin.  Itse asiassa ajattelen kokeilla höyryprässiä, koska nämä pienet kuvat mahtuvat prässiin kokonaan ja kaikki työn osat ovat sitten yhtä kauan kuumassa.  Maalin haalistuessa menetin paljon pensselinvetojen jäljestä.  Juuri pensselinvedot antavat pupukuville luonnollisen karvaisen ulkonäön.

Tikkasin jokaisen työn eri värisellä tikkauslangalla.  Kaikki tikkauslangat ovat samaa 30 vahvuista puuvillaa ja pätkävärjättyjä. Tein lehtikuvioita.  Eivät ne ole täydellisiä, mutta silti olen iloinen siitä, että selvästi kehityn vapaassa konetikkauksessa.  En käyttänyt BSR-jalkaa, vaan nämä ovat aidosti vapaasti tikattuja.
Harmahtava pupukuva ja oliivinvihreä tikkauslanka

Hyvin rajattu pupu ja kirkkaan vihreä tikkauslanka

Tummahko pupu ja sinivihretävä tikkauslanka

Kullansävyinen pupu ja kellanvihreä tikkauslanka

Seuraavaksi pitää sitten laittaa reunakaitaleet kuviin. 
Tabletti ei kuulosta fiksulta sanalta lautasen ja ruokailuvälineiden alusmatoksi. Englannin Palce mat on paljon näppärämpi.  Olisiko jollakulla tarjota kivampaa sanaa?

Syyringin tilkkutyönäyttely jatkuu
Jos et ole vielä käynyt Kustaankartanossa katsomassa Lapsettaa-näyttelyämme, sinulla on aikaa maaliskuun loppuun asti.  Kannattaa käydä.  Siellä on yksi maalaamani pupu näytteillä. 


sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Puputusta

Maalasin tänään paintstik väripuikoilla neljä pupua valkoiselle kankaalle. Tarkoituksena on tehdä pääsiäiseksi pupuiset tabletit.  Pupujen maalaamiseen meni vajaa tunti.  Jokainen sai yksilöllisen värityksen.  Malli on kaikissa sama.
Maalaaminen on nopeaa, mutta valmisteluihin ja jälkitöihin menee reilusti aikaa. Tällä kertaa pääsin kuitenkin melko helposti liikkeelle, koska minulla oli jo valmis ääriviivapiirros citykanin kuvasta.  Piirsin neljä kertaa läpi kanin ääriviivat freezer paperille sabluunoita varten. Kokeilin uutta freezer paperia, jota ostin Tilkkutarhasta ja toisen pupuparin tein käyttäen Magic kaavapaperia. Yhteistä sabloonaa ei voi käyttää, koska värit tuhrivat sabloonat eikä niitä voi silittää, kun maali on tuoretta. Neljän pupun läpipiirtäminen on pikku juttu.

Uusi paperi on selvästi paksumpaa ja siinä on painettuna ruudut.  Läpi näkyi kuitenkin sen verran hyvin, että en ruvennut järjestelemään valopöytää = ompelukoneen iso pleksinen taso + pöytävalaisin sen alle tungettuna.

Pupukuvat saavat nyt kuivaa muutaman päivän. Sitten kiinnitän värin kuumalla raudalla ja pesen ne.  On odotettavissa, että ruokapöydällä käytettäviä liinoja täytyy myöhemminkin pestä, joten kokeilen pesunkestävyyden etukäteen.

Paintstikeillä ei saa teräviä ääriviivoja ellei käytä paperia tai muovia rajaamiseen.  Freezer paper on siitä kätevää että se silitysraudalla kiinnitettynä pysyy paikoillaan eikä liiku pensselin vetojen mukana. 

Kaarevat sakset tekevät niin hyvää jälkeä, että voisin käyttää poisleikkaamiani pupukuvia johonkin.  Jos käytän niitä puikkovärien kanssa syntyy negatiivikuva pupusta. Tällä hetkellä en tiedä, mihin näitä käyttäisin, mutta säästän nämä. Trapunton tekeminen on todennäköisin käyttötapa.  Kanihahmo perustuu kesällä kuvaamaani citykaniin.  Niitä häärii tässä talon ympärillä, mutta ne liikkuvat hämärällä ja kamalan nopeasti, joten hyvien uusien kuvien saaminen ei ole onnistunut.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Silitysraudan vaihtopäivä

Olin pessyt viikolla tilkkutyökankaita ja asettauduin silittämään kankaat. Silitysrautaani syttyi valo, mutta se ei lämmennyt vaikka kuinka vääntelin säätökiekkoa.  Ilmeisesti valmistajan asettama maksimikäyttöikä oli tullut täyteen.  Mitään muuta syytä en keksi.  Käytän silitysrautaa vain tilkkutöissä tarvittavaan silitykseen  Käyttö- ja liinavaatteet käsittelen ihanalla höyryprässilläni.

Silitysrautani oli varmaan 90-luvun puolivälin tuote, Rowentan höyryrauta.  Mitään vikaa ei näy ulospäin. Johto ei ole kulunut eikä muutakaan näy. Sitä edeltäneessä silitysraudassa johto syttyi palamaan pistokkeen luota.  Se oli Rowentan rauta, jossa oli irroitettava vesisäiliö. Sitä rautaa on vieläkin ikävä.
Vanha kylmennyt silitysrautani


Katselin vähän netissä nykyisiä silitysrautavaihtoehtoja. Näytti siltä että Gigantissa on melko laajat valikoimat ja ajoin sinne. Ystävällinen myyjä tuli palvelemaan ja päädyin ostamaan Boschin Proenergy raudan.  Tuo proenergy on täyttä humpuukia enkä välittänyt siitä. Valintaperusteenani oli se, että se oli lähes ainoa silitysrauta, jossa oli valkopohjainen lämmön säätökiekko tummilla merkinnöillä ja helposti avattava vesisäiliön kansi.   Raudan pohja on jotain hienoa Palladium-glissée ainetta ;)  Myyjä tarjosi ostettavaksi turvapakettia eli jonkinlaista turhaa vakuutusta, jonka ainoa tarkoitus on korottaa kaupan loppusummaa. 

Uusi silitysrauta
Tältä uusi rauta näyttää.  Raudan mukana tuli käyttöohje ja aloin tutustua siihen, jotta selviäisi mikä raudassa on "Green technology".  Sitä vihreää teknologiaa on se, että käyttöohje on painettu harmaalle kierrätyspaperille hyvin haalean sinisellä musteella, pakkauslaatikko on kierrätettävää pahvia, raudan osista 80 % on muka kierrätettävää ja raudan voi asettaa e-asentoon, jolloin se on säästävinään energiaa. Sitä kuinka haitallisia ympäristömyrkkyjä loput 20 % sisältää, ei kerrota.  Laitteen mainostetaan sammuttavan itsensä, jos sitä ei liikuteta vähään aikaan. Epäselvän käyttöohjeen koukeroihin eksyneenä melkein jäi huomaamatta, että silityspinnan suojana oli täysin väritön ja läpinäkyvä muovikalvo, joka piti irrottaa ennen raudan kytkemistä sähköön.

Kokeilin rautaa ja silitystulos on ihan ok. Vesi häviää säiliöstä todella nopeasti eli nyt täytyy opetella tämän laitteen vedenkulutustavoille.  Tässä raudassa ei ole oikeastaan ole mitään erityistä eikä 15 vuodessa silitysrautoihin näytä tulleen varsinaisia innovaatioita.  Varmuuden vuoksi sammutan raudan edelleenkin jatkojohdon katkaisijasta. Nyt käyn siis tilkkukangaskasan kimppuun ja pääsen pääasiaan.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Syyringin Lapsettaa näyttely on avattu

Ripustimme eilen kuuden naisen voimin Syyringin tilkkutyönäyttelyn Kustaankartanon ravintolaan. Esillä on lasten ja nuken peittoja. Kiikutin vieraskirjan paikalle tänään.  Voit siis jättää viestejä meille käydessäsi katsomassa näyttelyä.  Voit myös äänestää suosikkityötäsi. Äänestysuurna ja äänestysliput löytyvät töiden luota.
Esillä on 15 lastenpeittoa ja 20 nukenpeittoa.  Oma työni "Nyyti ja Tuittu" on kuvan keskellä. Se perustuu Tove Janssonin "Kuka lohduttaisi nyytiä" kirjan kuvitukseen.  Olen käyttänyt sekä valmista kangasta (maustettuna trapuntolla) että kirjonut koneella Nyytin ja Tuitun ja tehnyt vapaalla konetikkauksella hattivatteja. 

Suurin osa töistä on seinällä. Pieniä töitä on ripustettuna myös pylväisiin. Pylväästä löytyy Paintstik puikoilla maalaamani Ensimmäinen pupu työni, jonka mallina toimi aito citykani pihallamme.  Räikeän vihreä Sammakkoprinssi työni ei löytänyt sopivaa seuraa ja jäi pois tästä näyttelystä.

Näyttelypaikka sijaitsee Helsingissä Oulunkylässä Kivalterintie 16 K:ssa. Parkkipaikkoja löytyy myös sisäpihalta, jolloin ei tarvitse kiivetä portaita.  Bussi 69 kulkee pitkin Kivalterintietä. Käskynhaltijan tietä pitkin kulkee runsaasti busseja mm. 52 Munkkiniemestä ja Jokeri-linja 550. Näyttely on auki arkisin 8-15, viikonloppuisin 10-15 ja viimeinen aukiolopäivä on 31.3.2012.

Tilkkulehti tuli viikolla
Olin osallistunut kahden jutun tekemiseen. Lehdessä on yksi sivullinen kirjoittamiani Sytykkeitä eli vinkkejä ja olin valokuvannut Sirpa Mettäsen näyttelyn.