sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ommeltu vetoketju

Tässä kuva vuonna 2009 ompelemastani vetoketjusta.  Vetoketjujen ompeleminen ei ole mun juttu. Tämänkin ompelemiseen meni toistakymmentä vuotta. 
Tytär sai noin 3-4-vuotiaana serkultaan lahjaksi tällaisen possun, jonka oli ostanut jostain myyjäisistä ja joka ei takuulla ollut teollista tuotantoa. Possu oli mieluinen ja kului käytössä. Ostin uutta possua varten kankaan ja vetoketjun 90-luvulla ja leikkasinkin. Kokoon ompelemisessa meni sitten ikuisuus, mutta valmista tuli syyskuussa 2009. Vetoketjun alla oli alkuperäisessä pussi ja siellä pari minikokoista possua.  Alkuperäisen suunnittelijasta ei ole aavistustakaan.
Taidan kuulua pikemminkin kastiin jotain valmista joka vuosikymmen kuin Maikin tilkkujen jotain valmista joka kuukausi ryhmä ;D

Syyringin näyttelyn ripustus on maaliskuun ensimmäisenä ja se on varmuudella pystyssä perjantaina 2.3.2012. Näyttelykansion sisältö on melkein koossa, töiden nimilaput pitäisi tehdä, odotan vielä muutamaa työtä. Tein PowerPointilla töiden kokoon perustuvan ripustussuunnitelman, mutta lopullinen ripustus paljastuu paikan päällä, kun näemme työt vierekkäin Kustaankartanon ravintolan valossa.

Tänään käyn tyttären kanssa nauttimassa muodostelmaluistelun SM-kilpailujen vapaaohjelmien katselusta.  Siinä on estetiikkaa ja väriloistoa yhdistettynä huikeaan taituruuteen.


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Tähtiä ja tarvikkeita

Tänään on sellainen päivä, että on hyvä kun on rutiininomainen tilkkutyö, jota voi edistää.  Aamulla kuvittelin olevani taiteellisemmalla tuulella ja käsittelin tietokoneella yhdestä cityhanhesta ottamaani valokuvaa niin, että voisin tehdä siitä Paint Stikeillä maalatun version.  Hanhen kuvasta tuli vähän liian iso ja jäin miettimään.

Niinpä aloin koota seuraavaa tähteä syksyllä aloittamaani tähtipeittoon.  Tätä ei tehdä pakonomaisesti vaan h i t a a s t i.  Jo syntyneet tähtiblokit ovat nuppineuloilla verhotankoon ripustetussa flanellikankaassa.  Siinä roikkuu muitakin töitä, kuten Paintstikeillä maalaamani pupu, joka odottaa mihin päätyy.  Näin tämän suuren tähtimallin yhdessä blogissa tehtynä niin että osa paloista oli suorakaiteen muotoisia ja jokainen blokki erivärinen.  Nyt teen niin, että joka toisessa blokissa keltainen ja sininen vaihtavat paikkaa. Valitsemani tapa käyttää pelkästään kolmioita antaa mahdollisuuden leikkiä pienillä tummuuseroilla, mutta työmäärä kasvoi rutkasti.  Valkoista on vain yhtä sävyä, mutta keltaisia on16 erilaista ja sinisiä toista kymmentä.  Teen nyt neljännesblokin kerrallaan, koska yhden blokin tekoon menee useita tunteja eikä tarvitse miettiä peilikuvan peilikuvia vaan voin koota neljännekset niin että katson niitä aina samasta suunnasta.

Tarvikeostoksia
Kysyin Tilkkutarhan Minnalta päättelyneuloja (Clover self threding needle) ja hän hankki niitä alle viikossa. Näissä neuloissa silmä on auki päästä ja tikkauslangan päät sujautetaan sinne ja sitten vedetään työhön kerrosten väliin.   Leah Dayn tammikuun blogissa näin videon lankojen päättelemisestä ja heti tuli tarve saada noita neuloja. Samalla ostin uuden leikkuumaton, joka näkyy pöydälläni.  Ostin myös liukuesteitä viivottimien kulmiin ja freezer paperia.
Käväisin myös Malminkartanossa kirpparilla katsomassa olisiko siellä vielä niitä saksia, joilla saan näppärästi leikatuksi kaarevia muotoja freezer paper salboonoihin ja siellä oli kolmet.  Vaan ei ole enää.  Hinta oli niin naurettava, että nappasin kaikki. Ensimmäisiä ostaessani en tiennyt mihin niitä käyttäisin, mutta nytpä tiedän.  Quilting Arts TV:n jaksossa 812 näytettiin näitä saksia käytettävän täsmälleen samoin kuin itsekin käytän.


maanantai 13. helmikuuta 2012

Ostettua ja myytyä

Kun parikymmentä vuotta sitten aloitin tilkkutöiden tekemisen, oli Quilters Newsletter liki ainoa alan lehti, jota sai ostaa Suomesta.  Ostin silloin lehden Akateemisesta kirjakaupasta ja siellä kävin eilen hakemassa lehden tuoreimman numeron.
Välillä olin muutaman vuoden lehden tilaaja, mutta postitus ontui silloin niin, että oli kivampaa hakea lehti kirjakaupasta.  Tämä uusi numero kiinnosti erityisesti, koska siinä on artikkeli Leah Day:stä, jonka The Free Motion Quilting Project blogia olen seurannut pitkään.  Leahin tikkausvideoista olen saanut todella paljon oppia ja ihailen valtavasti hänen kädenjälkeään.  Hänen jumalatar-tilkkutyönsä olen kokenut ahdistavina jo ensinäkemältä ja lehtijutusta selviää, että ahdistuksesta ne juontuvatkin. 

Olen myynyt Huuto.netissä samaisen lehden vanhoja numeroita.  Aina kun pistän myyntiin yhden vuosikerran, käyn sen läpi ja huomaan miten valtavasti olen oppinut tuosta lehdestä vuosien mittaan. Lehden päätoimittaja on vaihtunut monta kertaa ja sen loistopäivät näyttävät tällä hetkellä olevan takana, mutta silti uskollisesti ostan sen, koska saan joka numerosta jotain.  Lehti ilmestyi aikaisemmin 10 kertaa vuodessa, nyt vain 6 kertaa.  Lehti on kuitenkin säilyttänyt oman linjansa ja se on hienoa.

Pieniä taukoja lukuunottamatta myyn jatkuvasti kirjoja ja muuta tavaraa Huuto.netissä.  Hidasta se on mutta kirjanpitoni mukaan olen myynyt yli 900 kirjaa.  Hitaus johtuu tietysti siitä, että olen pistänyt tavaraa myyntiin niin hissukseen ja pitänyt taukoja.  Monasti kaupat syntyvät hetkessä, kun olen pistänyt myyntiin sellaista, mitä joku muu odottaa.  Pistin äskettäin myyntiin ulkomaisia muistorahoja  90-päivän myyntiajalla. Ne menivät kaupaksi 6:ssa tunnissa.  Tällaiset yllätykset tekevät tästä jatkuvasta nurkkien siivouksesta hauskaa.  En ehkä saa huippuhintoja, mutta tavarat pääsevät niitä arvostavien hoteisiin eivätkä vie tilaa kotonani. Perikunnallekin tulee aikanaan jäämään vähemmän siivottavaa.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Jälkiä lumella

Eilen huomasin ulko-oven vasemmalla puolella pienet jäljet, jotka sitten näyttivät jatkuvan oven oikealla puolella, mutta muuttuvan toisen näköisiksi.  Jäljet nousivat lumelle aukosta, joka oli jo muutaman päivän näkynyt lumen pinnalla.  Omituista jäljissä on se, että yhtäkkiä näyttää siltä, että eläimiä olisi ollut kaksi rinnakkain. Toinen omituisuus on mahdollinen hännän jälki, joka ei ole tassujen keskellä vaan sivulla. Sitten viiru näkyy tassunjälkien keskellä.

 Jäljet jatkuivat oikealla puolella ulko-ovea ja siellä ne muuttuivat uraksi.
Nyt en yhtään uskalla veikata kulkijaa. Rotan jäljiltä ne eivät näytä ja se on tärkeää.  Saiko loikkija saaliin ja muuttui niin painavaksi että jäljestä tuli ura.  Oliko loikkijoita kaksi vai tuliko sama loikkija kahteen kertaan aukosta lumen pinnalle.

Olen yrittänyt koota yhteen Syyringin Lapsettaa tilkkutyönäyttelyyn tulevien töiden tietoja. Välillä pelkäsin, että töitä on vähän ja nyt ihmettelen, miten kaikki saadaan mahtumaan. Ripustuksen suunnittelee Sirpa Mettänen ja varmaan hän löytää ratkaisun. Ihania ja hauskoja lastenpeitteitä on tulossa näyttelyymme 2.-31.3.2012 Kustaankartanon ravintolaan.

Yritin kuvata viime torstaina killan kokouksessa sinne tuodut työt ja samalla toimia kokouksen vetäjänä Tiinan sijaisena.  Ei se ihan nappiin mennyt ja stressitaso nousi.  Olin tehnyt töiden ilmoittamista varten ilmoittautumislomakkeen, jonka lähetin sähköpostilla kiltalaisille.  Sen täyttäminen ja sähköpostilla lähettäminen ei mennyt ihan putkeen.  Jotkut ovat mestareita ompelukoneen ääressä eivätkä tietokoneet ole heidän juttunsa. Nyt joudun itse kuvaamaan työt ja kirjoittamaan selostukset näyttelykansioon.