sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Ensimmäinen pupu viimeisteltynä

Yritän pitää tiukasti kiinni siitä, että en jätä mitään töitä keskeneräiseksi. Tämä pupu tuli siis viimeistellyksi. Puputyön koko on 35 cm x 30,5 cm.
Samoin yritän sinnikkäästi kokeilla uusia temppuja.  Tässä on monta  juttua, joita en ole ennen tehnyt.
  1. Väritin Paintstikeillä valokuvaa noudattaen.  Pupu on siis meidän pihan citykani, jonka onnistuin kuvaamaan viime kesänä.
  2. Tikkasin vapaalla konetikkauksella uudenlaista kiemuraa ja kovin vapaalta se näyttääkin
  3. Leikkasin tänään paketista ottamallani pienellä pyöröleikkurilla kaarevat kulmat käyttäen purkin kantta antamassa kaaren muodon.
  4. Kanttasin työn vinonauhalla. 
  5. En tehnyt nimilappua vaan kirjoitin kuulakynällä pupun taakse työn nimen, oman nimeni ja Helsinki 2012.
Mikä voisi olla tämän käyttötarkoitus?  Lautasen alustana sitä ei voi käyttää, silla pupussa on parikin ylimääräistä vanukerrosta.  Nuken peitoksi se on jäykkä.

Signeerasin työn koneella.  Temppu, joka oli helppo tehdä vanhalla Pfaffillani, kun koneessa oli monta muistipaikkaa, joissa saatoin pitää vakitotekstejä valmiina ja kone näytti useamman kirjaimen kerralla. Tässä parin tonnin hintaisessa Berninassa on yksi muisti ja näen vain yhden merkin kerrallaan.  Mainoksessa sanotaan että 90 muistia, mutta todellisuudessa on yksi muisti, johon voi tallentaa 90 merkkiä.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Quiet world valmistui

Paintstikeillä maalaamani merihevoset ovat nyt valmiit.  Tein työstä saman kokoisen ja lisäsin reunoiksi samaa itse värjäämääni kangasta kuin Life is easy työssä. 
Nimilappu ja ripustuskuja puuttuvat.  Yritän nyt sinnikkäästi tehdä loppuun mahdollisimman nopeasti nämä pienet työt, ettei keskeneräisiä kertyisi nurkkiin.  Näitä voisi ehkä kutsua journal quilteiksi.  Tärkeintähän on tehdä jotain sellaista, mitä en ole ennen tehnyt ja ylläpitää jo oppimaani.

Vapaa konetikkaus vesikasveihin ja merihevosiin meni ihan mukavasti tavallisella tikkausjalalla, BSR-jalka sai levätä laatikossaan. Molemmat tikkaustavat on hyvä hallita. Nykyinen koneeni on konetikkauksessa hyvin yhteistyökykyinen.  Entisellä syntyi työn alle mahtavia lankalenkkejä melkein kuin olisin tehnyt ryijyä. Yritin tehdä aalloista melko vapaita, mutta ne ottivat itse lisää vapauksia.

Työn nimi on vähän valheellinen. Eihän veden alla ole hiljaista. Valaat huutelevat toisilleen navoilta päiväntasaajalle, merihevoset Wikipedian mukaan tuottavat ääniä päätään nyökyttelemällä ja  laivojen ja veneiden aiheutamat äänet kulkevat veden alla satoja kilometrejä jne. 

En ole kirjoittanut mitään Syyringin Lapsettaa näyttelystä, koska omat työni valmistuivat jo lokakuussa ja aloitin blogin pitämisen vasta joulukuussa. Olen siis voinut stressittä tutustua maalitikkujen käyttöön.  Tässä kuitenkin näyttelyesite.
 
Syyringin Lapsettaa tilkkutyönäyttely on Kustaankartanon ravintolassa 2.-31.3.2012.


keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Toinen pupu

Systeri kommentoi ensimmäistä pupuani ihmettelemällä, miksi en ensin maalannut ja sitten laittanut vanua ja ommellut. Vastaukseni oli, että kuivuminen kestää muutaman päivän eikä sinä aikana voi työlle tehdä mitään.
Tämän toisen pupun maalasin sabloonan avulla muuten käsitelemättömälle kankaalle. Ei siis vanua eikä yhtään ommelta. Piirsin pupun silittämällä kiinnitettävälle kaavapaperille, leikkasin pupun kohdalle aukon ja silitin kaavapaperin kankaalle.  Leikkaaminen sujui helposti kaarevilla saksilla. Otin niin ison palan kaavapaperia, että se varmuudella suojasi koko kankaani.  Paintstik-värejä kuoriessa irtoavat hiput haluavat innokkaasti tarttua työhön ja tekevät rumia jälkiä, ellei työ ole todella hyvin suojattu. 

Kun kaavapaperi oli lujasti kiinni kankaassa, saatoin levittää väriä kaavapaperille ja vetää sitä siitä pensselillä kanin päälle.  Kun lopuksi irrotin kaavapaperin, jäi kanikuvaan tarkat rajat ja sutut jäivät kaavapaperiin.

Teknisesti ottaen tästä Pupu 2:sta tuli siistimpi, mutta kuivumisen odottelu ennen kuin pääsen jatkamaan työtä, on aika tylsää.  Pupun asento voisi olla parempikin, mutta nämä citykanit eivät juuri suostu poseeraamaan, vaikka kuinka toivoisi. Tämäkin juoksi pois, kun kuuli kameran äänen.  Itse olen aika tyytyväinen, melkein vaikuttaa siltä että saan Paintstikit tottelemaan. 

Olen puhunut näistä väritikuista niin paljon esimerkiksi Eijalle, että hän kysyi eilen japanilaisessa tilkkulehdessä olleesta käsilaukun kuvasta, ovatko siinä näkyvät kukat ja lehdet mielestäni maalattu Paintstikeillä. Mielestäni oli.  Käytiin eilen Eijan kanssa turistimatkalla Idässä eli kävimme hankintamatkalla Itäkeskuksen käsityötarvikeliikkeessä. Ostin väriä vaihtavia (= pätkävärjättyjä) tikkauslankoja ja uuden lennokkaan näköisen ratkojan.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Ensimmäinen pupu

Kesällä kuvasin iltahämärissä keittiön ikkunasta citykanin.  Käsittelin kuvaa ja suurensin pupun ommeltavaan kokoon ja tulostin paperille.  Piirsin kahteen kertaan läpi, eli ensin pupun ääriviivat pergamiinille ja sitten ääriviivapiirroksesta kankaalle.

Pehmeät muotonsa pupu sai trapuntosta eli siinä on kaksinkertainen pehmeä vanu (80 puuvillaa / 20 polyesteriä), jota on vain pupun kohdalla.  Koko työssä on puuvillavanu ja taustakangas, jotka tikkasin jonkinlaisella kiemuralla littanaksi.

Väritin pupun käyttämällä paintstikejä: ruskeaa, harmaata ja valkoista. Värivalikoimani koostuu edelleenkin vain helmiäisväreistä.  Värien rajaukseen käytin pergamiinipalaa, jonka leikkasin loivasti kaareutuvaksi.  Otin väritikusta väriä kaaren kohdalle ja vedin pensselillä pupun päälle. Värityksen tein siis muiden työvaiheiden jälkeen.

Tässä pupussa näen korjattavaa. Siksi tämä sai nimen ensimmäinen pupu.  En tunne olevani mestari paintstikien kanssa enkä tikkauksessa, siksi harjoittelen.  Työn täytyy nyt kuivaa ja sitten värit täytyy kiinnittää kuumalla.  Silitysrauta ei ilmeisesti ole nyt oikea työkalu kiinnittämiseen, koska vanut menisivät lysyyn.  Toivottavasti hiustenkuivaajasta saa riittävän kuumuuden aikaan.  Vasta, kun värit on kiinnitetty voin viimeistellä työn.


sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Paintstik-lintutyö valmistui

Tikkasin ja päärmäsin ensimmäisen Paintstiks-kokeiluni tänään.  Koska työ oli jo ensimmäisen liidunvedon kohdalta varsin boheemi, en tehnyt reunakaitaletta vaan viimeistelin reunat siksaksilla.  Siksak näyttää hieman löpöttävän tässä kuvassa.  Jos joskus pistän tämän esille jonnekin, täytyy työn taakse ommella kiristyslanka. 

Lintuihin tikkasin vähän siiventynkää ja varpaita.  Tikkaus on yhtä suurpiirteistä kuin lintusablunanikin.    Linnuissa on sen verran paksusti väriä, että ne eivät ole kovin taipuisia.  Ompelukoneen neula upposi lintuihin kuitenkin erinomaisesti ja käsin ommellessakin neula menee oikein kivasti läpi.  Lintujen välit tikkasin vihreällä langalla. Alanurkan suttu syntyi siitä, että puhdistin töpötyspensseliä siihen. Se pitäisi varmaan peittää vihreällä liidulla. 

Taiteeksi en luokittelisi tätä työtä, mutta perustarkoitus, eli Paintstik-väreihin tuntuman saaminen toteutui.
  1. Olisi hyvä malttaa piirtää haluamansa malline ennen leikkaamista
  2. Kuvioiden keskinäistä sijaintia kannattaisi suunnitella etukäteen eikä vain siirrellä sabluunaa toiseen paikkaan. Mallineen reiän ympärillä ollut paperi peitti suuren osan työstä, joten oikeaa vaikutelmaa kuvioiden välimatkoista ei voinut saada.  Läppinäkyvän muovisen mallineen kanssa asettelu ehkä sujuisi paremmin.
  3. Pensselin voisi puhdistaa vaikka talouspaperiin ja pestä sen mäntysuovalla. Varsinaiseen työhön puhdistaminen ei ole fiksua.
  4. Väriä kuluu paljon, joten kannattaa investoida pitkiin väreihin
  5. Silityksessä apuna käytettäviin leivinpapereihin tulisi kirjoittaa "tämä puoli työtä vasten", jotta silitysrautaan tai silityslautaan ei siirtyisi hituistakaan paintstik-väriä. 
  6. Värejä käyttäessä kannattaa suojata pöytä ja lattiakin.  Värihitusia tippuu helposti lattialle ja kulkeutuu jaloissa ympärinsä.  Jälkien puhdistukseen ensisijaisesti mäntysuopaa ja vettä ja kertakäyttöinen riepu.
On hauskaa maalata oma tilkkutyönsä. 

lauantai 21. tammikuuta 2012

Paintstik-pitsityö edistyy

Päätin jatkaa fivolité pitsityötä. Silitin työn kahden leivinpaperin välissä.  Paintstik-värit olivat jo täysin kuivaneet. Pelkäsin, että silittäminen kovettaisi värejä, mutta kävikin päinvastoin, värit pehmenivät ja tuntuvat nyt kuin mikä tahansa painoväri kankaalla.

Lisäsin kaitaleet kahdelle reunalle itse värjätystä tummansinisestä kankaata.  Koska frivolité-pitsit ovat niin kevyitä täytyi työhön saada muutakin kepeyttä. Aforismi "Life is easy" tuntui sopivalta kommentilta elämän aidosta tai kuvitellusta kepeydestä.

Laitoin työn alalaidan päälle pergamiinipaperin suikaleen. Kirjoitin siihen ensin sormella ja sitten lyijykynällä tuon lauseen.  Ensimmäisen yrityksen tekstistä tuli liian pientä. Onneksi pergamiinin kumittaminen on helppoa ja kirjoitin uudelleen suuremmilla kirjaimilla.  Ompelin tekstin vapaalla konetikkauksella paperin päältä ja revin sitten paperin pois. Pergamiini repeää hienosti ja sain kaikki hitusetkin neulan avulla pois.

Työn taustalle laitoin painokankaan, joka sekin on käynyt sinisessä värikylvyssä.  Siitä ei tullut koskaan hyvää, vaikka toiset samassa värjäyserässä olleet painokankaat saivat ihanan pehmeitä sinisiä sävyjä. Tässä oli liikaa kontrasteja. No nyt sekin on sitten käytetty eikä enää kiusaa kaapissa.
Tikkasin työn vapaalla konetikkauksella pitsijälkien ympäriltä. Kullanvärisen pitsin keskelle tein hieman tikkausta kullanvärisellä metallilangalla.  Vasempaan laitaa tikkasin vuorolenkkejä.

Työ on nyt reunakaitaleiden käsinompelua vaille valmis. Tässä kaitaleet ovat kiinnitettynä nuppineuloin taustalle, joten reuna ei näytä aivan suoralta.




tiistai 10. tammikuuta 2012

Paintstikejä ja frivolité-pitsejä

Kokeilin, millaista jälkeä saan Paintstikeillä, kun käytän apuna itse tekemiäni frivolite-pitsiliinoja.  Laitoin siis kankaan alle pitsiliinan ja hieroin maalitikusta väriä kankaaseen. Väri tarttui tiheämmän liinan päällä pääsääntöisesti niihin kohtiin, joissa pitsi oli.  Pensselin käyttäminen tässä tapauksessa vain suttasi jälkeä.
Käytin tiheämpään pitsiin ensin valkoista, mutta se erottui pohjakankaalta erittäin vaisusti. Niinpä viimeistelin alueen mustalla. 

Harvemman pitsin kohdalla tapahtui sitten opiksi otettava asia. Olisi pitänyt tunnustella toisella kädellä, missä kohden pitsi on ja missä on iso tyhjä tila ja sitten vetää liidulla vain pitsikohtien päältä. Kulta näyttää mielestäni tosi hienolta tuon pitsikuvion päällä. Lisäsin vähän mustaa vahvistaakseni vaikutelmaa ja jälki näyttää nyt jotenkin antiikkiselta.  Pirjo oli edellisenä iltana kysynyt, voiko jälkeä kumittaa, johon olin vastannut Ei. Nuo väärissä kohdissa olevat liidun vedot ovat ja pysyvät.

Vasemmanpuoleinen jälki syntyi tämän liinan päällä.  Liina vähän löpöttää reunoilta, mutta se ei haittaa sen nykyisessä käyttöpaikassa eli juhla-astiaston lautasten välissä estämässä naarmuja.
Oikeanpuoleinen jälki syntyi alla näkyvän päällä. Kuten näkyy on pitsissä isot aukot, joiden kohdalla sitten tarttui kankaaseen väriä.
Kaapissa on vielä lisää frivolité-pitsejä, mutta tämä kokeilu oli näillä valinnoilla sikäli tuloksekas, että tiedän vastaisuudessa varoa liian suuria kuoppia. Keltainen pitsiliina on selvästi ohuempaa lankaa kuin valkoinen. Langanvahvuudet lienevät 40 ja 30.

Virkatut pitsit ovat aika ok, mutta frivolitéssä vasta on sitä jotakin.  Tällä työllä on vielä monta vaihetta edessä ennen kuin sitä voisi kutsua teokseksi. Pohjalla on itse värjättyä kangasta.



lauantai 7. tammikuuta 2012

Lumikko citykanin reviirillä

Tänään oli vastasataneella lumella erittäin pieniä jälkiä pitkien loikkien päässä toisistaan. Lumikko oli taas liikkunut pihassamme Helsingin Lassilassa. Kai lumikoita on täällä aina, mutta vain vastasatanut lumi paljastaa lumikon liikkumisen.
Lumikon ja citykanin reitit risteävät

Citykanin jäljet ovat pienet verrattuna paikallisten rusakoiden jälkiin, mutta lumikon jäljet ovat todella minit. Yllä olevassa kuvassa ne risteävät. Näyttää siltä, että lumikko teki täyskäännöksen ja palasi rauhallisemmin sinne mistä tulikin. Ei kuitenkaan pyydystänyt kania, vaikka petoeläin onkin.

Lumikon jäljet lumella 7.1.2012
Matkassani ei ollut kuin kännykän kamera ja kun tulin takaisin kaupungista oli lunta tullut lisää ja autot ja kävelijät olivat sotkeneet jäljet.  Citykanit käyvät pihallamme säännöllisesti lämmittelemässä autojen alla.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Sirpa Mettäsen tilkkutyönäyttelyssä

Kiltasiskoni Sirpa Mettäsen tilkkutyönäyttelyn "Villasta viskoosiin" avajaiset olivat eilen Herttoniemen sairaalassa. Ja upea näyttely siellä onkin. Sirpa oli tehnyt runsaasti uusia töitä ja niiden ripustus oli taas tehty Sirpan tunnetulla taidolla. Työt tukivat toisiaan hienosti.
Sirpan työt ovat nousemassa kovaa vauhtia kansainvälisen tason taidetilkkutöiksi. Tässä näyttelyssä on esillä Sirpan uusia töitä, joita ei tässä vaiheessa voi esitellä netissä, koska ne ovat menossa kansainvälisiin koitoksiin.

Näyttelyyn kannattaa ehdottomasti tutustua. Se on auki 28.1.2012 asti, ark. 7-19 ja la-su 11-19. Osoite on Kettutie 8 I, Herttoniemi, Helsinki.

Sirpa on siitä mielenkiintoinen tilkkuilija, että hän käyttää  töihinsä pääsääntöisesti huonekalukankaita. Kankaiden suhteen Sirpalla on 2 sponsoria, jotka toimittavat hänelle huonekalukankaiden mallikirjoja ja sisustusprojekteista yli jääneitä kangaspaloja.  Uutena taidonnäytteenä näyttelyssä on töitä, joissa Sirpa oli käsin painanut kuvioita noihin vaikeisiin materiaaleihin.

Avajaisten aikana näyttelytilan läpi kulki presidentti Halonen, joka ei nyt joutanut jäämään katsomaan töitä, mutta kehui hienoiksi ja lupasi katsastaa ne paremmalla ajalla.


Avajaisvieraita oli runsaasti ja avajaismusiikista huolehti toinen kiltasiskomme Raija.  Kaikkien hämmästykseksi säätila oli muuttunut iltapäivällä ja Helsinkiin saatiin vihdoinkin lunta. Huono keli saattoi estää joitakin osallistumasta tilaisuuteen.