sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Aina ei onnistu

Innostuin kokeilemaan koristeompeleita tyllille.  Vaikka ympyräharpin avulla ompeleminen tavalliselle kankaalle on sujunut kuin leikki, tylli osoittautui hankalammaksi.  Mutta niin kauanhan pitää kokeilla, että epäonnistuu ja löytää rajat sille, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei ;D

Otin siis palan tylliä ja samankokoisen palan vesiliukoista tukimateriaalia. Kiinnitin ne nuppineuloilla toisiinsa niin, että neula meni moneen kertaan kerrosten läpi.  Asetin työn koneeseen ja aloin ompelun sisimmästä ympyrästä ja etenin sitten kehää kohden.
Sisimmässä renkaassa on ompelulankana Lidlin 50 m puolilla oleva lanka ja sukkulassa samaa lankaa valmiiksi puolattuna Lidlin puolille.  Ylälanka katkesi jo melkein heti alussa, mutta sitten pujotin sen uudelleen ja jatkoin ympyrän loppuun. Tämä kukkakuvio näyttää kohtuulliselta tyllin päällä senkin jälkeen, kun huuhtelin tukimateriaalin pois. 

Punaisessa renkaassa laitoin neulaan 2 lankaa, samaa laatua kuin edellisessä mutta kirkkaanpunaisen ja persikanvärisen.  Alalankana taas Lidlin valmiiksi puolaamaa samanlatuuista lankaa.  Yhtäkkiä kone juuttui paikoilleen ja syntyi hirveä lankamöntti syöttäjään.  Leikkasin ompeluksen irti ja jatkoin.  Kahdella langalla ompeleminen oli ilmeisesti liikaa tyllille.  Näiden kahden ensimmäisen renkaan ajan sukkulasta kuului tavallista voimakkaampi ääni.

Keltainen rengas on ommeltu Mölnlycken puuvillalangalla sekä ala- että ylälankana.  Puolana oli Berninan oma metallipuola.  Koneen ääni oli selvästi hiljaisempi kuin kahdella edellisellä kierroksella.  Pidensin jossain vaiheessa piston pituutta ja sydämet asettuivat väljemmin ja kauniimmin.  Yleensä luotan kokeiluissa koneen oletusarvoihin, mutta tässä piston pituuden muuttaminen näyttää onnistuneelta ratkaisulta.  Läpinäkyvälle kankaalle ommellessa tulee aina nostaa alalanka työn päälle ja pitää huoli siitä, että se ei sotkeennu ompeleeseen  (suositeltava tapa kaikessa koneompelussa). Tässä näkyy rumaa sotkua, kun en ottanut alalankaa hallintaan.

Oranssi eli uloin rengas on ommeltu Gutermanin keinokuitulangalla, joka on kovaa ja kestävää vaateompelulankaa.  Koska tyllikin on kovaa keinokuitua, niin tämä toimi hyvin.  Ongelmat tulivat siinä vaiheessa, kun liotin tukimateriaalin pois. Tylli on niin harvaa, että laakapistot eivät pysy enää siististi ojennuksessa vaan liikkuvat sen rei'issä vinksin vonksin.

No, hauskaahan tämä kokeilu oli ja lisäsi tietoa.  En suosittele tyllille kirjomista koneella, jos alla ei ole tiiviimpää kangasta.

Silmäys puoliin

Kun kysyin taannoin ompelukoneeni myyjältä, mitä mieltä hän on Lidlin puolista, oli hänen kauhistunut vastauksensa: "Olet maksanut ompelukoneestasi niin paljon, että ei kannata pihistellä puolien hinnassa."  Hän todennäköisesti on oikeassa.  Halpispuola tuotti ongelmia myös työväenopiston koneessa.

Siis silmäys puoliin niiden keskinäisten erojen havaitsemiseksi.
Berninan puolissa on 7 reikää kummallakin sivulla, kun Lidlin puolissa on 10 (ei 9) reikää.  Berninan puolien keskiö on tasainen ilman saumakohtia. Lidlin puolien keskiöissä on selvästi havaittava saumakohta. Berninan puolien keskiö on aavistuksen verran korkeampi.  Pieniä eroja, mutta tuntuvat vaikuttavan koneen ääneen ja alalangan tasaiseen pyörimiseen sukkulassa.

Olisi kivaa lukea muiden kokemuksia puolien toimivuudesta. Laitapa siis kommentti.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Tähtiä ja planeettojen ratoja

Tänään syntyi vaatimaton setti lasinalusia. Niitä on neljä kappaletta ja ne oikeastaan kuuluvat viinipulloa varten tekemääni nauhapussukkaan, jonka tytär ehti jo ottaa mukaansa.
Tähtikangas on 90-luvulta.  Tyttären mielestä sitä ei ole saanut käyttää mihin tahansa projekteihin, vaan sitä on pitänyt säilyttää sopivaa tarvetta varten.  Yhden kangaskassin olen siitä tehnyt tyttärelle ja käytin sitä myös kuusikulmaiseen rasiaan.  Jäljellä on vielä toista metriä eli ei se vielä ole loppumassa.  Aina vaan se tuntuu yhtä ihanalta käteen.

Pääsin taas leikkimään ympyräharpin kanssa.  Lasinaluset on ensin ommeltu pussiin ja niissä on silittämällä kiinnitettävä kovikekangas.  Kone sitten ompeli lähes itsekseen koruompeleet aluseen, joka oli kiinni harpin piikissä.  Olen edelleenkin ihastunut laakapistoina ommeltaviin koristeompeleisiin.  Jotenkin muut koneeni ommelvaihtoehdot eivät kolahda.  Jos olisin valinnut ompelukoneen koristeompeleiden perusteella, olisin päätynyt toiseen merkkiin.  Ompelulankana on Lidlin halpislankaa, joka on sopivan paksua koristetikkauksiin ja siinä on kivasti kiiltoakin, lisäksi siitä löytyi juuri oikea hopeanharmaa.  Pääsin tutustumaan halpislangan huonoon puoleen puolatessani lankaa.  Langassa olikin jatkos ja puolaaminen tyssäsi siihen.  Sain kuitenkin puolalle riittävästi projektin loppuunviemiseksi.  Onneksi langan katkos tuli vastaan puolauksessa eikä ommellessa.

Olen katsellut Quilting Arts TV:n 1000 sarjan kaikki 13 jaksoa.  Kivaa viihdettä ja jonkin verran uusia ideoita.  Hauskaa on se, että osa ohjelman tilkkutaiteilijoista suhtautuu varsin kevyesti etenkin koristeompeleiden lankojen laatuun ja toisille lankalaadulla on valtavasti väliä.  Jos minulla olisi sopivat tilat kankaiden värjäämiseen, olisin videoiden innostamana takuulla nyt kumihanskat kädessä värjäämässä kankaita.  Niin mahtavia juttuja videoilla esitellään.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Joulunalusviikkoa

Kaipaamani Quilting Arts TV dvd-lähetys tuli perille.  Se oli pakattu 38 cm x 38 cm kokoiseen pahvipakkaukseen, joka ei mahtunut postiluukusta vaan jouduin noutamaan postikonttorista.  Olipa ylipakkaamisen tuntua kerrakseen. Erittäin epäekologista lähettää 13,5 cm x 19 cm kokoinen lituska esine sellaisessa pakkauksessa toiselle mantereelle.
Tärkeintä on kuitenkin että tuli perille.  Aiemmin ihmettelin, miksi DVDt eivät lähteneet kustantajalta. Syy siihen oli, että viimeisen fuusion jälkeen heidän tietojärjestelmänsä eivät keskustele keskenään eikä tilausten toimitustilanne näy netissä tilaajalle, vaikka paketti on jo liikkeellä :(

Eilen vietimme Syyringin perinteisiä pikkujouluja. Tällä kertaa olimme Sirpan luona.  Ilta sujui mainiosti ja Sirpa esitteli ateljeetaan ja työn alla olevia töitään.  Yllä olevassa kuvassa Sirpan työn alla oleva käsin kirjottu kielityö, jonka punainen kangas on tietenkin kierrätysmateriaalia.  Lumimyräkän vuoksi osa kiltalaisista jätti saapumatta. Myräkkä hellitti illan mittaan ja kotiinpäin tultaessa Lea ihmetteli, kun Tuusulantiellä oli asvaltti kokonaan näkyvissä. 
Kun parkkeerasin auton kotipihaan, oli ruudussa puhdas valkoinen lumipeite.  Aamullapa sieltä löytyi citykanin tassunjälkiä, jotka paljastivat otuksen viettäneen pitemmän tovin lämmössä auton alla.  Yön aikana oli auton päälle kertynyt taas yli 10 cm paksuinen lumikerros.  Kanin näkee aina silloin tällöin sujahtelevan  lähiympäristössä, mutta niin nopeasti että kuvaaminen ei onnistu.  Rusakoiden jälkiäkin näkyy pihan lumella, mutta en ole onnistunut näkemään itse otusta muutamaan aikaan.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Tonttu sai parran

Nyt tonttuni on saanut parran ja hiuksia ja voi viimein tulla julkisuuteen.  Rakentelin sille keinun päällystämällä jonkin laitteen mukana tulleen tukevan hylsyn.  Naru oli helppo pujottaa  kartonkihylsyyn.
Tontun vaatteet ovat marimekon kankaita. Isosta kuviosta syntyi kiva kaarroke puseroon.  Piirsin tontun kaavat Syyringin kokouksessa Eija E:n sabluunojen mukaan.  Meni vähän sovitun määräajan yli ennen kuin aloitin totun ompelemisen ja partakarvat sain Eijalta viime viikon kokouksessa jälleen muista tontuntekijöistä myöhässä.  Tonttu pääsee kohta esille ulko-oveemme.

Jostain syystä olen saanut kiltalaisilta kommentteja, joissa se sanoivat etteivät uskoneet minun tekevän tonttua.  Teinpä kuitenkin tämän tyyriin näköisen tontun ;D



tiistai 11. joulukuuta 2012

Vuosi bloggaajana

Tänään tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloitin tämän blogin. On ollut aivan ihanaa saada teiltä lukijoilta kommentteja töistäni ja kirjoituksistani.

Aika ei ole ilmeisesti mennyt ihan harakoille, koska sain aikaan yhdeksän komeaa varista.
En osaa järjestää mitään blogiarpajaisia, enkä ole koskaan sellaisiin edes osallistunut. Suokaa anteeksi ihanat lukijat.

Olen moneen kertaan valittanut blogissani sitä, että ranteeni ovat niin kipeät ja kuluneet ja siksi variksia tehdessänikin rajoitin homman sellaisiin työtapoihin, jotka eivät vaadi käsinompelua.  Passitoimistossa käydessäni paljastui, että sormenpääni ovat niin sileäksi kuluneet että kunnollinen sormenjälki oli mahdollista saada kummastakin kädestä vain yhdestä sormesta.  Yli 30 vuotta IT-hommia ja päivittäistä kirjoittamista tietokoneen näppäimistöllä on siloittanut sormenpäät ;) Siitä huolimatta tulen jatkamaan bloginpitoa.

Yritin saada taas jotain tolkkua blogin tilastoista.  Google Analytics ja Blogspotin omat tilastot näyttävät niin erilaisia lukuja, että en tiedä mihin uskoa. Blogspotin mukaan ulkomaisia vierailuja on monesta sellaisesta maasta, joista Analytics ei ole tehnyt havaintoja. Lisäksi toinen esittelee käyntejä ja toinen sivujen katseluja.  Varmaa on se, että tämä on 101 postaus. Kommentteja olen saanut 320 kpl, mitä pidän kivana lukuna vaatimattomalle suomenkieliselle blogilleni.  Jatketaan samoissa merkeissä.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Myötätuulessa

Tänään asiat näyttävät menevän paremmin kuin viime viikolla

1) Lumiaurat löysivät meidänkin kapeille asuntokaduille eikä auto enää vaapu lumimössössä.
2) Hain uuden passini. Jätin hakemuksen 4.12. ja 5.12. tuli jo tekstiviesti, että passi on noudettavissa. Passiruuhkat ovat siis tällä hetkellä ohi ainakin Pasilassa. 
3) Quilting Arts lehden uusin numero tuli sitten tänään.  Sen selaaminen on vielä kesken.
4) Ostin Akateemisesta Quilter's Newsletterin.  Se olikin sitten lähes ainoa tuote, joka oli omalla paikallaan. Kirjapuolella oli tehty täysi mylläys.  Onneksi myyjät tiesivät neuvoa, mistä etsiä kaipaamaani kirjaa.
5) Ostin myös Digital Photo lehden.  Sitä en ole edes ottanut vielä muovikääreestä. 
6) Blogspotin roskapostisuodatus näyttää toimivan hyvin. Nyt näyttää tulevan päivittän roskapostikommentteja, jotka B tunnistaa roskaksi, eikä näytä lukijoille.  Poistelen vaan niitä sekä sähköpostista että blogin roskapostikommenteista.
7) Eija lupasi tuoda torstaina tontulleni partakarvoja.  Toiveet tontun valmistumisesta ovat korkealla.

Eilen puuhastelin joulukortteja.  Niihin täytyy vielä kirjoittaa toivotukset.  Osoitteet kirjoitin jo kuorien päälle. Kyllä se siitä, vaikka vähän hitaasti.

lauantai 8. joulukuuta 2012

Pussukka työn alla

Jouduin olemaan sairastelun takia poissa muutamilta työväenopiston kurssipäiviltä ja jäin jälkeen muista, jotka tekivät runsaasti pussukoita poissaollessani.  Keskiviikkona aloitin pussukan rakentamisen ympyräkirjonnastani.  Pussukan koon määräävät kaapista löytynyt vetoketju ja sattumanvarainen kankaanpala, jolle kirjoin noita ympyröitä.  Pyöristetyt kulmat piirsin paperilautasen avulla.  Se toimi oikein hyvin kaavapaperina.
Ohjetta pussukkaan minulla ei ole. Tein niinkuin Ullaulla neuvoi. Homma jäi kesken.  Koska olen päättänyt opetella pussukoiden filosofian, saa tämä työ nyt odottaa keskeneräisenä joulun yli ja jatkan sitten kurssilla loppiaisen jälkeen. Toivon mukaan pussukka valmistuu suunnitellusti.

Vuorina on oikein söpöä vaaleanpunaista kangasta, jossa on potkulautailijoita.  Pari kurssilaista seurasi tarkkaan, kun mallasin vuorikangasta sopivaan asentoon, että en vaan leikkaa pahasti hulpiota.  Minä en säästä hulpioita vaan leikkaan kankaan niin kuin se mielestäni menee edullisimmin.  "Ankaran painostuksen alaisena" jäi sitten hulpiota ja vuorikangasta sellainen pala, että se kelpasi hulpiotöitä tekevälle.  Kaapissa kaikissa kankaissani on hulpiot siihen asti, kunnes käytän kankaan ja silloinkin leikkaan poikkisuuntaan kaitaleet ja lopuksi leikkaan hulpiot kaitaleiden päästä pieninä pätkinä.  Kurssilla tehtiin kasseja ja pussukoita hulpioista. Nekin projektit jäivät väliin sairastelun takia, tai ainakin käytin sairastelua syynä skipata hulpiohommat.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Valoa

Sain vastauksen toimittajalta, että pakettini on lähtenyt 30.11.12.  Silti, kun katson itse netistä tilauksen tilaa, on se edelleen Approved eikä Shipped ja lähetetyn määrän kohdalla on 0.  Normaalisti lähettämisestä tulee sähköpostiviesti, sellaista ei ole tullut.  Toivottavasti asia on niinkuin minulle sähköpostilla vastattiin.  Nyt sitten vaan odottelen, että saan DVD:t.  Ehkä jotkut hyväntahtoiset tontut korjaavat tilauksen tilan rauhallisemman sesongin aikana.

 Lehteäkään ei tullut vielä, mutta ehkä se kolahtaa postiluukusta ensi viikolla.  Jouluruuhkat tietysti vaikuttavat.

P.S. 11.12.  Sain kustantajalta toisen viestin, jossa kerrottiin että tilausten tila ei enää päivity nettiin sen jälkeen kun heidät fuusioitiin toiseen kustantamoon.  Vastaisuudessakaan ei siis tiedä, onko toimitus lähtenyt ennen kuin se kolahtaa postiluukusta.  Selvityksen  lisääminen heidän internet sivuilleen ei voi olla iso homma.  Toivottavasti uusivat sivunsa nopealla tahdilla. Tuollainen asenne ei ole hyvän verkkokauppatoimintatavan mukaista.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kenkuttaa

Lukijoille on varmaan käynyt selväksi, että luen Quilting Arts magazine lehteä ja siihen liittyviä oheistuotteita.  Olen ostanut kaikki Quilting Arts TV DVD-boksit ja kirjoja ja muuta lehden kustantajalta Interweavelta.  

Kaikki on pelannut usean vuoden ajan tähän asti hienosti, mutta nyt jotain on tapahtunut.  1,5 viikkoa sitten tilaamani DVD-boksi ei ole lähtenyt kustantajalta liikkeelle, mutta sen hinta veloitettiin jo 26.11.2012 luottokortiltani.  Mihinkään tiedusteluun ei tule kuin automaattinen vastaus, että vastaavat muutaman päivän kuluttua. Tilauksen seurannassa ei näy mitään luvattua toimituspäivää, tilausvahvistuksen mukaan toimitus piti tapahtua kahden päivän sisällä.

Quilting Arts lehti on tilattuna tullut aina ihan 1. tai 2. päivä, mutta nyt sitäkään ei ole näkynyt.

Kustantajalta tulee päivittäin sähköposteja, joissa mainostetaan suuria säästöjä jos tilaan nyt. En todellakaan tilaa enää mitään sieltä ennen kuin olen saanut jo maksamani tuotteet.  Onkohan muilla samanlaisia kokemuksia?

P.S. 6.12. Suuresta rahasta ei ole kyse. Tilauksen arvo postikuluineen on n. 40 euroa. Tilaan pienissä erissä, jotta paketit eivät juutu Tullipostiin. Tuote QA TV series 1000 on sellainen, mitä ei voi ostaa mistään muualta.  Edelleenkään ei ole tullut vastausta eikä tietoa lähettämisestä.  Ehkä alkavat joulun jälkeen selvittää sotkujaan ja asia selviää.

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Epätavallista

Tilkunviilaajan blogissa olen ihastellut kalteriblokkeja.  Hän on kirjoittanut ohjeen niiden tekemiseksi.  Käytän yleensä tekniikoita, joissa leikkaan tilkut just jetsulleen lopullisen kokoisiksi ja siksi oli aika outoa käyttää itselleni epätavallisen epätarkoja mittoja ja leikat ompelemisen jälkeen oikeaan mittaan. 
Tämä malli on aivan erinomainen tapa käyttää pieniä tilkkuja.  Aloitinkin valitsemalla kaappien siivouksessa löytyneen pursuavan laatikollisen sisällöstä.  Laatikossa on paljon fat quarteria pienempiä paloja, joista moni on peräisin 90-luvulta.  En siis ollutkaan hankkiutunut eroon kaikista pienistä paloista.  Tosin tähän malliin ei voi ihan lyhyitä kaitaleita käyttää. 

Mitä tästä tulee ja tuleeko mitään, jää nähtäväksi.  Jokainen blokki siis rakennetaan yksilöllisesti.  Kun noita yksilöitä on riittävästi, voi lopputulos näyttää melkein miltä tahansa riippuen siitä miten asettelee eriväriset blokit.  Tällä mallilla syntyy ihanan isoja blokkeja melko helposti tai ainakin huomattavasti vähemmällä työllä kuin miten yleensä teen. 

Blokin osat vaativat silittämistä aina ennen yhdistämistä.  Yritän vältellä sellaista, mutta kun nyt kerran valitsin epätavallisen lähestymistavan, niin antaa mennä.  Koska kankaat ovat kovin erivärisiä, ei täsmälleen samanväristä alalankaa voi valita. Niinpä olen tässä työssä kuluttanut loppuun puolanloppuja ja vapauttanut puolia. Tyhjistä puolista on aina pulaa, vaikka niitä ostaisi kuinka paljon tahansa.

Yksi tonttu on muuten valmiina, mutta odottelen, että saan Eijalta aineksia sen hiuksiin ja partaan. Kun se on täysin valmis, esittelen sen.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Silmissä vilistää

Nyt syntyi lasinaluset, jotka eivät ole joulunpunaiset. Mustavalkoiset kankaat ja mustat tikkaukset suorastaan vilistävät silmissä.
Valokuvassa nuo näyttävät lähinnä pistorasioilta, mutta kyllä ne kangasta ja lankaa ovat.  Tikkaukset erottuvat melko heikosti, kun nekin ovat mustaa.  Pienemmät ympyrät vetivät selvästi tikkiä tiheämpään kuin ulommissa ympyröissä vaikka ommel on sama.  Ympyröiden tekemisessä oli taas apuna ompelukoneen harppi, joka pitää työn keskikohdan paikoillaan ja työ pyörii sen ympäri.

Välissä on taas silitettävää tukimateriaalia eikä vanua. Lasinalusista tuli siis litteät.  Nämä ovat n. 13 senttiä kanttiinsa ja ommeltu pussiin ja tikattu ulkoreunasta ympäri kääntämisen jälkeen. Silitysvaiheita on ollut monta. 

Työväenopiston kurssi loppuu keskiviikkona ja jatkuu taas joulun jälkeen.  Aloitin näiden lasinalusten tekemisen kuluneen viikon keskiviikkona ja viimeistelin tänään.  Hyvä kun syntyy jotain valmista, vaikka näinkin pientä.


maanantai 26. marraskuuta 2012

Toisetkin mukinaluset

Glögimukien alle sopiva toinen mukinalussetti valmistui.  Näitä pieniä juttuja ommellessa tulee ihana tunne siitä, että jotain todellakin valmistuu.  Kun lisäksi onnistuin kuluttamaan pari vajaata lankarullaa loppuun ja sain tyhjennetyksi vajaita alalankapuolia, tuli todella tunne että "hei olen ihan oikeasti tehnyt jotain".
Tikkaamisen sijasta kirjoin koruommelta ympyröiksi.  Tikkauslankana oli pätkävärjätty no 30 tikkauslanka, joka vaaleudellaan tuo lisävaloa melko tummiin alustoihin.  On todella rentouttavaa istua koneen ääressä ja antaa sen ommella koruompeleita ympyröiksi.  Työ ei karkaa mihinkään, kun se on kiinni ympyräharpin piikissä, se pyörii itsekseen piikin ympärillä ja siistiä jälkeä tulee.  Alalankana käytin ecrun väristä puuvillalankaa ja yllätyksekseni etupuolella ei näy häivähdystäkään alalangasta eikä taustapuolellakaan ylälangasta.

Ommellessa olin taas kertaalleen kiitollinen koneeni polkimen ominaisuuksista. Kun polkaisen kevyesti polkimen etuosaa, nousee tai laskee neula sen mukaan kummassa asennossa se oli. Ei tarvitse enää pyörittää koneen pyörää neulan asennon vaihtamiseksi.  Juuri kääntävät ja pyörittävät liikkeet ärsyttävät eniten oikean käden jännetuppea.  Aluksi tuskailin, kun poljin käyttäytyi omituisesti. Sitten äkkäsin, että neulan nostaminen ja laskeminen kevyellä painalluksella on todella hieno juttu ja nyt kaipaan tuota ominaisuutta Työväenopistonkin koneista.

Nyt pitäisi käydä tonttuja ompelemaan.  Keskeneräiset suuremmat työt saavat edelleen odottaa. 




sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Mukinalussetti valmistui

Isommat ompelukseni näyttävät jumiutuneen, mutta nyt sain edes jotain pientä aikaan.  Joulunpunainen mukinalussetti on nyt ommeltu ja tikattu.
Aluset on ommeltu pussiin ja välissä on silittämällä kiinnitettävää koviketta.  Tikkasin vapaalla konetikkauksella. Tällaista pientä palaa on vähän hankalaa kuljettaa, kun ei ole oikein mistä tarttua kiinni ja ohjata. Mutta jonkinlaista kiemuraa tuli kuitenkin. Nyt voin onnitella itseäni, että olen saanut jotain aikaan aloittamatta jotain muuta työtä kesken projektin. Eilen leikkasin ja ompelin, tänään tikkasin.  Alusten koko on 17 x 17 cm, jotta glögimukin vierelle mahtuu piparikin.


torstai 22. marraskuuta 2012

Blogger ja levytila

Moni Vuodatuksesta Blogspotiin siirtynyt on törmännyt levytilan loppumisongelmaan.  Olen autellut sähköposteilla muutamaa kysyjää ja eilen tulin luvanneeksi kirjoittaa asiasta tänne blogiini.

Seuraavat asiat ovat voimassa nyt, mutta ilmaispalveluissa palveluntarjoaja voi muuttaa asioita miten haluaa.

Kaikki blogspot-blogeihin liitetyt kuvat tallentuvat Picasa-kuvapalveluun, ellei bloggaaja ole tallentanut kuvia johonkin muuhun palveluun ja linkitä sinne.  Picasaan syntyy automaattisesti albuumi, jolla on blogin nimi ja albuumin tunnistaa Bloggerin B-ikonista.  Käytän itse myös paria muuta Picasa-albumia, jotta saan sivuihin liittyvät kuvat pidetyksi ryhminä.  Muita albumeja käytettäessä, pitää ne asettaa julkisesti näkyviksi, jotta kuva näkyisi blogissa muillekin.
Albumin tiedoista näkee sen perustamispäivän ja kuvien lukumäärän.

Kun netti oli nuori ja tietoliikenneyhteydet hitaita, opetettiin sivujen tekijät pienentämään kuvat ja pakkaamaan ne nettiä varten.  Jotkut palvelut tekevät pienentämisen ja pakkaamisen automaattisesti, mutta Blogger ei tee niin. Niinpä suoraan kamerasta siirretyt kuvat ovat usein 5-10 MB kokoisia ja täyttävät käytettävissä olevan levytilan hyvin nopeasti. Ennen kuvien liittämistä blogiin täytyy niistä siis tehdä nettiin sopivan kokoinen versio.  Kuvan suurin sivupituus olisi hyvä pitää korkeintaan 800 pikselissä, jolloin sitä ei lasketa levytilan käytöksi. 600 pikseliä on yleensä varsin riittävä, jotta katsoja kuvan avatessaan pääsee tutustumaan sen yksityiskohtiin. Kuvankäsittelyohjelmassa kuva pakataan "save for web" tai vastaavan toiminnon avulla pienemmäksi.   Lopputuloksen olisi hyvä olla alle 200 KB, mutta usein riittää 20-50 KB koko.

Kun Picasassa avaa albuumin ja klikkaa aktiiviseksi ensimmäisen kuvan, avautuu kuva näytölle ja sen oikealla puolella olevalla harmaataustaisella alueella näkyy ylhäällä kuvan tietoja.  Kuvien koot pystyy tarkastamaan etenemällä nuolen avulla kuvasta toiseen.
Käytettävissä olevan levytilan tarkastamiseen olen löytänyt yhden tien:
  1. Avaa albumi
  2. Valitse "Lisää valokuvia"
  3. Ruudulle avautuu ikkuna, johon voit vetää lisättäviä kuvia tietokoneeltasi.
  4. Ikkunan oikealla puolella näkyy graafi, jossa on käyttämäsi levytilan tilanne.
Vuodessa olen siis käyttänyt alle 10 % ilmaisesta kuvatilasta, koska pienennän kuvani ennen blogiin viemistä.

Picasan albumeja voi käyttää myös diaesityksen tekoon. Diaesityksissä tosin on jonkinasteinen tietoturvaongelma, josta kirjoittelen joskus toiste.

P.S. Matin kysymykseen, missä on "Lisää valokuvia"
Tuossahan se on keskellä kuvaa. Kun sitä klikkaa aukeaa näytölle muurahaisenpolulla rajattu tila, johon voi vetää valokuvia. Tuon tilan oikealla puolella näkyy graafi tilankäytöstä.
Tämän enempää en voi auttaa, roolini täsää on vain tilkkutyöblogin pitäjä.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Tilkkutöiden tutkailua taas

Vietin tänään aamupäiväni Eija E:n kanssa tietokoneeni ääressä tutkien European Art Quilts VII kokoelman töitä.  Olga Prins-Lukowski oli jälleen kerran lähettänyt Eijalle CD-levyllä kuvat kokoelman töistä.  Näyttelyn luettelon Eija oli hankkinut jo lokakuussa matkallaan ja nähnyt samalla työt.  On tosi hauskaa tutkia töitä suurentamalla ne tietokoneeni 27-tuumaiselle näytölle ja ihmetellä parityönä, miten työt on tehty.   Näyttelyyn oli ilmoitettu 141 työtä ja valittiin 44 työtä.  Valitut työt olivat tänä vuonna kovin tummasävyisiä. On vaikeaa tietää, onko kyseessä trendi vai oliko jury vaan tykästynyt tummiin töihin.  Töiden tekijät olivat eri puolilta Eurooppaa. Ainoana suomalaisena oli mukana Marita Lappalaisen työ.

Tilkkulehti tuli tänään.  Siinä on Eijan ja minun yhdessä toimittama kahden aukeaman juttu.  Muitakin värikkäitä tilkkutöiden kuvia löytyy lehdestä  Siksi ihmettelimme molemmat lehden kansikuvavalintaa, jonka tekstiili (ei varsinainen tilkkutyö) on Tilkkuyhdistyksen jäsenen tekemä ja toisen kuvaama ja kolmannen valinta kanneksi.
Tunnustan, että vaikka itse kierrätän lähes kaikkea, en todellakaan pysty näkemään mitään viehättävää, mielenkiintoista tai kaunista kannen nuhjuisessa kuvassa, joka on osa jotain kierrätysmateriaalityötä, jota ei lehdessä esitellä kokonaisuutena.  Jos vanhoille pitseille haluaa osoittaa kunnioitusta, pitäisi ne edes vaivautua silittämään :(  Käytän jatkuvasti kangasnenäliinoja ja levitän auki ja silitän aina niiden pitsitkin.  Nolottaa se väärä kuva, jonka ihmiset saavat hienosta tilkkutyöharrastuksesta, tuon kansikuvan pohjalta. Suomessa tehdään paljon upeita tilkkutöitä. Esimerkiksi ne peitot, jotka lähetimme Japanin tsunamin uhreille, olivat toinen toistaan kauniimpia ja hyvää kansainvälistä tilkkutyötasoa.



maanantai 12. marraskuuta 2012

Ompelukoneen ympyräharppi

Ilmeisesti eilisessä postauksessa esittelemäni ympyräharppi on monille oudompi ompelukoneen lisälaite.  Sellaisen saa ainakin Bernina-ompelukoneisiin, mutta muistelen nähneeni sellaisen myös Pfaffin lisälaiteluettelossa.  Kannattaa varmistaa myyjältä, että harppi sopii juuri sinun koneesi malliin.  Erilaisia malleja on niin valtavasti enkä voi taata yhteensopivuutta.

Tässä se on kiinnitettynä ompelukoneeseeni.  Kiinnitys tapahtuu ruuvaamalla se koneessa olevaan ruuvinreikään. Erikoisruuviin tarvitaan erikoistyökalu, joka on kuvassa oikealla tason päällä.  Pakkauksessa on mukana kaksi ruuvia, mutta vain yksi piikin suoja, joka tuntuu olevan varsin vikkelä katoamaan.  Kirjaimia kirjottaessa harpilla on vaihtoehtoinen kiinnitysasento, jota käytetään kun halutaan kirjoa tekstiä, joka on luettavissa ympyrän alalaidassa vasemmalta oikealle.

Kangas asetetaan niin, että halutun ympyrän keskikohta asetetaan piikkiin, joka kuvassa on suojattu valkealla silikonitapilla (punaisen nuolen osoittama kohta).  Ommeltaessa kuljettavat alasyöttäjät kangasta, joka pääsee liikkumaan vain piikin ympäri ja näin ollen syntyy ommeltu ympyrä.

Ympyrän sädettä pystyy säätämään liu'uttamalla piikkiä kiskossa. 

Harpin kanssa täytyy aina käyttää ompelun lisätasoa, jotta työ kulkee hyvin ja harppi saa tukea siitä. Tuossa kuvassa on käytössä suurikokoinen kirkas akryylinen lisätaso, joka on lähes näkymätön.

Ompelu toimii parhaiten sellaisilla koruompeleilla, joissa kangas ei liiku edestakaisin.  Tänään kokeilin harakanvarvaspistoja ja  kankaan ohjaaminen oli merkittävästi vaikeampaa, kun kangas liikkui vuoroin eteen ja vuoroin taakse.

Tuotteen suomenkielinen nimi on vähän hassu.  Harppihan on aina ympyrän piirtämisväline. Onko kukaan koskaan kuullut neliö- tai kolmioharpista;)  Englanninkielinen nimi on circular embroidery attachment. 

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Renkaita koneella

Kaappien siivouksen yhteydessä tuli vastaan oranssikeltainen työ, jonka olen ommellut kokonaan pienistä kolmioista. Kolmioista muodostuu neliöitä. Työ sai jäädä lepäämään siksi, että se tarvitsee ehdottomasti jotain pyöreää.

Eilen kaivoin aiemnin tänä vuonna  hankkimani ompelukoneen harpin esille ja aloin kokeilla sillä.  Kun valitsee sopivan kuvio-ompeleen niin syntyy kivan näköistä jälkeä.
Mallitilkku on pesemätöntä jokamiehen lakanakangasta.  Silitin kankaan taakse tukikangasta, joka on näköjään vähän liian ohutta tähän tekniikkaan.  En käyttänyt ompelukehikkoa, koska käyttämäni jokamiehen lakanakangas ei suostu siliämään kovinkaan hyvin ja kehikosta jää aina jälkiä.  Ainakin nämä laakapistoihin perustuvat kuvio-ompeleet näyttävät niin hyviltä, että varmaan käytän näitä varsinaisen työn koristelemiseen.

Harppi on siis työn takana ja ompelukoneen jalkana on edestä avoin kirjontajalka.  Ompelulankoina käytin varsin sekalaista sortimenttia eli äidiltä perimiäni rullanloppuja.  Langoissa oli yllättävän kaunis kiilto vaikka eivät olleet kirjontalankoja.  Langankireys oli todella löysällä, jotta alalanka ei näkyisi päällipuolelle.  Tilkkupintaa näin kirjottaessa, tulee työn taakse sekä vanu että taustakangas, eivätkä tilkkupoliisit pääse näkemään kirjonnan taustapuolta ollenkaan. Ylälankaa saa siis mennä taustalle tässä tapauksessa.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Viikon varrelta

Syyringin kokouksessa Vappu tunnusti, että hänkin oli blogini innoittamana saanut siivouspuuskan ja hävittänyt 90-luvun alusta säästämiään sen aikaisista projekteista yli jääneitä kangaspaloja.  Kun on projektin tehnyt valmiiksi, on todella vaikeaa palata projektista ylijääneiden palojen pariin vuosien kuluttua ja tehdä niistä mitään.

Kangaskaappia siivotessani tuli vastaan kankaita, jotka eivät mitenkään liity tilkkutöihin.  Siellä oli puserokangaspaloja, pitkä pätkä raakasilkkiä ja vakosamettia, flanellia ja muita vaateompeluun liittyviä kankaita.  Olin kysynyt Ullaullalta jo luvan saada tuoda noita kankaita Työväenopiston luokan kangassammioihin ja niinpä vein yhden ikeakassillisen kankaita luokkaan.  Työväenopiston kursseilla ompelijat huomaavat tämän tästä tarvitsevansa jotain apukangasta, jollaista ei juuri silloin sattunut mukaan. Näistä sammioista saa sitten ottaa vapaasti kankaita. Aivan ihanasti osa kankaistani lähti kurssilaisten mukaan jo oppituntien aikana.  Parasta kaikessa on, että sain kaappiini tilaa.

Koska näistä poislahjoitetuista kankaista ei ole kuvaa, kuvitan tämän jutun tyypillisellä tilkkuilijan aloitustyöllä eli ensimmäinen valmiiksi tekemäni tilkkupeitto oli tietysti parisängyn peitto hirsimökkitekniikalla. Nyt tuo peitto on kahdessakymmenessä vuodessa haalistunut kovasti ja jotkut saumat irvistävät. Tikkasin peiton käsin aika harvaan.  Jotenkin pitäisi löytää rohkeutta poistaa sekin kaappia täyttämästä, mutta vielä en ole ollut henkisesti valmis siirtämään tilkkupeittoa roskikseen.  Se ei ole mitään huippulaatua teknisesti tai kankaiden suhteen. 

perjantai 19. lokakuuta 2012

Eriparisukat

Askartelukaappia siivotessani tuli vastaan sukkapari, jonka olin aloittanut kesällä ja jättänyt kesken kantapäiden kohdalla. Nyt ne ovat valmiit.
Hassua, että taas tässäkin parissa lanka kulki kerissä eri suuntiin. Molemmat kerät aloitin keskeltä.  Huomasin varhaisessa vaiheessa, että tehtaalla on taas laadunvalvonta pettänyt, mutta en viitsinyt purkaa, kun sukat jäävät itsellle kotikäyttöön.  Tuo turkoosin ja oranssin yhdistelmä on niin tyrmäävä, että kuvion suunta jää sivuseikaksi.  Olen neulonut monta sukkaparia Fabel-langasta ja niissä kaikissa on värien vaihtuminen ollut huomattavasti hauskempaa ja tyylikkäämpää kuin tässä turkoosissa langassa.  Tuo pitkä turkoosi kohta oli aika tylsä neuloa, melkein kuin olisi kutonut yksivärisestä langasta.

Oikeastaan haluaisin mennä ko. tehtaalle katsomaan, miten ihmeessä siellä pystytään sotkemaan langan kulkusuunta.  Jotain todella mielenkiintoista täytyy olla heidän prosessissaan.  Vai onkohan minulla kuluttajana epärealistiset odotukset?  Haluaisin että lanka kerillä alkaisi aina samasta kuvion kohdasta ja kuvio juoksisi samaan suuntaan.  Ehkä ne ei Norjassa tiedä, että sukkia tehdään yleensä pareittain ;-)  .Vertasin sukkia pari vuotta sitten samasta langasta neulomiini harmaisiin sukkiin ja kas vaan niissäkin kuviot kulkevat vastakkaisiin suuntiin. Sitä ei juuri huomaa, koska värin (=tummuuden) vaihtuvuus on tiheämpää kuin turkoosissa langassa.

Mutta nyt on uudet pehmeät villasukat valmiina ja yhdet pohjastaan lähes olemattomaksi kuluneet saivat häädön. 

tiistai 16. lokakuuta 2012

Syyssiivousta

Viikonvaihteessa karsin liinavaatteita ja järjestin kangasvarastoani.  Osa kangasvarastostani on liinavaatekomeron alimmissa kerroksissa. Tänään kävin askartelukaappini kimppuun.  Kaapissa on pääsääntöisesti askarteluvälineitä ja papereitä, mutta sieltä löytyi myös muuta. Yleensä heitän tilkkutöistä syntyvät leikkuujätteet välittömästi roskakoriin. Yksi sokea kohta on kuitenkin ollut: Valmistuneiden töiden ylimääräiset blokit ja blokkeja varten leikatut palat ovat jääneet askartelukaapin ylähyllylle muovirasioissa.  Nyt meni roskakoriin iso joukko pieniä paloja.
Tämänkin meren aallot peiton valmistamisessa syntyneitä paloja löytyi siististi rasiasta. Peitto valmistui vuonna 1995.  Ei siis ihan kahtakymmentä vuotta kerennyt kulua ennen kuin siivousinto ulottui hyvin säilyneisiin paloihin. Sanoin hyvästit myös monille muille saman aikakauden ylijäämäpaloille.  Hyvästelin myös joukon tikkausharjoituksia.  Vähän kirveli, mutta en halua jäädä niidenkään vangiksi.

Mitenköhän kaappini pursuisivat yli, jos en heittäisi silppuja pois työn edetessä. Nyt täytyy vaan olla entistä ankarampi, jos/kun saan seuraavan työn valmiiksi.

Jotkut muut osaavat hyödyntää ilmaiseksi saamiaan kankaita.  Keräsin kangaskaapista pois vietäväksi sellaisia kankaita, joita en ole itse ostanut.  Vuosien säilytyskään ei ole tehnyt niistä mieleisiäni. Lisäksi poistettavien pussiin päätyi joukko puuvillana ostamiani kankaita, joiden loimet ja kuteet kuitenkin käyttäytyvät epäpuuvillamaisesti.  Pussin sisältö päättynee Työväenopiston käsityöluokan laariin ellen sitä ennen intoudu viemään niitä kierrätyskeskukseen.  Työviksellä joku voi sitten piilottaa niitä tilkkutyönsä sisäkerroksiin - toivon.


perjantai 12. lokakuuta 2012

Lankaa isolla puolalla - ihanaa

Kaapissani on kaksi vähän vajaata pakkaa valkoista puuvillakangasta, toinen tavallista ja toinen satiinia. Valkoista puuvillalankaa on ollut mahdotonta ostaa mistään pääkaupungin kaupasta entiseen malliin 1000 metrin puolilla. 100 metrin rulla melkein loppuu jo siinä vaiheessa, kun on puolannut sitä alalangaksi.

Tänään helpotti. Ostin kaksi 1000 metrin puolaa Töölön Tilkkupajasta. Soile osoittautui todelliseksi ystäväksi ja hankki pyynnöstäni myyntiin Aurifilin 100 % puuvillalankaa no 40 vaikka hänen pääbisneksensä on tikkaaminen. 
Olen ostanut pari rullaa Coatsin valkoista puuvillalankaa 100 metrin puolilla. Sen laatu innostaa etsimään parempia vaihtoehtoja  ja koko ajan saa kytätä, riittääkö lanka. Lidlin pakkauksissa oli aiemmin vähän valkoista puuvillalankaa joka ei kovasti innostanut.  Aurifil on ihanaa.  Se on jopa hieman paremman tuntuista kuin Mölnlykcen puuvillalangat olivat.

Nyt pääsen viemään loppuun pari keskeneräistä valkoista työtäni. Ainakaan se ei ole enää ompelulangasta kiinni ;D

Se, että haluan ommella puuvillakangasta hyvällä puuvillalangalla on puhtaasti makukysymys. Yksinkertaisesti hyvä lanka vaan tuntuu niin ihanalta ja kulkee koneessa hyvin.  Ihan samoin, kuin hyvälaatuiset puuvillakankaat  tuntuvat käteen ihanemmilta kuin huonolaatuiset. Tykkään siitä tunnusta ja koko tilkkuilussa on kysymys siitä, että teen sitä mikä on kivaa ja tuntuu hyvältä.

Ostin kokeeksi Lidlin lankapakkauksen, jossa on alalangat valmiiksi puolattuna metallipuolille. Metallipuolat ovat aavustuksen paksumpia kuin Berninan omat puolat.  Ensimmäisessä kokeilussani sain aikaan kankaan taakse kummallisen mökellyksen, jollaisia ei ole nykyisellä koneellani aiemmin syntynyt. Täytyy vielä tehdä toinenkin testi ennen kuin ompelen niillä langoilla ja puolilla mitään oleellista. 


tiistai 9. lokakuuta 2012

Verenpisara kukkii lokakuussakin

Nyt on lokakuu ja komea verenpisara kukkii parvekkeellani upeasti amppelissaan. Osa pihapuista on lähes lehdettömiä, mutta muutamat ovat ennemminkin vihreitä kuin keltaisia.
Sadetta on tullut, mutta pakkasista ei ole tietoakaan. Maksoin vähän yli 30 euroa tuosta valtavan isosta verenpisarasta toukokuussa. Se on kesän mittaan kasvattanut roikkuvia oksiaan ja siinä on tällä hetkelläkin kymmeniä kukkia. On siis ollut hintansa väärti.

Tilkkurintamalla en ole saanut muuta aikaan, kuin että käsittelin Eijan Ranskassa ottamia tilkkutyönäyttelyjen kuvia Tilkkulehteen 3/2012.  Kun kuvia oli yli 200 ja niistä piti valita juttuun kourallinen ja sitten oikaista perspektiivit ja säätää valotusta niin siinä oli hommaa kerrakseen.  Patchwork-Europe ja Tilkkulehden juttujen jättöpäivä ovat joka vuosi kiusallisen lähellä toisiaan. Jutun voi sitten lukea Tilkkulehdestä, kun se ilmestyy loppuvuodesta.  Aivan ihania tilkkutöitä oli siellä ollut tänäkin vuonna esillä. Harmi, kun en itse mennyt sinne.




sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Yhdeksän varista

Kokosin vihdoin kesällä tekemäni yhdeksän variskuvaa yhteen.  Päädyin siihen, että en laita palojen väliin kaitaleita.  Koska nämä varikset syntyivät evoluution kautta eivätkä suunnitelmallisesti, oli yhteensovittamisessa pohdittavaa. Mutta  näyttävät aika sopuisilta yhdessä.  Kunkin palan koko oli 30 cm x 30 cm ennen yhdistämistä.
Kaikki varikset on toteutettu eri tekniikalla.  Tavoitteenani oli löytää kuvien tuottamiseen kivoja tekniikoita, joilla pystyn myöhemmin tekemään minkä tahansa kuvan. Kohteena oli Seurasaaren sillalla valokuvaamani varis, josta työstin kuvankäsittelyohjelmalla taustattoman version, joka mahtui tulostumaan A4-arkille.   Variksia tehdessäni piirtelin sen moneen kertaan pergamiinille kunkin tekniikan vaatimien kaavojen tai sabloonien aikaansaamiseksi.

Tekniikat
1. Ylärivi vasemmalta
1.1. Trapunto + maalasin akryylivärein
1.2. Risareuna-applikaatio ilman tukimateriaalia. Reunat ompelin suoralla ompeleella.
1.3. Vapaata konekirjontaa käyttäen neulan silmässä kahta erisävyistä lankaa kerrallaan. Tikkinä käytin siksakia
2. Keskirivi vasemmalta
2.1.  Maalasin Paintstikeillä tekemieni freezerpaper-sabluunojen avulla
2.2. Vapaata konekirjontaa suorin pistoin yhdellä ompelulangalla. Taustalla silitettäävä tukimateriaali
2.3. Liimaharsoapplikaatio
3. Alarivi vasemmalta
3.1. Tilkkutyönä, palastelin ensin piirroksen niin että voin ommella suoria saumoja ja leikkasin jokaisen palan kaavan freezer paperista ja kiinnitin silittämällä kankaan taakse leikkaamisen ompelun ajaksi.
3.2 Piilopistoin koneella ommeltu applikointi.  Paperikaava haittasi saumanvarojen kääntämistä nokan kohdalla ja niinpä siitä tuli turhan massiivinen.
3.3. Alikeompelu. Kankaita kolmessa kerroksessa. Ompelun jälkeen leikkasin ylimääräiset kankaat pois.

Työstä jäi pois tyllille tekemäni konekirjottu varis. En keksinyt miten yhdistäisin läpinäkyvän työn muihin, kun niihin tulee taustalle vanu ja taustakangas ja pinnalle vapaata konekirjontaa.

Jos haluat yrittää vastaavaa, niin leikkaa ensin riittävä määrä (vaikka 20) riittävän isoja tilkkuja. Merkitse apupiirustuksiisi ja tilkkujen reunoihin kohdistusmerkit, jotta saat kohteet asettumaan samaan kulmaan kaikissa paloissa.  Leikkaa pyöröleikkurilla ja viivaimella, älä saksilla.  Leikkasin itse lisää paloja saksilla sitä mukaa, kun variksia syntyi.  Kaltevuuskulmaan kiinnitin huomiota vasta sitten, kun olin tehnyt variksen ;D. 

Paperitekniikalla variksen tekeminen ei luonnistunut minulta.  Tiedän siis tekniikan olemassaolon, mutta en oikeastaan tarvinnut sitä, koska töiden kokoaminen 3 x 3 varista muotoon tuntui hyvältä ajatukselta.



tiistai 25. syyskuuta 2012

Valmis nuppupeitto

Nuppupeiton kanttauksesta tuli oikein kiva lukijoiden hyvien vinkkien ansiosta. Kun vihreät kankaat eivät olisi riittäneet, sain neuvuoksi lisätä lilaa eli ottaa lisäkankaan värin kukkien väristä.  Käytin kahta eri lilaa kangasta ja jotenkin nuo lilat kohdat asettuivat nurkkiin.
Olen yrittänyt opetella tekemään noita taiteltuja kulmia. Jotenkin kaitaleen kääntäminen nurkissa ei asetu nuppiini ja jouduin taas hakemaan ohjeen esille.  Printattu versio ei ollut ompelukoneen luona, joten jouduin hakemaan ohjeen tietokoneelta.  Olen tallentanut aika paljon Quilting Artsin ilmaisia ohjeita koneelleni. Niitä on kaikkein helpointa etsiä omalta tietokoneelta.   Suuri osa noista ohjeista on myös QA-lehdissä, mutta niistä hakeminen on aika työlästä ja olen jo myynyt vanhimmat numerot pois.  Tein vähän turhaa työtä, kun tein vinot jatkokset reunakaitaleeseen, vaikka en ollut leikannut liuskoja vinoon.  Suora jatkos olisi ollut parempi ja helpompi suorissa kaitaleissa.

Tämä opinkappale on siis viety loppuun eikä enää tarvitse miettiä sen enempää.  Tämä saa mennä johonkin synnytyssairaalaan, kun matkaan löytyy kavereita.  Onkohan Lea viemässä Kätilöopistolle myssyjä lähiaikoina?  Signeerasin työn koneella valkoisella ompelulangalla "MS 2012".

Käyttämistäni vihreistä kankaista ei jäänyt oikein mitään, vähän silppua, josta vapautin itseni tiputtamalla silppupalat ompelupöydän alla olevaan roskakoriin.  Muutaman palan nostin ensin korkealle ja sanoin ääneen: "vapautan itseni tästä kangaspalasta". Joku muu olisi säästänyt, mutta minä en halua jättää silppuja huutelemaan kaapista, että niistä pitäisi tehdä jotain. Insipraatiot tilkkutöihin haluan löytää ihan muualta ;D

Iloista tiistaita
Milja


maanantai 24. syyskuuta 2012

Piilohanhi

Koska eilen tekemäni blokin nimessä on hanhi (hanhilampi), kaivoin kaapista voipaperille tekemäni hanhipiirroksen, jota olin käyttänyt keväällä liimaharsotyössä ja ompelin sen mukaan nuppupeittoon hanhen ääriviivat.  Valitsemani lanka on aika vaalea ja hanhesta tuli piilohanhi. Koneella vapaasti kirjominen ja tikkaaminen on sitten kivaa. Ai että nautin tämän tikkaamisesta.
Hanhen olen piirtänyt ottamastani valokuvasta. Nämä cityhanhet ovat aivan verrattomia valokuvamalleja.  Ne eivät lähde karkuun vaan jäävät tuijottamaan kuvaajaa.  Taustan täytin vapaalla konetikkauksella sydämin.  Reunakaitaleet syntynevät huomenna.  Yö on aikaa miettiä, miten teen kaitaleet.  En saa edes noita kahta vihreää kangasta yhdistämällä riittävästi virheää kaitaletta.  Vaihtoehdoiksi jää siis käyttää pohjan valkoista tai ottaa vihreiden lisäksi paria saman värimaailman kangasta tai kokonaan muuta. Jotenkin houkuttaisi käyttää vihreät niin, että jäljelle ei jäisi pienintäkään palaa niitä.

Luin netistä nuppupeittojen ohjeen ja tein sen mukaan. Hanhen pään tikkaukset tuntuvat kuitenkin taustapuolella sen verran karheilta, että jos joskus teen toisen nuppupeiton, teen sen pussiin niin, että taustaflanellin läpi ei tule tikkauksia.  Laitoin sittenkin tähän ohuen poluesterivanun 60 g/m2. Se antaa tikkauksille vähän ilmettä.  Ilman reunakaitaleita nuppupeitolla on kokoa 45 cm x 45 cm.  Lidlin 50 metrin puolalla oleva tikkauslanka riitti juuri ja juuri, kun käytin sitä pelkästään ylälankana. Langassa on kaunis kiilto ja se toimii oikein hyvin tällaisessa koristetikkauksessa.

Työstä puutttuu vielä signeerauskin. Pitäisiköhän se signeerata nimikirjaimin vai laittaisinko blogini nimen? 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

ihan nätti ...

Kun menee kurssille, niin sitten tehdään sitä mitä kurssilla kulloinkin tehdään. Niinpä tein opettajan antaman ohjeen mukaisen blokin, vaikka tiesin heti että tulen tekemään tällaisia vain yhden kappaleen.

Valitsin kankaiksi pikkusieviä  mintun värisiä 90-luvun kukkakuoseja ja valkoista.  Jotenkin kuvittelin värin sukupuolineutraaliksi, mutta nuo pikkukukat eivät sittenkään näytä ihan neutraaleilta. Pilkullinen valkoinen on alle vuoden vanha kangashankinta.
Tässä yhdessä blokissa on oikein hyvä nuppupeiton alku.  Blokin nimi on "Hanhilampi" eli "Goose in the Pond".  Opettajan jakamassa ohjeessa oli monta epätarkkuutta, mutta siitä huolimatta sain blokin kasaan.  Ohjeessa mm. lasketaan että kun ommellaan kaksi 7,5 cm palaa yhteen on lopputuloksena yksi 15 cm pala, mikä ei tietenkään ole totta, kun saumanvara vie osuutensa.

Nyt olisi kiva tietää, mitkä olisivat ihanteelliset mitat nuppupeitolle. Tämä blokki on n. 30 cm kanttiinsa.   Nuppupeiton taustalle tulee valkoista flanellia.  Vanua en ajatellut laittaa, mutta tikkaan vapaalla konekirjonnalla ja ehkä lisään hanhen kuvan applikoimalla tai tikkaamalla.
Kun tämäkin harjoitustyö on tehtynä, kehtaan taas mennä kurssille keskiviikkona.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ikkunan tekoa

Työväenopiston kurssilla opettaja kehotti tekemään applikointia käyttäen mustaa ompelulankaa.  Hän tarkoitti, että ommellaan käsin pitkillä pistoilla.  Oikea käteni on eri mieltä käsin ompelemisesta ja niinpä tein koneella.
Ikkunan malli on Puu-Käpylässä ottamastani valokuvasta. Työ näyttää vähän vaisulta tässä vaiheessa. Jätin tarkoituksella oikeaan laitaan tilaa, johon voin lisätä jotain.  Täytyy nyt pari päivää tuijotella työtä, sitten varmasti tulee jotain toteuttamiskelpoista mieleen.  En usko, että olisin ihan kohta lähtenyt omasta aloitteestani kokeilemaan tätä mustalla tikkaamista.  Se on hauskan näköistä, vähän sarjakuvamaista.  Paloissa on taustalla liimaharsoa ja ne on leikattu pellavasta ja jätetty risareunaisiksi.  Työstä tulee A4-kokoinen.

On aika outoa käydä kurssilla, jossa toteutetaan koko vuoden opettajan ajatuksia.  Ulla tosin on myös valmis siihen, että kurssilla yksi jos toinen tekee välillä omia projektejaan.  Tänään yksi halusi tehdä paper piecingillä hevosen kuvan.  Siinä sitten katseltiin miten paperpiecing oikein menee.  Tosin vain erittäin yksinkertaisella aloitusmallilla.  Ehkäpä opin kurssin aikana hallitsemaan tuon tekniikan ja ajattelemaan työn taustan kautta.  Olen tunnustanut Ullalle, että paperpiecingin kohdalla minulla on musta aukko.  Yli 20 vuotta olen tehnyt tilkkutöitä ja tämä on ensimmäinen kauteni työväenopiston kurssilla.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Tähtipeittoon tähtiä

Olen tänään työstänyt tähtiä ommeltavaksi keskeneräisen tähtipeittoni taustakankaaseen.  Aion käyttää taustana valkoista kangasta, mutta piristää sitä muutamalla tähdellä.  Valmiiksi leikattuja kolmioita on riittävästi ja täytyyhän ne jotenkin kuluttaa.

Kaksi tähtipalaa on jo valmiina ja neljän osat odottavat yhdistämistä.
Jotta työn taakse ei tulisi paksuja möykkyjä tähden osien nurkkiin, päätin silittää saumanvarat auki. Tuntuu, että kun saan viiden sentin saumavaran silitetyksi auki, aiheutan silitysraudalla jonkin ongelman toiseen kohtaan.  Minulle taitaa sopia huomattavasti paremmin kääntää saumanvarat samaan suuntaan ja painaa kynnellä littanaksi.  Pitäisiköhän ostaa sellainen ihan pikkuinen varrellinen rauta.

Olen nyt kuitenkin päättänyt tehdä tuon peiton valmiiksi.  Mittailin jo tarvittavia kaitaleita päällisen reunoille.  Aloitin työväenopiston kurssilla ja siellä näyttää olevan suurikokoinen pöytä, jonka päälle voin levittää työn tarkempaa mittailua varten.  Ulla lupasi, että pöytää saa käyttää.
Tämä syysflunssa on aika sitkeässä.  Yskä on vajonnut koko ajan alemmaksi, mutta ei vielä ole pudonnut pois.  Nenäliinoja menee tasaiseen tahtiin eikä oikein mikään tunnu miltään.  Positiivista on se, että kauppaan ei juuri ole mennyt rahaa, kun mikään ei oikein maistu.

Tässä flunssa-apatiassa olen katsonut Quilting Arts TV dvd-levyjä uudelleen.  Aloitin ensimmäisestä sarjasta ja olen nyt neljännessä sarjassa.  Vaikka olen katsonut levyt aiemmin muutamaan kertaan, löytyy ohjelmista ihmeen paljon asioita, joita katson erilaisin silmin kuin aikaisemmin.  Muistan että niillä on esitetty Painstikeillä värittämistä, mutta nyt kun itselläni on nuo värit, huomaan  niksejä, joita en muista ennen nähneeni. Niillä voi jopa värjätä valkoisen vetoketjun tarpeeseen sopivan väriseksi.  Samoin liimaharsotöitä katson nyt ihan eri lailla kuin ennen.  Toivottavasti flunssa loppuu ennen kuin levyt loppuvat.  Vielä on kuitenkin 5 sarjaa uudelleen katsottavaksi, siis 5 x 13 ohjelmaa a 25 min = 27 h :D  Tänään kävin jopa hakemassa parin jutun tarkemmat ohjeet Quilting Artsin sivuilta.

Viime viikolla kävin Vantaan killan tilkkutyönäyttelyssä.  Siellä oli kivoja töitä.  Syyringin kokouksessa viime torstaina oli esillä Tilkunviilaajan ja Soilen vastatikatut peitot ja suunnittelimme uutta yhteisprojektia. 

lauantai 8. syyskuuta 2012

Varjotrapuntoa

Vihdoin voimat ovat palanneet niin, että jaksoin ompelukoneelle. Tein pienen harjoitustyön Greta Graman varjotrapuntotekniikalla.  Vaikka kirjassa on paljon upeita, mutta suuritöisiä malleja, piirsin itse pienen lumisen kuusen mallin. Tämä minä itte-kausi näyttää jatkuvan.

Olin lukenut kirjan ja tein jopa tekniikasta suomenkielisen käännöksen. Käännös on tässä vaiheessa lyijykynällä kirjoitettuna vihkossa. Oli fiksua lukea kirja ensin ja antaa hautua aivoissa pari päivää ja sitten vasta ryhtyä kokeilemaan.
Tämä kuva on otettu skannerilla.  Käytin tekemiseen kaapeista löytyneitä aineksia ja sain tuntuman eli opin paljon.  Listaan alle asioita, joista tein havainnon. En tee tähän opasta siitä, miten kirjailijan kehittämä tekniikka täydellisesti menee.
  1. Olin jättänyt mallissa liian vähän tyhjää lumisten oksien väliin, mikä vaikeutti trapuntovanun leikkaamista pois niistä kohdista, joihin se ei kuulu
  2. Kaapista löytynyt paksu polyesterivanu oli lähes mahdotonta leikata selkeärajaiseksi. Haituvia levisi koko ajan.  Tuska oli suuri verrattuna siihen miten selkeän leikkauspinnan saan tavallisesti käyttämästäni puuvilla/polyesteri sekoitevanusta ja puhtaasta puuvillavanusta.
  3. Lopullinen tikkaus ei olisi saanut osua vanun päälle lainkaan
  4. Kirjassa kehotettiin käyttämään myös alalankana vesiliukoista lankaa.  Vesiliukoisen langan puolaaminen osoittautui tavallista hankalammaksi. 
  5. Ensimmäisessä ompeluvaiheessa ompelin piirroksen läpi vesiliukoisella langalla niin että organza ja trapuntovanu olivat piirroksen alla.  Piirroksesta kulkeutui lyijyä neulanpistojen mukana työhön.
  6. Kaapistani löytynyt organza heijasti valoa kiusallisen paljon, kun tikkasin työtä ja lopputuloksessa se kiiltelee niin, että katsoja näkee heti, että kankaan ja vanun päällä on organzaa. Hieman peitellympi vaikutelma olisi parempi.
  7. Taustakangas saisi ehdottomasti olla tummempi paremman kontrastin saavuttamiseksi. Päällimmäisenä oleva valkoinen organza vaalentaa vaikutelmaa oleellisesti.

Kirjan arviointia

Kirja on kirjoitettu insinöörimäisellä tarkkuudella.  Alussa on selkeä kuvitettu kuvaus tekniikasta. Kaikkien mallien työpiirrokset löytyvät mukana tulevalta CD-levyltä. Ne ovat PDF-muodossa ja ne voi tulostaa tulostimella tarvitsematta säätää kokoa.  Isot mallit kootaan yhdistämällä useita arkkeja ja jopa arkkien marginaalien leikkkaamiseen on tarkat ohjeet.  Kirjoittaja on itse piirtänyt mallit EQ:lla.
Mallit muistuttavat virkattuja pitsiliinoja ja ovat vähän itäeurooppalaisen oloisia.  Kirjoittaja on romanialainen ja tietysti ammentaa omasta taustastaan.  Amerikkaisten yliedustukseen tilkkutyömarkkinoilla tämä on tervetullutta vastapainoa.
Materiaalien suhteen kirjoittaja kehottaa kokeilemaan ja etsimään parhaita, mitä on paikallisesti saatavilla, hän on itse elänyt sen kanssa että kaikkea ei ole Romaniasta saatavilla.  Taitto on selkeä levollinen.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Mahtava syysflunssa

Kolmatta päivää olen kuumeessa. Tänään kuumetta on vähän vähemmän kuin aiemmin, mutta lepäämisen merkeissä tässä mennään. Toivottavasti tämä viheliäinen tauti ei leviä digitaalisesti.

Tilasin Amazonilta Geta Graman Shadow Trapunto Quilts kirjan. Ihmettelin tekniikkaa variksia tehdessäni ja täytyyhän se selvittää.  Torstaina tilattu kirja tuli jo eilen tiistaina. Todella nopeaa.
Toistaiseksi juoksee järjen sijasta nuha, joten lukeminen siirtyy parilla päivällä ainakin.

maanantai 27. elokuuta 2012

Paperitekniikkavariksen suunnitelma

Ilahduin, kun Anita paperitekniikan osaajana ilmoitti haluavansa kokeilla varikseni tekemistä.  Mallin tuotteistus ei ole kaupallista luokkaa, teinhän vain itseäni varten muka riittävän suunnitelman.
Malli oli saatavilla muutaman päivän.  Poistin mallin linkin 29.8.12 Anitan testattua ja löydettyä siitä korjattavaa.

Kaikkien varistöitteni lähtökohtana on toukokuussa ottamani kuva variksesta Seurasaaren sillalla.

Foundation paper piecing yritelmäni on herättänyt kivasti kommentteja ja kannustusta eli sosiaalinen media on toiminut loistavasti.  Epäonnistumiseni syy on suurelti se, että yritin heti tyvestä puuhun enkä riittävästi hankkinut rutiinia tästä tekniikasta.  Kenenkään toisenkaan ei kannata lähteä harjoittelemaan piirtämälläni variskaavalla vaan kehotan hankkimaan jonkun perusoppaan tähän tekniikkaan.

Löysin You Tubesta kaksi melko hyvää videota aiheesta ja molemmissa opettaja sanoo heti aluksi, että hän ei varsinaisesti osaa tätä tekniikkaa, mutta näyttää nyt miten homma menee :D . Kiinostuneiden kannattaa yrittää löytää jonkun kokeneen tekijän opastusta tähän tekniikkaan.

Vaikka variksen kanssa en onnistunut, saattaa olla että joskus teen jonkun muun jutun tällä vaikealla tekniikalla. Nyt aloin todella kunnioittaa niitä, joiden kärsivällisyys ja tarkkuus riittää paperitekniikan käyttämiseen tilkkutöissä.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Luovutan - ei tuu paperitekniikalla varista

Leikkasin äsken väärin juuri ompelemani palan peperiompeluvariksessa. Piti kaventaa saumanvaraa ja menikin koko kappale.  Nyt menee roskiin kaikki.  Minusta ei yksinkertaisesti ole noin takaperoiseen menetelmään. Sehän on kuin ajaisi autoa, jossa tuulilasi on maalattu mustalla maalilla ja yrittäisi kurkkia peileistä onko vielä tien päällä.
Sain piirretyksi variksen kaikkien osien kaavat ja skannasin ne pdf:ksi ja tulostin. Näin alkuperäiset kaavat säilyivät ompelemattomina.  Kuvittelin vielä siinä vaiheessa harhaisesti, että voisin joskus tehdä toisenkin variksen paper piecing menetelmällä. Olinpa väärässä.

Olin ompelemassa kuudetta osaa variksesta. Kangasta on mennyt silpuksi tavalla, jollaista en ole eläissäni nähnyt.  Olisin voinut pilkkoa nuokin kankaat saksilla tai leikkurilla suoraan roskiksen päällä niin olisi siistimpää.  En osaa hahmottaa paperin takana olevasta palasta miten se kääntyy, kun sauma on ommeltu ja käytän siksi turhan isoja paloja. Se taas johtaa siihen, että saumanvarojen hahmottaminen menee vaikeaksi.

Tilkkuilu on minulle harrastus ja harrastuksen pitää olla hauskaa. Paper piecing variksen piirtely oli haasteellista mutta työlästä ei varsinaisesti hauskaa.  Huvittavaa oli se, että ylipäätänsä lähdin yrittämään. Ompeluvaihe oli tuskaa.  Purin monta parin sentin saumaa, kun paperin taustalle laittamani kangas ei taittunutkaan oikeaan suuntaan.

Tämän kokeiluprojektin tarkoituksena oli löytää sellaisia uusia työmenetelmiä, joita voisin vastaisuudessakin käyttää elikoiden ja ihmisten kuvien ompelemiseen ja joiden tekeminen ei satu käteen.  Paper piecing on nyt ehdottomasti tekniikka, jota en enää koskaan halua kokeilla.   Kiitoksia kaikille, jotka yrititte autaa selviämään tästä turhauttavasta menetelmästä.  Kaikki ei sovi kaikille. FPP ei sovi minulle.


lauantai 25. elokuuta 2012

Neitoperho ja amiraali

Liejukana ei tänään näyttäytynyt, joten haaveet hyvien kuvien saamisesta siirtyivät.
mutta matkalla sen asuinpaikalle Mätäjoen mutkaan löytyi perhosia. Loppukesän kukkaloisto oli tänään parhaimmillaan Malminkartanon vuokrapalstoilla. Perhoset nauttivat siitä.  Amiraaliperhonen jopa istahti hihalleni, mutta en pystynyt kuvaamaan sitä siinä.  Näin myös kaali- ja sitruunaperhosia.
Amiraaliperhonen
Neitoperho samettikukalla
Sain tänään Tilkunviilaajalta Jokioisten näyttelyssä olleen työni. Työn takaisinsaanti kesti erityisen kauan, koska Matkahuolto oli lähettänyt tiedon paketin saapumisesta väärään kännykkänumeroon kääntämällä parin numeron järjestystä. Olisivat halunneet periä kymmeniä euroja säilytysmaksua paketista, mutta luopuivat, kun virhe oli heidän.  Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun tieto minun tavaroitani sisältävän paketin saapumisesta meni heiltä harakoille. Nyt kun työ on onnellisesti kotona eikä ole tiedossa sopivaa näyttelyä, täytyy yrittää löytää sopiva säilytyspaikka sille.

Varis paperiompeluna ei näköjään edisty.  Varistyön kokoamista olen miettinyt sen verran, että ajattelen laitta yhdeksän parasta varista päällipuolelle ja sitten työn vuoriin kiinnitän naurettavimmat yritykset, jopa mahdollisesti sen missä variksella näyttää olevan nokialaiset saappaat jalassa.  Ensin pitää kuitenkin tietää, tuleeko paperille ommeltavasta variksesta yhtään mitään.  Piirroksen teko on tarkkaa, jotta palat sopivat ompelemisen jälkeen hyvin yhteen.  Saas nähdä kuinka käy.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Helppo risareuna

Jo vuosia ennen kuin olin avannut yhtään tilkkutyökirjaa, koristelin täysin vapaalla risareuna-applikoinnilla joitakin ompeluksiani.  Taisteluni paperiompelun kanssa sai pienen paussin ja tein alle tunnissa risareuna-applikaationa yhden variskuvan.
Variksen pyrstön alaosa kaipaa vielä oikaisua, tai sitten se jää tuollaiseksi.  Olin piirtänyt pyöristetyn mallin voipaperille. Tässä tyylissä ei pysty monimutkaisimpiin rajoihin.  Vaateompelusta tutulla piikkirullalla ja kalkeeripaperilla merkkasin kankaiden taakse pisteviivat, joiden mukaan leikkasin palat. Se on aina yhtä nopeaa.  Paloissa ei ole mitään tukimateriaalia.  Ompelin suoralla ompeleella parin millin päässä reunoista ja lähes hetkessä varis oli valmis.  Tämä on taas tällainen boheemimpi varis, jonka tekniikkaa tulen varmasti käyttämään jatkossakin.

Kaikista variksistani puuttuu vielä viimeistely.  Suunnittelen sen vasta kun olen toteuttanut kaikki varikset - siis myös sen lähes mahdottoman foundation paper piecing tekniikalla.  Vien huomenna Syyringin kokoukseen varikset tuollaisina puolitekoisina. Näkevät sitten taustapuolenkin ennen kuin peitän sen vanulla ja taustakankaalla.

Satu ja Anita ovat antaneet hyviä vinkkejä. Todella paljon kiitoksia niistä.  Odotan, että saan Tilkunviilaajalta lainaksi Foundation piecing kirjat ja lukaisen sen. Siinä saattaa olla vielä sellaista tietoa, joka ei ole muuta kautta tullut vastaan.  Aiheesta on olemassa toinenkin kirja, jonka on kirjoittanut Jette Norregaard-Nielsen.  Sekin on jo aika vanha.

Kävin eilen Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa katsomassa Georgia O-Keeffen taiteen näyttelyä. Niitä isoja kukkia, joita mainoksissa on näkynyt, oli juuri ne jotka ovat näkyneet mainoksissa.  Abstraktit teokset ovat varmaan olleet mullistavia liki sata vuotta sitten, mutta kun samantapaisia on tehty sen jälkeen miljoonia, jäivät ne aika etäisiksi.  Olen tyytyväinen, että kävin, muuten olisi jäänyt kaihertamaan epäilys siitä että menetin mahdollisesti jotain.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Mielekkyyden raja

Kuinka monta tuntia on mielekästä käyttää yhden variskuvan muokkaamiseksi paper foundation piecing tekniikalle sopivaksi?  Olen tainnut ylittää sen rajan jo kauan sitten.  Piirteleminen voisi lyödä leiville, jos tekisin tätä kirjaa, opetusaineistoa tai myytävää mallia varten. Mutta kun teen vain kokeillakseni omia rajojani. Nyt on vähän myytinmurtajaolo.

Anita antoi eilen vinkin käyttää ilmaista tietokoneohjelmaa palastelun suunnittelemiseen. Koska käytän iMacia ei ohjelmaa voinut asentaa koneeseeni ilman, että olisin asentanut siihen myös Windowsin. Kaivoin kaapista risan Windows-kannettavani ja asensin ohjelman siihen. Tietysti kuukauden päivityspaussin ansiosta tuli taas hirveästi tietoturvapäivityksiä koneelle.  Siirsin ohjelman käyttöoppaan muistitikulle ja siitä edelleen iMaciin ja tulostin.  Luin sen ja ymmärsin että ohjelma pystyy vain piirtämään kuvan päälle viivoja foundation piecing mallinnusta varten. Kun kannettavan raakku vielä kaatui tietoturvapäivityksien aikana (todennäköisesti emolevyn rautaongelma), luovuin tuon ohjelman käyttämisestä.

Macilla sitten avasin PowerPointin ja sijoitin variksen kuvan dialle ja aloin vedellä värillisiä viivoja hahmottaakseni sopivat saumakohdat.
Se oli nopeaa meininkiä. Tulostaessani huomasin, että variksen kuvasta ei tullutkaan ihan saman kokoinen kuin se, josta olin työstänyt jo 9 + 2 kangaskuvaa.  Menetelmä on hyvä, mutta en jaksanut ruveta säätämään kuvan kokoa millilleen samaksi, kuin alkuperäinen tulosteeni.  Ohjelmissa on automaattisia kuvan koon muunnoksia, joita vastaan taisteleminen on välillä todellista Don Quijoten maailmaa.

Tänään sitten palasin läpipiirtämisen pariin. Tykkään siitä ihan oikeasti. Piirrän voipaperille. Siitä on helppo kumittaa lyijykynän jälki pois, mutta värikynien merkinnät eivät suostu lähtemään millään pois.
Tällainen hässäkkä siitä sitten tulee.  Variksen muodoista johtuen tulee 8 erillistä pohjapaperia ja niihin ommellaan useita eri tilkkua.  Jalkapala on vielä mietinnässä. Joudun varmaan piirtämään sen uudelleen puhtaalle paperille.  Koko ajan saa miettiä, kuinka paljon voi vetää mutkia suoraksi, ilman että varis menettää tunnistettavuuden.  Palojen numerointi kertoo ompelujärjestyksen kunkin isomman osan sisällä. T = taustakangas, M = musta, H = harmaa ja TH = tummanharmaa.

Jos jollain on lisää helpottavia niksejä niin mielelläni kuulen niistä.  Nyt alkaa näyttää siltä, että paper foundation piecing ei ole mielekäs tapa tehdä vain yhtä kuvaa jostain luontokappaleesta.  Esitöihin menee ihan poskettomasti aikaa.  Harva katsoja tulee lopputuloksesta ymmärtämään käytetyn työn määrää.

Lupaan jatkaa yrittämistä ;o. Ehkä joudun odottamaan, että saan Tilkunviilaajalta aihetta käsittelevän kirjan lainaksi. 

lauantai 18. elokuuta 2012

Joutsen edustaa rauhallisuutta, vai

Pähkäilen vielä sen kanssa, miten saisin piirretyksi variksen fiksuimmin foundation paper piecing tekniikalla toteuttamiseksi.  Löysin yhden mallin, jossa työ kootaan kolmentoista erillisen pohjapaperin päälle ja sitten yhdistetään. Ihan hauskan näköinen katti QNM no 380:ssa vuodelta 2006.  Eli tässä on nyt paljastunut, ettei tuolla paperitekniikalla käytetä vain yhtä pohjapaperia, kuten aluksi luulin.

Kävin tänään kuvaamassa lintuja helpoissa paikoissa eli Seurasaaren sillalla ja Mätäjoen mutkassa. Mätäjoelta löytyi erikoisuuksia kuten lapasorsa ja liejukana, mutta Seurasaaren kuninkuudesta käytiin taistelua.
 
Joutsentahan pidetään jonkinlaisena rauhallisuuden symbolina ja kanadanhanhea ärhäkkänä hyökkäilijänä. 
Tuo kyhmyjoutsen hyökkäili hanhien kimppuun välittämättä siitä olivatko ne yksin tai 20 hanhen parvessa.  Joutsenemo lillui poikasten kanssa varsin kaukana pienen saaren rannassa, kun tämä ilmeisesti uros keskittyi hätyyttelemään kaikessa rauhassa lilluneita hanhia.

perjantai 17. elokuuta 2012

Tartuin haasteeseen

Moni on ehdottanut, että kokeilisin tehdä variksen paper piecing eli foundation piecing tekniikalla. Olin kerran kokeillut ko. tekniikkaa ja lyönyt hanskat tiskiin.  Kuvan toteuttaminen tuolla tekniikalla vaatii kaksi asiaa
  1. Alkuperäisestä kuvasta on tehtävä tälle tekniikalle soveltuva malli
  2. On osattava ommella mallin mukaisessa järjestyksessä kankaat mallin päälle
Jälkimmäinen kohta on helpohko ;D  Mitä nyt jouduin purkamaan 5-6 ommelta pienessä koetilkussani, kun peilikuvana työskentely ei mennytkään nappiin.

Kun en netistä löytänyt hyviä malleja, onnisti mallien löytäminen Quilter's Newsletter Magazinen 2005-2007 vuosikertojen kohdalla.  Melkein jokaisesta numerosta löytyi pieni paper piecing tekniikalla toteutettavan kuvan malli.  Mallit valitettavasti vaativat suurentamista 200 %. Skannasin kuvan, oikaisin ja rajasin ja suurensin sitten kuvankäsittelyohjelmalla ja tulostin paperille lasertulostimella.  Helpottaakseni ompelua tein mallista lehden ehdottamaa isomman.

Lopputuloksesta tuli tällainen:
Tuota väkersin pari tuntia.  Se esittää auringonvarjoa. Opin paljon. Mottoni on: Joka päivä pitää oppia jotain uutta.

Opiksi tuli

  1. Koska mallissani ei ollut merkittynä palojen värejä, lipsahti lopputulokseen yksi väärä kangaspala.  Kannattaa siis merkitä mallinepaperiin kunkin palan väri jollain koodilla ennen työn aloittamista.
  2. Ennen ompelemista aloittelijan kannattaa jatkaa saumamerkit mallineen saumanvarojen ulkoreunaan asti. Näin kaikki palat varmasti ulottuvat ulkosaumanvaraan.  Myös ompeleen tulee ulottua koko ulkosaumanvaran yli.
  3. Jotta saa terävät saumat, pitää jokaikisen sauman jälkeen silittää ko. sauma. Silitysraudan pitää siis olla koko ajan vieressä kuumana.  Silityslaudan suojaksi tarvittiin leivinpaperia, sillä lasertulostimen jälki tarttui silityslaudan pintaan.
  4. You Tubessa on Karen Johnsonin 14 minuutin video paper piecingistä. Siitä sain paljon hyviä ohjeita kokeiluuni.  
  5. Kangasta haaskaantuu ja syntyy runsaasti käyttökelvotonta pikkusilppua, kun muotoon leikkaaminen tapahtuu vasta ompelemisen jälkeen 
  6. Kun yleensä tilkkuja ommellessa on hyvä laittaa koneen neula niin, että pysähdyttäessä se jää ala-asentoon, niin tässä näitä lyhyitä saumanpätkiä ommellessa onkin kätevämpää, että neula jää yläasentoon. Työhän otetaan jokaikisen sauman jälkeen pois koneesta ja sauma silitetään ja uusi kangaspala asetellaan paikoilleen.
Nyt olen kokeillut ompelemista.  QNM:n numeroista löysin myös muutaman mallin, joissa tilkkutyö kootaan kahdelle tai kolmelle paperimallineelle.  Täytyy tutkiskella niitä, jotta löydän optimaaliset jakokohdat variksesta tehtäville mallineille.
Onhan tämä aika veikeää, kun ennen harjoituksen tekemistä täytyy tehdä koetilkku.  Onneksi tein koetilkun tekemisessä niin paljon virheitä, että se oli hyvin opettavaista.

torstai 16. elokuuta 2012

Trapuntovaris sai väriä

Valkoinen trapuntovaris vaikutti hieman vaisulta, joten päätin maalata sen akryyliväreillä. Kokeilin ensin värejä valkoiselle kankaalle ja heti perään trapuntolle.  Ajattelin, että jos työ menee pilalle, niin äkkiä teen uuden trapuntovariksen. 
Värien sekoittaminen ei ollut ihan helppoa. Siveltimestä tuli ensin mustaraitaista harmaata väriä. Sekoitin siis valkoista ja mustaa saadakseni eri tummuusasteisia harmaita.  Myös täysin mustalta vaikuttavat kohdat ovat siis harmaita.

Koska työssä on ommelta ja pullistelevaa vanua, oli värin saaminen siveltimellä ihan kiinni tikkauskohtiin aika vaikeaa.  Lisäämällä vettä olisin saanut värin lähemmäksi, mutta itse asiassa tykästyin siihen, että valkoista pilkottaa sieltä täältä.  Tämähän on tilkkutyövaris eikä lintukirjan kuvituskuva.  Maalaavia tilkkutaiteilijoita löytyy kahdenlaisia: 1) osa maalaa ensin valmiin taideteoksen ja tikkaa sen sitten 2) osa tekee ensin kankaalle mestarilliset tikkaukset ja maalaa valmiiksi tikatun työn. 

Akryylivärien halpissetti on ollut kaapissa jo vuoden tai kaksi. Tiistaina kävin taiteilijatarvikeliikkeessä hankkimassa akryylivärien maalaamiseen soveltuvia siveltimiä ja tosiaan tarvitsin teräväkärkisiä siveltimiä päästäkseni maalaamaan tikkauksen vierestä. 

Suomalaisen kirjakaupan heinäkuisesta alennusmyynnistä olin ostanut puoli-ilmaiseksi Phyllis McDowellin kirjan Akryylimaalauksen käsikirjan. Hintalappu näkyy kirjan kannessa ja alen loppurysäyksessä tuosta hinnasta sain vielä 40 % alennusta.
Kirjan aloittelijaohjeet sopivat hyvin minulle, avasinhan ensimmäistä kertaa eläissäni akryylivärituubin.  En aio ruveta maalaamaan tauluja, vaan tavoitteenani on edelleenkin löytää ja käyttää tilkkutöiden jalostamiseen soveltuvia tekniikoita.

Jos maalattavaa työtä on tarkoitus käyttää käyttötekstiilinä, niin akryylivärit eivät ole oikea valinta. Teen variksista seinätekstiilin ja laitan taakse kiellon pestä työtä kemiallisesti tai vesipesussa.


maanantai 13. elokuuta 2012

Trapuntovaris

Tässä kohden on myönnettävä, että tein sellaista, mitä jo osaan. Tein yhdeksännen variksen trapuntona. Tällä hetkellä varis on  valkoinen ja siinä on vähän tumman harmaita tikkauksia. Mahdollisesti maalaan sen.

Vaihdoin kuvan liian hätäisesti julkaistun märästä työstä ottamani tilalle.  Hobbs heirloom vanu on vähän kellertävää ja kuultaa läpi, mutta siitä tulee mukavan pyöreää, kunhan homma valmistuu.

Tilkunviilaaja ehdotti paper piecing tekniikkaa, mutta en kerta kaikkiaan osaa piirtää paper piecing mallia variksestani. Olen risteillyt netissä vaikka kuinka, mutta en ole löytänyt yhtään blogia tai sivua, jossa olisi aidosti tehty paper piecingillä lintu tai elän tai edes melko naturalistinen kukka.  Kaikki, mitä löydän ovat symmetrisiä eikä varis ole symmetrinen.  Olen kerran aloittanut viuhkamallilla ompelemisen valmiilla paper piecin piirroksella. Se jäi kesken, jotenkin en tajunnut jujua eikä silittäminen aina pienen palan lisäämisen jälkeen ole houkuttavaa.  Silti odotan kovasti, että Tilkunviilaaja auttaa mallin piirtämisessä.

Kirjoin uudellen variksen käyttäen siksakommelta ja kahta lankaa neulassa.

Tällä kertaa käytin tukimateriaalina kirjontaan tarkoitettua tear away paperia.  Se piti kankaan suorempana kuin aiemmin käyttämäni tukimateriaali, mutta silti vähän löpytystä löytyy.  Yhdessä videossa leikattiin motiivi irti ja kiinnitettiin uudelle pohjakankaalle, niin tausta ei löpytä. Luotan kuitenkin siihen, että löpytys häviää näkyvistä, kun laitan vanun ja tikkaan vapaalla konetikkauksella. Tunnin verran meni tuon tekemiseen ja todella tykkään maalata = kirjoa vapaalla konetikkauksella siksakilla.

Tänään on vasenkätisten päivä. En ole vasenkätinen, mutta poljen ompelukonetta vasemmalla jalalla. Onkohan muitakin vasemmalla jalalla polkevia?

Ihmettelen, miten yhdistän varikset toisiinsa. Pitäisikö tikata vanun kanssa yksittäisinä paloina, vai yhdistänkö ensin ja laitan vanun ja taustan ja tikkaan koko työn yhdellä kertaa. Ehdotuksia?  Yksi paloista on läpinäkyvä, koska se on tehty tyllille ja välissä on tällä hetkellä vesiliukoinen tukimateriaali.