maanantai 13. helmikuuta 2017

Jämäilyä

Pyrin tekemään tilkkutyöt uusista hyvälaatuisista materiaaleista.  Jotain täytyy kuitenkin tehdä ns. jämistä. Tikkausharjoitustilkut ovat oivallinen paikka käyttää vanujämät. Haluan kokeilla tikkausta aina koetilkulle ennen varsinaiseen työhön tarttumista.

Kaivoin vanupussista kaikki villavanukaitaleet ja ompelin yhteen suurinpiirtein samanpituisten kanssa niin, että sain aikaan jotenkin suorakaidetta muistuttavia tikkausharjoituksiin sopivan kokoisia paloja.  Asetin vanuviritelmät yksi kerrallaan kankaalle, jonka olin todennut ei sittenkään sopivaksi varsinaisiin tilkkutöihin.  Käänsin kankaan kaksinkerroin ja leikkasin vanun reunan läheltä.  Ompelin kerrosleivän ympäri koneella pitkin pistoin "walking footin" avulla.  Tasasin noin 1 cm saumanvaran joka sivulle.  Ompelulankana käytin puolanloppuja ja sainkin muutaman puolan vapaaksi.  Tyhjistä puolista tuntuu aina olevan pulaa.
Nyt minulla on muutama hyvä harjoitustilkku, kun alan tikata "tulkoon valkeus" työtä.  Tietenkin ensin täytyy ommella työhön jo leikkaamani boordi ja yhdistää takakappaleen kankaat ja koota kerrokset. Flunssanpoikanen vaan tuppaa hidastuttamaan aikeita.

Hankintoja
Ostin Tilkkutarhasta taas ihanan pehmeää bambuvanua.  Neljä metriä tuli minulle.  Siinä on siis kahteen peittoon vanut.  Ostin myös Töölön Tilkkupajasta vanua. Sieltä valitsin tukevaa puuvillavanua lähinnä seinätekstiileihin.  Vanun puutteesta ei siis ainakaan johdu töiden hidas eteneminen.  Tilkkutarhasta ostin myös Aurifil-ompelulankoja.  Ja sitten ostin loput Superior Threadsin titaanivahvisteiset Top Stich -neulat.  Aiemmista kokemuksista tiedän, että ne ovat juuri minulle sopivia neuloja.

Huomenna on Ystävänpäivä.  Onnellista ystävänpäivää kaikille tilkkuilijoille ja muillekin blogini lukijoille.  Menen ystävän kanssa kahteen Helsingissä esillä olevaan näyttelyyn:  Arabianrannan asukastalolle "Lentävät hanhet"-killan tilkkutyönäyttelyyn ja Sanna Lappalaisen ommeltujen kuvien näyttelyyn Galleria Mariaan.
Kiitoksia kommenteista.

tiistai 31. tammikuuta 2017

Tiheää tikkausta pihalintujen ympärille

Tikatessani pihalintuja alkoi tuntua siltä, että piti saada kaikki käyttämättömät pistot tähän työhön. Sen verran vähän olen tikannut viime aikoina.  Harmi, että koneessa ei ole pistolaskuria, jotta näkisin kuinka monta pistoa tähän meni.  Tai oikeastaan koneessa on pistolaskuri, mutta se ei paljasta salaisuuksiaan koneen käyttäjälle. Pistomäärän mukaan se ilmoittaa, että olisi aika öljytä kone tai viedä se huoltoon.
Tikkasin tiheästi, koska kangas löpötti lintujen vieressä. Tiheä konekirjonta veti kangasta kasaan. Ympärillä oleva kangas piti siis käsitellä samalla mitalla.
Tikkauslankana käytin Superior Threadsin Master Piece no 50, joka on puuvillaa.  Luonnonkuidulla ompeleminen on mukavampaa ja mielestäni hiljaisempaa.
Kone on melko äänekäs tiheään tikatessa.  Tällä kertaa kuului ylimääräistä naputusta.  Tutkin syytä ja päädyin vaihtamaan neulan.  Uusikin neula alkoi naputtamaan melkein heti.  Ääni oli sietämätön. Niinpä vaihdoin taas neulan.  Kaksi ensimmäistä neulaa olivat quilting-neuloja ja hyvin kapeita. Kahta eri merkkiä tosin.  Viimeinen neula oli Superior Threadsin Top Stich neula kokoa 80.  Ääni vaimeni ja naputus hävisi kokonaan.  Yleensä ompelen pelkästään Top Stich neuloilla ja nyt ihmettelen, miksi valitsin ensin neuloja, joita en ole ennenkään halunnut käyttää.  Joku säästöinto varmaan iski, että nuokin täytyisi käyttää loppuun.

Juuri äänekkyyttä välttääkseni tikkasin ilman piston pituuden säätäjää.  Se kun mielestäni tekee koneen äänen voimakkaammaksi.  Valinnasta seuraa tietenkin, että työssä tuskin on kahta saman mittaista pistoa :D

Alemman kuvan kuvakulma paljasti minulle kaksi toimintoa, joita en koskaan käytä koneessani. Lankaleikkurin sijaan käytän kaarevakärkisiä saksia enkä ole koskaan säätänyt paininjalan puristusta.

Nimilappu ja reunakaitale puuttuvat.  Taidan tehdä ne tavoistani poiketen hyvin nopeasti. Tekisinköhän reunakaitaleeseen valetereen?  Vähän väriä kaitaleessa voisi rajata työn selkeämmin. Valetereen teko selviää The Quilt Shown videolta.  Video on englanninkielinen.

Kiitoksia kommenteista. Niitä on aina mukavaa saada.

torstai 26. tammikuuta 2017

Pihalinnut

Viikonvaihteessa on taas BirdLIfen pihabongauspäivä, jolloin lasketaan omalla pihalla vierailevat linnut tunnin ajan.  Ennakoin asiaa kokoamalla kirjomani pihalinnut lopultakin yhteen.
Ehkä huomenna tikkaan. Tänään ehti jo hämärä laskeutua. Työn linnut olen kirjonut vapaalla konekirjonnalla yhden silloin ja toisen tällöin.  Kaikki perustuvat itse ottamiini valokuviin.
Ylärivissä: urosvarpunen, sinitiainen, pikkuvarpunen
Keskirivissä: talitiaisuros, mustarastasuros, tilhi
Alarivissä: urospeippo, nuori kirjosieppo, västäräkki

Työn koko on n. 75 cm x 75 cm.   Tikkaamisessa saan olla tarkkana, jotta kangas pysyy suorana eikä ryppyile, kuten se nyt tekee.  Tarvitaan tiheää tikkausta.  Tästä tulee seinävaate. Vanuksi löysin kaapistani sopivan kokoisen palan puuvillavanua, joka on varsin pönäkkää. Ensin valitsemani taustakangas tuntui leprulta silittäessä, joten hylkäsin sen ja leikkasin valkoisesta dittestä vähän tukevamman taustakankaan. Mitään muuta kuin valkoista en voinut taakse laittaa, jotta kuviot eivät kuultaisi läpi.

Olin kirjonut suuren inspiraation vallassa vaihtelevan kokoisille ja -laatuisille kangastilkuille.  Jotta uskalsin tehdä tilkuista samankokoiset, mittasin ensin tarkasti ja päättelin toimivan koon ja piirsin ääriviivat kankaalle.  Sitten vasta rohkenin leikata ja hyvin palat osuivatkin yhteen.

Diojen digitointi jatkuu
Olen käsitellyt nyt kaksitoista dialipasta, jollaisiin mahtuu aina 100 diaa.  Lisäksi digitoin muunlaisessa säilytyksessä olleet diat, joita oli 300-400 kpl. Urakkaa on jäljellä ainakin 38 sadan dian lipasta.  Sadan dian käsittelyyn menee aina liki kaksi tuntia.  Paljon on tullut vastaan kivoja kuvia kauan sitten unohtuneista jutuista.  Diat olen irrottanut kehyksistä ja silpunnut silppurilla, vaikkei niissä suuria salaisuuksia tai intiimejä kohtauksia olekaan.  Yksityisiä kuvia kuitenkin.

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Tulkoon valkeus

Viimein sain kootuksi tilkkupinnan New York Beauty -blokeista.  Ajattelin ensin nimetä niistä tulevan peiton "Ja aurinko nousee", mutta koska tein vakeasta kankaasta kaarien sisänurkan alkoi nimi "tulkoon valkeus" tuntua paremmalta.  Noita aurinkojakin kun on 48 kappaletta eikä vain yksi.
Olen tyytyväinen tulokseen.  Halusin valkovoittoista ja pysyin alkuperäisessä tavoitteessa, vaikka värilliset nurkat olivatkin sieviä.   Joukossa ei ole yhtään painokangasta, vaan kaikki ovat yksivärisiä ja läpivärjättyjä. Joukossa on muutamaa itse värjättyä kangasta antamassa hieman eloa tasavärisiin pintoihin.  Yksiväriset kankaat ovat vähän paksumpia kuin varsinaiset tilkkukankaat.  Paksuus rajoittaa kaarien sakaroiden määrää.

Nyt on aika kutistaa boordia ja taustaa varten valkoista kangasta.  Yritän keksiä kauniin mutta omintakeisen tikkauksen tähän peittoon.  Jos en keksi, niin sitten tulee sakarakaariin ojaan tikkaus ja reunoille höyheniä.  Tikkaan ompelukoneella.

Tietotekniikkaa
Digitoin monta vuotta sitten osa diostani ja valokuvistani.  Nyt olen tullut siihen tulokseen, että dialippaat saavat lähteä tilaa viemästä.  Kaivoin kaapista vanhan skannerini, joka osaa skannata myös dioja ja filmejä.  Hieman aikaa meni sen kanssa pohtiessa, mutta löysin siihen netistä nykyisen tietokoneeni kanssa toimivan ajurin ja kuvien digitointi on edennyt erinomaisesti.  Jännää, että Epsonin valmistamaan skanneriin vuodelta 2003 saa vielä nykyisissä käyttöjärjestelmissä toimivan ajurin, mutta Canonin kameraan vuodelta 2007 ei saa kuvien siirtoon sopivaa softaa.  Pisteet Epsonille.  Skannattavia kuvia on tuhansia, mutta sieltä löytyy ihania juttuja perhejuhlista ja matkoilta.  Taitaa mennä  jokunen viikko skannatessa.

Olisikohan kuvistani löytyneestä pöytälevystä mallia seuraavalle paper piecing työlleni.
Pöytälevy on pari tuhatta vuotta vanha ja Caprilla Villa San Michelessä eli Munthen huvilalla. Paloista kokoaminen ei ole aivan uusi keksintö.