maanantai 25. syyskuuta 2017

Kädet tekivät tenän

En ole ommellut mitään esiteltävää tiklin kirjomisen jälkeen. Kädet rasittuivat kirjonnasta sen verran, että täytyy säästellä niitä. Lääkäri määräsi lastoittamaan ne yöksi, jotta pistely loppuisi.  Välillä on nolottanut, kun olen kieltäytynyt ompelemasta käsin ja tekemästä muita juttuja, jotka ovat tuntuneet pahalta käsien kannalta. Nyt sitten innoissani kirjoin liikaa koneella ja kärsin seurauksista.  Ainakin tekeminen oli mieluisaa.

Uusi Tilkkulehti tuli.  Siihen sain aikaiseksi jutun viivoitintikkauksesta ja sivullisen Sytykkeitä. Tämä lehden numero oli erityisen iloinen ja värikäs. Paljon erilaisia juttuja uudella tavalla ryhmiteltynä.
Kuvittelin kirjoittavani jatkoa viivoitintikkauksesta seuraavaan numeroon, mutta nyt sitä ei synny. Ehkä sitä seuraavaan.  Sytykkeitä eli pieniä teknisiä vinkkejä tilkkuiluun liittyen taidan sentään saada sivun verran aikaan.

Linnuista
Linnut ovat muuttamassa etelään.  Kävin Lauttasaaressa ja kuvittelin saavani kuvia muuttolinnuista. Linnut piilottelivat jossain.  Vasta katsoessani tietokoneella Melkistä ottamaani kuvaa näin, että kuvassa oli merimetsoja rannalla. Taitaa olla 8 yksilöä.


Maarissa näin 60 kurjen rykelmän kaartelevan ja ottavan korkeutta Laajalahden päällä. Sitten häipyivät etelän suuntaan.
Helsinki laajenee
Kuvasin Suomenlinnan suuntaan ja sen sijaan että olisin saanut kauniin historiallisen maiseman, niin etualalla näkyy kuinka Hernesaaren kärjessä merta täytetään uusiksi rakennuspaikoiksi.  Kuvassa näkyy myös Viking Xpressin piippu. Se kulkee Helsingin ja Tallinnan välillä.

Nyt paistaa aurinko ja taidan suunnata kameran kanssa jonnekin rannalle.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Tikli

Vähän vailla selkeää päämäärää kirjoin uuden lintukuvan. Tällä kertaa tiklin. Tikli on todella oudon näköinen lintu.  Sitä ei uskoisi todeksi, jos ei omin silmin näkisi niintä luonnossa.

Valitsin tiklin kirjontamalliksi, koska ajattelin kirjoa sen beigelle kankaalle. Beige kangas oli kuitenkin kapeampaa kuin käyttämäni valkoinen ja hylkäsin sen siksi.  Aamulla sitten älysin, että kampeampi kangas olisi ollut ok. koska kokoan pinnat paloista. Aina ei ajatus kulje.  Voi olla että teen toisen tiklin beigelle kankaalle ja siitä sitten jatkostyöstän alkuperäisen ajatuksen mukaan.  Tämä kirjava lintu pääsisi jossain vaiheessa toisten kanssa seinävaatteeseen.  Mene ja tiedä.

Työväenopiston tilkkutyökurssi alkoi taas. Sinne pitäisi keksiä joku tilkkutyö, jota voi edistää siellä aina tarvittaessa.  Sellainen kiva rutiinityö.  Tikkaaminen ja kirjominen vaativat ehdotonta keskittymistä ja erityisvarusteitakin, joten niitä en voi siellä tehdä.

maanantai 28. elokuuta 2017

Kesäterässä

Olen odottanut helteitä ja uimavesiä. Koska niitä ei ole tullut, olen edelleen kesäterässä. Yleensä olen luovimmillani kesäisin ja saan aikaan mieleisiäni tilkkutöitä.  Tänä kesänä olen saanut aikaan vain punarintatyynyn.

En yleensä tee toisintoja töistäni, mutta tuoreemman ajatuksen ollessa hukassa päätin kirjoa toisen version punarinnasta.  Vähensin linnun sinisyyttä ja tein siitä harmaamman. Aamulla katsoin suunnitteluseinälle ripustamaani aikaansaannosta ja totesin: joo ensimmäinen teos oli liian sininen, mutta oikeasti punarinta on ruskea lintu. Miksi ihmeessä säädin värityksen harmaaksi?  Ottamassani valokuvassa oli metsän hämyisyydestä johtuen sininen kajo, mutta kannattiko korjata luonnosta poikkeavaksi.
Kuvan kurtut saan hävitetyksi tikkausvaiheessa, mutta väritystä en.

En masentunut vaan otin seuraavan linnun työn alle.  Pari vuotta sitten kirjoin viherpeipon enkä ollut tyytyväinen lopputulokseen.  Nyt tarkoituksenani oli tehdä vähän kevyempi nokka. No ei tullut kevyttä nokkaa.  Siemensyöjillä on yleensä vahva nokka, mutta silti tuli liian vahva.  Luulin ostaneeni oikeanvärisiä lankoja viherpeipon kirjomiseksi. Kattia kanssa. Vain väärän värisiä.  Yhtään oikeantyyppistä vihreää ei löytynyt ja minulla on ainakin 100 eriväristä lankaa.  Korjasin tilannetta käyttämällä neulan silmässä kahta lankaa: kellertävää ja harmaata.
Onneksi olen ottanut viherpeipoista muitakin kuvia. Kolmatta kertaa en tuon valokuvan perusteella yritä kirjoa viherpeippoa.

Instagramista
Tein joskus viime vuonna itselleni Instagram-tilin ja sen käyttö jäi siihen, että järjestelmäkameralla ottamieni kuvien julkaiseminen siellä oli liian hankalaa.  Outoa, no ei. Ko. sovellus on tehty, jotta mobiililaitteilla otetut kuvat saisi helposti julkaistua.

Olen kokeillut kuvata iPadilla ja nyt iPhonella. Kuvien julkaiseminen on helppoa.  En kuitenkaan jostain syystä lämpene ko. sovellukselle. Täällä blogistaniassa kuviin liittyy aina paremmat selittävät tekstit ja hauskemmat jutut, kun instagramissa on vain viitteelliset tekstit.   Kiitos teille kaikille, jotka vielä jaksatte julkaista kivoja juttuja blogeissa.

Lintujen seurantaa
Yhtenä päivänä olin jo laittanut lintukameran reppuun, kun puiden välistä lensi sysimusta lintu pitäen kovaa meteliä.  Se lensi jonnekin vähän kauemmaksi mutta jatkoi äänen pitoa. Otin kännykän esille ja laitoin sen videoimaan ja suuntasin ääntä kohden.  Nauhoitin kolme pätkää.  Linnun tunnistus varmistui verratessani nauhoituksia palokärjen ääninäytteeseen.  Hieno homma, kännykkä siis voi nauhoittaa kauempana olevan linnun äänen.  Asialla on toinen huolestuttavampi puoli: kännykällä pystyy siis nauhoittamaan etäämpänä olevien ihmistenkin ääniä eli puhetta :(  Olen edelleen tietoturvafriikki.

perjantai 11. elokuuta 2017

Loppukesää

eletään tässä, vaikka oikeaa kesää ei tänne Pääkaupunkiseudulle ole oikein tullut kuin muutaman tunnin pätkinä. Keskustelin Pohjois-Suomessa asuvan kanssa, joka sanoi mustikoiden olevan pieniä, kun ei ole satanut. Sateet ovat ropisseet tänne lähes päivittäin.

Tilkkutyönäyttelyssä
Kävin Espoon kulttuurikeskuksessa tilkkutyönäyttelyssä. Näyttely on vielä auki tänään, huomenna ja sunnuntaina. Ehkä piipahdan uudelleen.
Kuvassa Riitta Grönroosin työ, jossa punaiset ruudut merkkaavat Suomen satavuotiaita naisia ja siniset satavuotiaita miehiä vuoden alun tilanteen mukaan. Jännää, mistä kaikesta voi inspiroitua tekemään tilkkutyön. Näyttelyssä on sekä Espoon killan että Torstaitikkaajien tilkkutöitä.

Kirjoitelmia
Olen taas käyttänyt aikaani Tilkkulehden avustamiseen.  Kun kirjoitan Tilkkulehteen on palaute lähes olematon. Nyt tilkkutyönäyttelyssä käydessäni minulta kysyi paikalla ollut järjestäjän edustaja teenkö tilkkutöitä. Sanoin olevani Milja ja sitten hän tunnisti. Sain jopa palautetta vuonna 2013 lehteen kirjoittamastani lentävien hanhien ohjeista, että niitä käytetään yhä.

Kivaa, kun täällä blogissa tulee palautetta. Mahtavat kiitokset kaikille kommentoijille.

Kierrätyskangasta vai uutta
Tänään käytiin fb:n tilkkutyöryhmässä keskustelua kierrätyskankaista. Minä ompelen vain uusista kankaista. Erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on kierrätyskangasta ja mikä ei tuntuu olevan. Minun mielestäni kierrätyskankaita ovat sellaiset, joita on joku muu  käyttänyt jossain muussa tarkoituksessa kuten farkut, puserot, lakanat, verhot. Kirpparilta ostetut käyttämättömät kangaspalat ovat mielestäni uutta kangasta eikä kierrätyskangasta. Ostopaikka ei muuta kankaan olemusta vaan sen kokemat käyttökerrat ja pesut.

Lintuja
olen käynyt väijymässä lähinnä Laajalahden lintutorneista. Lintulajeja olen nyt nähnyt 94 eli 6 puuttuu sadan tavoitteesta.  Vaikka Maarin lintutornin luona on nähty paljonkin kahlaajalajeja, en ole saanut kaikista havaintoa, koska minulla ei ole kaukoputkea. Linnut ovat ns. takalietteellä eikä kamerani optiikka riitä sinne asti, kiikarista puhumattakaan.
Pari päivää sitten tuli pari uuta lajia, kun sääksi ilmestyi lahnoineen ja sitä ajoi takaa ampuhaukka. Lahna näkyy, kun suurennat kuvaa.   Sääksi näyttäytyi vielä uudelleen ja lähempänä lintutornia. Taisi menettää kalansa, kun piti tulla uudelleen kalastamaan.

Toisen lintutornin luona majailee tundrahanhi, joka on ilmeisesti sulkasatoinen ja joutuu oleilemaan vielä aika tovin Laajalahdella. Sen siipien kuuluisi peittää takaliston valkea alue, mutta kovin lyhyet ne näyttävät nyt olevan. Muuten lintu on hyväkuntoisen näköinen ja kanadanhanhien seurassa sillä on ärhäkät vartijat vierellä.