maanantai 4. maaliskuuta 2019

Tikkaamisen ihanuutta

Otin vihdoin jatkojalostukseen noin 1,5 vuotta sitten kirjomani tiklikuvan. Se oli pullahtanut esiin jo monen monta kertaa.  Käytin hyväkseni aiempien lintutyynyjen suunnitelmaa. Kaikkea ei tarvinnut keksiä ihan alusta.  Tämähän on taas tällainen työ, jota teen vähän kuin maalaten. Ei ole kenenkään muun määräämää sabluunaa. Itse päätän työn edetessä, mitä teen.

Ensin lisäsin kirjomuksen ympärille valkoista kangasta. Se on näköjään hieman valkoisempaa kuin tiklin pohjana oleva kangas. Ostan valkoista kangasta aika usein eri paikoista ja tämän lisäkankaan ostin pari viikkoa sitten. Tiklin kankaan ostopaikasta ei ole enää aavistustakaan. Valkoinen kangas on hyvää kirjomisen pohjaksi, niin lintujen värit pääsevät esille.

Kokosin päällikankaan ja bambuvanun ja taustalle samaa valkoista kangasta kolmikerroksiseksi "voileiväksi" ja sitten pääsin piirtämään muutaman apuviivan.  Tikkasin ensin neliöt ja ympyrän tiklin ympärille sekä tyynyn tulevia rajoja pitkin. Kun työ oli noilla tikkauksilla stabiloitu, pääsin pipertämään kuviotikkauksia. Siitä vaiheesta nautin aina. Se on vähän kuin kuvan värittämistä, mutta paljon paljon ihanampaa. Tiheät tikkaukset nostavat tikliä ylös pinnasta niin, että siitä tuli hieman kolmiuloitteinen.

Höyhenkuvioita varten merkkasin ruodin ja tikkasin muuten täysin vapaasti. Siksi höyhenten lehdykät ovat orgaanisesti hieman eri kokoisia. 

Nyt on tyynyn etupuoli valmis ja voin alkaa kehittelemään taustapuolta. Tavoitteena on nautiskella tikkaamisesta ja kirjomisesta.

Pihalinnut-työni on ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Skotlannissa. Toivottavasti linnut tulevat hyväkuntoisina takaisin.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Valmis, muttei täydellinen

Jotain muuta etsiessä tuli vastaan lähes valmis pieni tilkkupeitto. Olin aloittanut sen syksyllä 2017, mutta se jäi kiireellisempien asioiden jalkoihin ja unohtui kaappiin. Nyt tikkasin sen loppuun periaatteella "better finished than perfect".  Puoliksi tikattu peitto oli saanut muutaman rypyn kaapissa, mutta onneksi nuo rypyt eivät haitanneet loppuun viemistä.

Peiton mitat ovat vaatimattomat 96 cm x 96 cm. Käyttökohdetta ei ole tiedossa ja nimekseen se sai vaatimattomasti "Talvi". Periaatteessa nimen kannattaisi olla selvästi erottuva, jotta työn kuvien haku tietokoneelta olisi helppoa.  Peitto olisi oikein sopivan kokoinen yhdelle reippaalle pystykorvalle, mutta valkoinen ei ole fiksu väri kuraantuvan koiran tarvikkeisiin.

Tilkkublokin malli on "Churn Dash", jolle en tiedä hyvää suomenkielistä nimeä.

Pari viikkoa sitten syntyi pieni haastetyö tilkkutyökurssilla. Konmaritin työn pohjana olevan Panimo-kankaan ja tilkkutyökurssin opettaja otti sen ja uhkasi, että siitä tulee joskus haastetyö. Niinpä tulikin. Aika vaikeaa on keksiä mitään kivaa kankaasta, jonka on jo kerran konmarittanut.  Ajattelin kirjoa siihen jonkun linnun ja lintupiirroksiani selatessa löysin valmiita lintukuvia, joissa oli jo liimaharsokin takana.  Pari lintuhahmoa asettelin kankaalle ja silitin kiinni. Sitten tausta ja vähän tikkauksia  ja haastetyö oli puolestani valmis.  Reunat hoitelin siksakilla. Näin pieneen työhön ei reunakaitale oikein istu.  Isompi linnuista on väärästä väristään huolimatta varmaan helppo tunnistaa, mutta tuo pienempi voi olla haastavampi.  Omista lintuvalokuvista kuitenkin olen molemmat piirtänyt.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille, jotka vielä muistavat että on ollut tällainen Kvilttaaja-blogi.

torstai 8. marraskuuta 2018

Värihehkua

Pitkä blogitauko syntyi ihan yrittämättä.  En ole saanut oikein mitään aikaiseksi tilkkutyörintamalla enkä juuri muillakaan rintamilla.  Pari kuukautta olen ollut tekevinäni tilkkublokkeja uudeen työhön.  Pääasiassa olen ommellut Työväenopiston kurssilla. Hidasta on ollut.

Ensisijainen tavoite on ollut käyttää itsevärjättyjä kankaita. Olen värjännyt kankaita sekä kotona että kursseilla. Nyt niitä on sen verran runsaasti erilaisia, jotta niistä voisi jotain tehdä. Innostuin Missouri Star Quiltin videosta Fifty-four-fourty-or-Fight. Malli näytti siltä, että siihen voin käyttää varsin pieniäkin värjäyseriä.  Ensimmäiset 10 blokkia ovat valmiina ja tarkoituksena tehdä 15 lisää.
Blokit ovat isokokoisia eikä mallikaan ole erityisen vaikea. Blokkeja on kahta erilaista mallia. Toinen on äärettömän helppo ja toinen vähän monimutkaisempi.

Värjäämiän kankaita katsellessa kiinnittin huomion siihen, että toiset kankaat ovat sileämpiä kuin toiset. Sileimmät ovat Ikean Ditteä. Työn valkoinen kangas on Kona Cottonia. Sekin on pesun jäljiltä Ditteä ryppyisempää. Ryppyisimmät (turkoosi) ovat lakanakangasta Eurokankaasta. Toivottavasti saan tikkauksella häivytetyksi ryppyisyyseroja.

En ole käyttänyt juurikaan sarjatyön nopeuttavaa vaikutusta vaan leikellyt paloja yksittäisiin blokkeihin. Sommittelen värejä enkä viitsi leikata valmiiksi ja sitten hylätä tilkkuja.  Jotta saan hillityksi liiallista räväkkyyttä taidan seuraavaksi käyttää muutaman jälkivärituloksen.


torstai 21. kesäkuuta 2018

Pimennysverhon ympyrät valmiina

Ympyröiden ompeleminen on varsin leppoisaa puuhaa. Fuskasin välillä sen verran, että irrotin polkimen ja laitoin koneen ompelemaan itsekseen. Hyvin se osasi, mutta itsellä täytyi olla silmä tarkkana ja pysäyttää automatiikka, kun lähestyin kierroksen alkua. Alku- ja loppukohdan yhdistäminen on tarkkaa pistojen laskemista.

Nyt on valmiina ympyräblokkeja kymmentä eri väriä ja kuusi blokkia kullakin värillä.









Seuraava työvaihe on blokkien trimmaaminen täsmälleen samankokoisiksi. Tukimateriaali pitää repiä pois ympyrän ulkopuolelta. Kierrosten väliin jätän sen.  Blokkien väliin tulee välikaitaleet.  Työvaiheita riittää vielä monta.

Onnistuin tyhjentämään 20 lankarullaa. Missään ei näy, että ompelulankavarastoni olisi jotenkin supistunut. Varsin moni puola tyhjeni alalankana. Mustaa kangasta kävin ostamassa lisää Tilkkutarhasta.  Tapanani on aloittaa tilkkutyöt suuren innoituksen vallassa ilman laskelmia.

Monta työvaihetta on jäljellä. Saatan silti saada tästä pimennysverhon valmiiksi tänä kesänä.

Hyvää juhannusta
Milja