Nyt löytyi jotain - uusi varis

Kun Eija ihmetteli kokeilujani, sanoin etsiväni jotain, mutta en tiedä mitä. Tämä etsiminen on hauskaa, mutta erityisen hauskaa on silloin kun huomaa löytäneensä jotain.

Katselin muutamaa vapaan konekirjonnan videota YouTubesta ja korviini osui siksakilla kirjonta. En ollut koskaan kokeillut sitä ja hyvät hyssykät sentään - sehän on käsittämättömän helppoa ja näyttävää.
Ompelin pienen pienelle koetilkulle koepistoja ja heti syntyi jälkeä.  Piirsin kankaalle variksen ja laitoin taustalle vesiliukoisista tukimateriaaleistani paksumman tuntuisen. Käytin kerralla kahta ompelulankaaa.  Langat sujahtavat melko helposti neulanreiästä koneen langanpujottimella.

Siksakia ommellessa kone tekee valtavasti töitä ja kangasta voi liikuttaa hitaammin kuin suoralla ompeleella kirjottaessa.  Ompelu tapahtuu niin, että ommellaan riveittäin ylhäältä alas ja takaisin alhaalta ylös. Pinnasta tulee tiheä ja jos jää aukkoja, voi ne täyttää ompelemalla päälle. Pistoja on niin tiheässä että silmä ei pysty havaitsemaan ompelun suuntaa, paitsi esimerkki variksen jaloissa, jotka ompelin vain kertaalleen.
Käytin ompelukehikkoa ja pari kertaa törmäsin koneen runkoon sillä.  Otin työn irti kehikosta ja siirsin uuteen paikkaan. Langat voi vain napsaista poikki, sillä ompelun päälle tulee uusi kerros eivätkä ne pääse purkautumaan.

Käyttämäni vesiliukoinen tukikangas on selvästi liian ohutta näin tiheään ompeluun ja kankaaseen muodostuu ryppyjä.  4 mm tuntui olevan tähän työhön sopiva piston leveys.  Piston pituushan syntyy omasta ohjauksesta. Ompelulankoina käytin 1) Mölnlycken tumman harmaata puuvillalankaa (valmistus lopetettu) 2) Lidlin halpislankapakkauksen harmaata puuvillalankaa 3) Ikean siniharmaata puuvillalankaa (valmistus lopetettu) 4) Ikean mustaa puuvillalankaa (valmistus lopetettu).

Tällaiseen kirjontaan kuluu valtavasti lankaa.  Koneeni ei kuitenkaan nirsoillut yhtään lankavalinnoistani ja lopputulos on hyvä johtuen kerralla käyttämieni lankojen juuri sopivasta tummuuserosta.  Suosittelen kokeilemaan langoilla, jotka haluat kuluttaa loppuun.

Lisää variksia

Eilen illalla katkesi täältä sekä televisio- että nettiyhteys. Joku oli katkaissut tärkeän kaapelin monen kilometrin päässä.  Ei siis auttanut kuin kehittää muuta tekemistä.

Päivällä kirjomani variksen kaveriksi tein applikaatioversion samasta variksesta. Työssä ei ole vielä mitään tikkauksia tai muita koristeita.

No, ei kahta ilman kolmatta. Tänään otinn Paintstikit esille ja maalasin niillä samaisesta variksesta kuvan.

Paintstikeillä työskentelyä varten tein ensin muovitetutsta kaavapaperista (freezer paper) sabluunat, jotta värit pysyisivät rajatulla alueella.

 

Ensin maalasin oikeanpuoleisen kaavan mukaan vaalean keskiruumiin ja sitten mustat osat. Paintstikeillä maalataan aina ensin vaaleat kohdat ja sitten vasta tummat. Vaaleat värit eivät peitä tummia. 
Kokeiltuani toisten valmistamia sabluunoja täytyy myöntää, että koen omakseni tavan, jossa itse piirrän ja leikkaan sabluunani.
Variksia on nyt kolme. Tarkoituksena on yhdistää ne samaan työhön, mutta en ole vielä varma siitä, miten ne haluan.  Teenkö neljännen variksen trapuntona mahdollisesti mustalle kankaalle vai lisäisinkö tyttäreni kuvaaman naakan tai ihan jotain muuta.

Kirjottu varis

Vapaa konekirjonta on kiinnostanut jo kauan. Äskettäin näin vinkin, että yhdellä ompelukerralla saa tiheämpää jälkeä, kun käyttää neulassa samanaikaisesti kahta lankaa.  Variksen kuvasin pari viikkoa sitten ja tulostin joku päivä sitten paperille odottamaan inspiraatiota.

Kopioin variksen kuvan kankaalle vesiliukoisella merkintävärillä. Kiinnitin  silittämällä kovikekankaan taustalle.  Silitin kovikekankaan puolelta, jotta vesiliukoisella värillä tehdyt mekinnät eivät jäisi pysyviksi.  Tummimmissa osissa on neulassa sekä musta että tummanharmaa lanka. Vaaleimmissa on kaksi harmaata lankaa, jotka poikkeavat vain vähän toisistaan.  Keskiharmaissa on tummaa ja vaalean harmaata lankaa.  Langankireys saa olla mieluummin niin, että ylälangasta muodostuu pieniä pisteitä taustalle, kuin että alalanka pilkistää päällipuolen pistojen välistä.

Tiheä ompelujälki rypisti hieman kangasta. Aristelin käyttää ompelukehikkoa, koska mielestäni sen ohjaaminen olisi vaikeaa. Jalat kirjoin ompelukehikkoa käyttäen ja sepäs oli yllättävän helppoa.  Ompelukehikon jäljet lähtivät silittämällä pois.  Sinnikkäällä silittämisellä lähti suurin osa kankaaseen tulleista rypyistä pois.  Kovikekangas ei luista yhtä hyvin kuin tavallinen puuvillakangas. Työn liikuttelu neulan alla oli siis aikamoista vääntämistä.

Mielestäni lopputulos on ihan kohtuullinen, kun ottaa huomioon kuinka vähän olen tällaista vapaata konekirjontaa tehnyt.  Silitysraudan lämmöstä huolimatta vesikiukoiset merkinnät liukenivat ihan kivasti.

Lemmikkejä ja särkyneitä sydämiä

Kun itselläni ei ole puutarhaa, täytyy käydä ihailemassa toisten kukkia. Puolen kilometrin päässä on ns. aarin palstoja, joissa ahkerat viljelevät tuoreita vihanneksia ja ihania kukkia.  Tänään on ollut pilvipoutaista, mutta aurinko pilkisti aina välillä valokuvaukselle suopeasti.  Lenkille lähtiessäni otin sekä kameran että kävelysauvat mukaan. Etenin kovin hitaasti koska kuvasin aika paljon eli sauvat olivat vain rasitteeksi.
Särkynyt sydän on aina yhtä ihana. 

Särkynyt sydän 31.5.2012

Lemmikki on toinen kasvi, joka herättää yhtä herkkiä ajatuksia.  Luonnossa kasvaa pieniä lemmikkejä, mutta nyt kuvasin puutarhalemmikkejä, joita kasvoi isoina mättäinä joillakin palstoilla.

Lemmikki 31.5.2012

Töölön tilkkupajan avajaisiin viemäämme koriin laitoin nauhan Modan lemmikki-kankaasta. Soile toi terveisiä, että hänen tyttärensä mielestä se on maailman ihanin kangas.

Sentimental Studios for Moda, Wildflowers IV -kangas

Tässä voi nyt sitten verrata kangasta oikeisiin kukkiin.  Kangas on tosi kaunis.  Esikuvasta ei ole epäilystäkään.  Olen haalinut tuollaisia ihanuuksia ja sitten käytän sitä vain hippusen johonkin sinitiaisen kuvaan.  Muille hoen, että kankaat täytyy käyttää tuoreeltaan ennen kuin muuttuvat vanhanaikaisiksi. Kun saan tähtipeiton valmiiksi niin ehkä sitten hyödynnän tuotakin kangasta. Varastossani on tietenkin myös samaa punaisena. Se on sievä, mutta onko oikeasti olemassa lemmikinsinistä ihanempaa väriä.

12 tähden palaset

Ompelin kahdenteentoista tähteen viimeisen palasen. Tähtimalli on Swoon, mutta olen tehnyt siitä oman versioni eli kokoan sen kokonaan neliöpuolikaskolmioista HST.  Aikamoisen ansan rakensin itselleni, sillä olen mennyt jatkuvasti sekaisin ommellessani yhteen noita pieniä palasia.  Aluksi yritin tehdä kokonaisia tähtiä, mutta ne oliva liian suuria työpöydälle ja hidastöisiä. Siirryin tekemään neljänneksiä kerrallaan.

Osa tähdistä on vielä neljänneksinä. Sommittelen neljännekset yhteen, kun olen silittänyt ja siistinyt ne.  Seinällä näkyy sekä valmiita neliöitä, että neljän neljänneksen nippuja. 

Tänään tein 3 neljännestä yhdestä tähdestä ja jokaisessa jouduin purkamaan, kun olin mennyt sekaisin huolimatta apuruudukosta.  Ehkä tänään ei ollut tällaiseen työhön sopiva päivä.

 

Peitolla ei ole kiirettä, sillä se tulee torkkupeitoksi omalle sohvalle ja vastahan aloitin sen - viime juhannuksena ;-D  Tähtien väliin laitan valkoiset välikaitaleet ja lisäksi tulee kohtuullisen leveä reunakaitale. Tänään päätin, että 3 x 4 eli 12 tähteä saa riittää. 

Löysin netissä seikkaillessani Berninan opetusvideoita.  Niitä on sekä Berninan että The Quilt Shown:n sivuilla. Jälkimmäisestä katseleminen onnistui macillani ilman lisäosien asentelua, eli sieltä katselin.  Osa videoista koskee mallia 830, jota ei tietääkseni myydä Suomessa.  Silti niissä on ihan käyttökelpoisia ideoita. Sain hyviä vinkkejä erilaisten jalkojen käyttämiseen.  Kirjoitin jo ostoslistaa. Hannelen blogissan mainostaman harpin = ympyräompelulisälaitteen käyttökin selvisi videosta Going in Circles.
Myös YoutTubesta kannattaa katsoa ompeluvideoita.  Sieltä löytyy myös muun merkkisille koneille niksejä.  Hakusanaksi kannattaa antaa oman ompelukoneen merkki.

Kevät on pitkällä

Tänään oli Syyringin viimeinen kokous kevätkaudella. Syksyn kokosupäivät on sovittu. Vielä tapaamme Tiinan luona nyyttikestien merkeissä.  Katsoimme killassa Sirpan ottamia kuvia NQT:sta. Sirpa Mettänen oli taas voittanut ensimmäisen palkinnon tilkkutyöllään. Upeaa.  Leikimme punaisilla kangaspaloilla järjestämällä niitä tummuuden mukaan.  Näytin show & tellissä molemmat sinitiastyöni ja loppusilauksen saaneen Opuntiat-työni.  Opuntiat kasvoivat lintutöistä jääneistä paloista, joissa oli jo valmiiksi liimaharsoa takana.  Opuntian kukkapallojen lisääminen antoi vaisusti alkaneelle työlle iloa.

Työn ensimmäinen versio löytyy Liimaharsokokeilua postauksestani.  Työn alkuperäinen tarkoitus oli tutustua ompelukoneeni ompeleisiin, jotka sopivat applikoinnin reunoihin. Työn kaikki reunat huolittelin erilaisilla koneompeleilla eli mitään reunakaitaletta ei ole.

Tilkkulehti numero 2012/2 tuli tänään.  Sen tekemiseen osallistuin toimittamalla aukeaman jutun Syyringin Lapsettaa näyttelystä, sivut 36 ja 37.  Jätin tekstin vähiin ja annoin töiden kuvien puhua.  Käytin taas paljon aikaa kuvien käsittelyyn ja toivon, että muutkin alkaisivat olla yhtä huolellisia lehdelle toimittamiensa kuvien kanssa.  Maija oli taittanut oman juttunsa yhtä huolella ja lisännyt jopa väliotsikot parantamaan luettavuutta.  Toivottavasti nämä laadun parannukset tarttuvat pikkuhiljaa muihinkin.  Väliotsikoiden lisääminen ei maksa mitään, mutta tekee jutusta helpommin luettavan.  Osa lehden kuvista on edelleen kiusallisen epätarkkoja. Tässä numerossa on ilahduttava määrä kuvia tilkkutöistä.

Kukkiva sinitiainen

Kun on nähnyt sen vaivan, että on suurentanut ja piirtänyt kaavoja varten jonkun otuksen kuvan, on nopeaa ja helppoa tehdä kaavat seuraavaa teosta varten.  Sininen lemmikkikangas suorastaan huusi päästä sinitiaisen osaksi.  Tämäkin teos on vielä puolitiessä eli koristeompeleet ja tikkaukset puuttuvat.

Tässä vähän yksinkertaistin lintua.  Kun on tehnyt kuvan kerran, on sen tekeminen peilikuvana pikkujuttu.  Liimaharso on sen verran epätasaista, että piirroksesta tulee väkisinkin vähän epätarkka ja leikkaaminen viivaa pitkin on vähän epätarkkaa. Siksi palojen saumakohdissa irvistää pohjakangasta ja peitetikkauksia tarvitaan.

Jos nyt olisin tekemässä lapsen peittoa, tulisi peittoon todennäköisesti jonkinlainen lintukirja.  Ehkä teenkin sellaisen vielä.   Pitää vaan jatkaa valokuvausta hyvien tilkkutöihin sopivien lintukuvien keräämiseksi. Lintuotoksiani löytyvät tämän blogin Lintuja-sivulta.