tiistai 16. heinäkuuta 2019

Yksi UFO vähemmän

Ompelin reunakaitaleen tikkaustyöhön, joka on saanut odottaa valmistumista pitkään. Kun ei ole käyttötarvetta, ei loppuunsaattamisen pakkoakaan ole. Nyt keksin, että laitan sen yöpöydälle vaimentamaan kännykän ja avainten kopinaa.  Kiinnitin reunakaitaleen kokonaan ompelukoneella.
Työ on ollut pitkään pussissa taitettuna. Uskon saavani tuon kuvassa näkyvän taitteen pois, kun pesen liinan. Nyt heti en kuitenkaan pese.  Keskellä olevan kranssin piirsin valmiin sabluunan avulla. Pienemmpiin kuvioihin tein itse sabluunat freezer paperista.  Kangas on valkoista puuvillaa. Tikkauslanka on siniharmaata Aurifilin puuvillaa.

Liinan koko on 60 cm x 50 cm. Hienoa, että sain sen valmiiksi. Ufoja riittää kaapissa aika monta, toivottavasti jaksan viimeistelllä useampia.

tiistai 25. kesäkuuta 2019

Hidasta meininkiä

Marraskuussa kerroin, että olin tehnyt muutaman blokin itsevärjäämistäni kankaista. Tänään kasasin 25 tekemääni blokkia peiton päälliseksi.  Koko on nyt 150 cm x 150 cm. Melko pieni peitto siis.

Vaikka en ommellut yhtään kaaravaa saumaa, näyttävät peiton kuviot kaartuvan. Ihan hauska silmän huijausefekti.  Mallin nimi on Fight tai 54.  Noita omituisia amerikkalaisia nimiä, joilla on joku historiallinen tausta.

Lähkökohtana oli runsas valikoima erikokoisia ja värisiä kangaspaloja. Joitakin värejä oli aika pieni määrä ja joitakin reilummin. Mallin tuli siis olla sellainen, johon pienet palat riittivät.

Minkähänlaisen taustan tähän laittaisin? Minulle tyypillinen on kokovalkoinen. Toisaalta pitäisi käyttää pois printtikankaita. Löytyisiköhän varastostani joku vaalea kankaanpätkä, joka olisi riittävän suuri.

Lintuja
Vaikka kuvaan lintuja viikottain, niin mestariotoksia ei oikein tule. Selllaisia tunnistuskuvia vain. Komein kuvaamani on tämä merikotka, joka tuli melkein päin lintutornissa.



maanantai 4. maaliskuuta 2019

Tikkaamisen ihanuutta

Otin vihdoin jatkojalostukseen noin 1,5 vuotta sitten kirjomani tiklikuvan. Se oli pullahtanut esiin jo monen monta kertaa.  Käytin hyväkseni aiempien lintutyynyjen suunnitelmaa. Kaikkea ei tarvinnut keksiä ihan alusta.  Tämähän on taas tällainen työ, jota teen vähän kuin maalaten. Ei ole kenenkään muun määräämää sabluunaa. Itse päätän työn edetessä, mitä teen.

Ensin lisäsin kirjomuksen ympärille valkoista kangasta. Se on näköjään hieman valkoisempaa kuin tiklin pohjana oleva kangas. Ostan valkoista kangasta aika usein eri paikoista ja tämän lisäkankaan ostin pari viikkoa sitten. Tiklin kankaan ostopaikasta ei ole enää aavistustakaan. Valkoinen kangas on hyvää kirjomisen pohjaksi, niin lintujen värit pääsevät esille.

Kokosin päällikankaan ja bambuvanun ja taustalle samaa valkoista kangasta kolmikerroksiseksi "voileiväksi" ja sitten pääsin piirtämään muutaman apuviivan.  Tikkasin ensin neliöt ja ympyrän tiklin ympärille sekä tyynyn tulevia rajoja pitkin. Kun työ oli noilla tikkauksilla stabiloitu, pääsin pipertämään kuviotikkauksia. Siitä vaiheesta nautin aina. Se on vähän kuin kuvan värittämistä, mutta paljon paljon ihanampaa. Tiheät tikkaukset nostavat tikliä ylös pinnasta niin, että siitä tuli hieman kolmiuloitteinen.

Höyhenkuvioita varten merkkasin ruodin ja tikkasin muuten täysin vapaasti. Siksi höyhenten lehdykät ovat orgaanisesti hieman eri kokoisia. 

Nyt on tyynyn etupuoli valmis ja voin alkaa kehittelemään taustapuolta. Tavoitteena on nautiskella tikkaamisesta ja kirjomisesta.

Pihalinnut-työni on ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan Skotlannissa. Toivottavasti linnut tulevat hyväkuntoisina takaisin.

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Valmis, muttei täydellinen

Jotain muuta etsiessä tuli vastaan lähes valmis pieni tilkkupeitto. Olin aloittanut sen syksyllä 2017, mutta se jäi kiireellisempien asioiden jalkoihin ja unohtui kaappiin. Nyt tikkasin sen loppuun periaatteella "better finished than perfect".  Puoliksi tikattu peitto oli saanut muutaman rypyn kaapissa, mutta onneksi nuo rypyt eivät haitanneet loppuun viemistä.

Peiton mitat ovat vaatimattomat 96 cm x 96 cm. Käyttökohdetta ei ole tiedossa ja nimekseen se sai vaatimattomasti "Talvi". Periaatteessa nimen kannattaisi olla selvästi erottuva, jotta työn kuvien haku tietokoneelta olisi helppoa.  Peitto olisi oikein sopivan kokoinen yhdelle reippaalle pystykorvalle, mutta valkoinen ei ole fiksu väri kuraantuvan koiran tarvikkeisiin.

Tilkkublokin malli on "Churn Dash", jolle en tiedä hyvää suomenkielistä nimeä.

Pari viikkoa sitten syntyi pieni haastetyö tilkkutyökurssilla. Konmaritin työn pohjana olevan Panimo-kankaan ja tilkkutyökurssin opettaja otti sen ja uhkasi, että siitä tulee joskus haastetyö. Niinpä tulikin. Aika vaikeaa on keksiä mitään kivaa kankaasta, jonka on jo kerran konmarittanut.  Ajattelin kirjoa siihen jonkun linnun ja lintupiirroksiani selatessa löysin valmiita lintukuvia, joissa oli jo liimaharsokin takana.  Pari lintuhahmoa asettelin kankaalle ja silitin kiinni. Sitten tausta ja vähän tikkauksia  ja haastetyö oli puolestani valmis.  Reunat hoitelin siksakilla. Näin pieneen työhön ei reunakaitale oikein istu.  Isompi linnuista on väärästä väristään huolimatta varmaan helppo tunnistaa, mutta tuo pienempi voi olla haastavampi.  Omista lintuvalokuvista kuitenkin olen molemmat piirtänyt.

Hyvää alkanutta vuotta 2019 kaikille, jotka vielä muistavat että on ollut tällainen Kvilttaaja-blogi.