torstai 22. syyskuuta 2016

Tikattua

Vihdoin tilkkutyö tuntuu kivalta.  Tein sitä, mikä tuntuu kivoimmalta ja jätin kirjavien printtikankaiden kanssa haahuilut sikseen.  Pussukan aihio syntyi taas. Tarkoituksenani oli tehdä kiikarille pussi.  Taisi tulla vähän liian suuri, kun annoin tikkaamisen viedä mennessään.

Yritin valita vaikka minkä väristä kangasta. Kun beigekin tuntui liian värikkäältä, tartuin vanhaan jokamiehenlakanakangas-palaan. Ei ihan puhtaan valkoinen vaan hieman kellertävä ja puuvillan siemenkodista jääneitä mustia pilkkuja siellä täällä.  

Lintukuvat ovat ääriviivapiirroksia omasta valokuvasta. Erittäin paksu polyestervanu kuljetti työtä sen verran, että ympyröistäni ei loppujen lopuksi tullut ihan ympyröitä. Ympyrät merkkasin ompelukoneen ympyräharpin avulla käyttäen vesiliukoista lankaa merkkaamiseen.  Se haihtui samalla, kun kastelin työn häivyttääkseni muut vesiliukoiset merkinnät.  

Tikkauslankana käytin Sulkyn no 30 kellertävää ja vihertävää monivärilankaaa.  Keltainen rulla tuli käytetyksi loppuun.  Tikkauksessa langat näyttävät hämmästyttävän samanvärisiltä, vaikka ero oli huomattava rullalla.  Höyhenkuviot tikkasin merkitsemättä käyttäen ympyrän ulompaa kehää ruotina. 
Pohja on vielä tikkaamatta ja mietin kannattaisiko se jättää tuollaiseksi. Olisi pehmeämpi kovalle kiikarille. Paksu polyestervanukin tuli käytetyksi loppuun. Hienoa.  

maanantai 19. syyskuuta 2016

Missä Jallu luuraa

taisi olla kauan kauan sitten vakiokysymys jossain viikkolehdessä. Jallun kuva löytyi sitten joltain sivulta. Nyt olen jahdannut vähän toisenlaista jallua ruovikosta.  Muut ovat nähneet jallun, mutta se on häippässyt muualle ennen paikalle tuloani.  Eilen oli ajoissa liikkeellä ja jallu löytyi Maarista, Espoon Otaniemen kainalosta.
Jallu eli jalohaikara on saman muotoilijan tuotantoa kuin harmaahaikara, mutta värityksenä puhdas valkoinen.
Yleensä laitan postaukseen vain yhden kuvan linnusta, mutta tämä bongaus on niin hieno, että juhlistan kahdella kuvalla.
Vertailun vuoksi laitan tähän vanhan harmaahaikarakuvan.  Sama muoto ja koko. Harmaahaikaroita näkyy säännöllisesti Laajalahdella. Lintutorneilla käydessäni näen yleensä ainakin yhden liitelevän ja katoavan ruovikkoon.

Tilkkuilu takkuaa
Näin Pomada-blogissa kivan mallin. Minulla ei ollut ohjetta, mutta päättelin mitoituksen ja tein muutaman koeblokin.  Ensin neljä vaaleahkoa blokkia ja sitten punamustia.  Ei vaan tunnu omalta. Lähtökohtaisesti on aina vaikeaa, kun tavoitteena on vain kuluttaa kirjavien kankaiden varastoa.  Ei synny mieleistä.  Nopeatekoinen malli, mutta sieluni ei tarvitse mitään nopeaa vaan jotain pikkutarkkaa pipertämistä.  

Yhdyssanavirheitä
tulee nykyään vastaan tavattoman paljon etenkin somessa.  Huomasin juuri, että tietokoneeni oikoluvulle "punamustia" ei ole muka kelvollinen sana, vaikka se oikeasti on ihan selvää suomea. "Koeblokin" ei myöskään kelpaa eikä "harmaahaikarakuvan" eikä "Laajalahdella". Jotkut uskovat oikolukua, minä en.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Pikkulintuja

Menin tänään Elfvikin lintutorniin jalohaikaroita tähyämään, kun eilen siellä oli otettu upeita kuvia valkoisesta jalohaikarasta.  Ei suvainnut esiintyä minulle tänääkään.  Vain yksi harmaahaikara näyttäytyi.  Sen sijaan tornin viereisessä metsikössä oli kivoja lintuja.
Kolme hippiäistä hyppeli oksilla.  Yhdestä sain jopa kuvan.  Hauskan näköinen pikkuotus, jolla ei näytä olevan lainkaan kaulaa.
Kuusitiainen oli talitiaisparvessa  ja vähän vaikea huomata kun on niin serkkujensa näköinen.
Metsätiellä näin peiponkin, mutta kamera oli silloin jo repussa.

Muita nähtyjä lintuja olivat: nokikanat, merilokki, merimetso, kyhmyjoutsenia ja valkoposkihanhien ainakin satapäinen parvi.

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Verryttelyä syyskauteen

Olenpa ollut laiska blogin kanssa.  Tai siis olen puuhastellut ihan muuta.   Olen miettinyt, millaisen tikkaustyön tekisin.  Asia on edennyt siihen asti, että luonnoslehtiö on otettu esille ja sen vieressä on pienemmällä paperinpalalla ajatus.

Jotta pääsisin vauhtiin, aloin taas tehdä jotain todella yksinkertaista.  Ehdin ommella 4 mukinalustaa, kun ompelukone ilmoitti haluavansa huoltoon.
Koska mukinalusilla ei ole kiire, veinkin koneen tänään huoltoon Eerikinkadulle.  Sinne pääseminen ei ollut helppoa.  Mannerheimintielle oli lisätty työmaita ja otettu ajokaistoja pois käytöstä.   Annankadun tukki jokin vihannesrekka ja sain kiertää vielä yhden korttelin.  Eerikinkadulla ei tietenkään ollut vapaita parkkipaikkoja. Pysäytin porttikongin eteen ja vein ompelukoneen nopeasti liikkeeseen ja Kaisa otti sen vastaan.  Olin soittanut etukäteen ja kertonut tulevani, joten koneen tiedot olivat jo kunnossa.

Tarkoituksena on pyöräyttää vielä pari kappaletta noita alusia.  Vähän sain tuntumaa ompelukoneeseen, ehkä tästä taas alkaa ompelukausi.

Tavarasta eroon -projekti jatkuu
Olen nyt myynyt kamaa varsin monen kanavan kautta.  Tuorein kanavatuttavuus on itsepalvelukirpputori.  Valitsin siistin Bella kirrputorin Myyrmannissa.  Näin heti, että loosi ei ollut ideaali tavaroilleni, mutta tytär kannusti vuokraamaan paikan.   On siellä kauppaakin syntynyt. Parhaiten ovat menneet tyttären poikaystävän konsolipelit.   Kokemusta rikkaampi olen siis, rahalla en kehuisi.  Kun kauppa ei käy, on vika 1) tavarassa tai 2) hinnoittelussa.  Tavallisella kirpparilla ostaja ja myyjä voivat neuvotella.  Itsepalvelukirpparilla ei neuvottelutilannetta synnyt.  Eri kirppareilla on erilaiset asiakaskunnat ja vasta kokemus paljastaa, mikä menee hyvin kaupaksi ja sitten niitä hyvin kaupaksi meneviä ei ole enää seuraavalla kerralla.

Tyttären sohva jäi muutossa yli.  Sohvan myyminen osoittautuikin aikamoiseksi projektiksi.  Kovin moni kiinnostunut olisi tarvinnut ilmaisen kuljetuksen. Sohvakappaleet eivät mitenkään mahtuneet henkilöautoon.  Lopulta löytyi pakettiauton omistava nuoripari, joka haki ihanan sohvan.  Kauppoja jouduttiin virittelemään kymmenkunnan potentiaalisen ostajan kanssa.  Yksi peruutti noutonsa puoli tuntia ennen sovittua aikaa ja toisesta ei kuulunut mitään sen jälkeen, kun noutoajasta oli sovittu.  Jos joku ehdottaa hakevansa tavaran usean päivän kuluttua, hän ei näköjään hae sitä koskaan.

Lintuja
olen seuraillut jonkin verran.  Seuraavan kuvan harmaasorsauroksen kyljessä on runsaasti värejä.  Etualalla oleva naaras  on melkein sinisorsanaaraan näköinen, kun valkoinen siipipeili on piilossa.

Joutsenet ovat aina komeita.  Merivesi on viime aikoina ollut niin korkealla, että laulujoutsenpariskunta tuli tavallista lähemmäksi lintutornia, mikä on kuvaamisen kannalta oikein mukavaa.

Ruskosuohaukka sai ilmestyessään säpinää töyhtöhyypissä ja pienissä kahlaajissa.